Vuosi 1979 kului pääosin Saimaan rannalla Rauhan sairaalassa ja vapaat ajat sen lähiympäristössä. Tienoon linnut kävivät varsinkin kesällä nopeasti tutuiksi joten kiinnostus ohjautui pian kaikkeen muuhunkin. Kamerat olivat mukana joten valokuvaus suuntautui paitsi lintuihin, myös kukkiin ja hyönteisiin sekä myös miljööseen ja ihmisiin.
Lounais-Suomesta kotoisin olevalle kiinnostavin kasvi ensialkuun oli tietysti kangasvuokko, ei sellaisia miun vanhoilla kotikulmilla näkynyt. Myöhemmin kesällä vastaan tuli myös lehtomaitikka, sellaistakaan en ollut tuohon mennessä vielä missään nähnyt.
Tavallisempia kukkia oli kedoilla paljon ja niissä runsaasti perhosia. Niitä innostuin kuvaamaan erityisellä virityksellä, kamerana toimi silloinen Nikon FM -runkoni. Siinä oli kiinni palje ja sen edessä joko 105- tai 200-millinen tele vähän sen mukaan miten arka tai pieni kohde edessä oli. Kameraan kiinnitin lisäksi tehokkaan nuijasalaman kiskolla sivulle joten terävyysaluetta voi huoletta venyttää aukkoa pienentämällä.
Joskus perhonen istahti kamerallekin, onneksi mukana oli toinen runko jolla sai sitten kuvan siitäkin.
Laitteisto oli sen verran tehokkaasti suurentava ja työskentelyetäisyys riittävä että perhosista sai toisinaan "kasvokuviakin" kuten tässä suruvaipasta ja liuskaperhosesta.
Kukissa oli perhosten lisäksi kukkakärpäsiä,
oli kimalaisiakin
ja kovakuoriaisia.
Yleensä sopu antoi sijaa
vain hämähäkkiä piti varoa, se kohteli kaikkia muita saaliina.
Kuvaajaystävälliset hyttyset ruokailivat kukkien mettä eivätkä kuvaajan verta imien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.