Viisi vuosikymmentä sitten CXII

Pääsiäissunnuntaina 6.4.1969 olin taas retkellä puoli kahdeksasta iltakolmeen. Korkeapainesää jatkui, lämpömittari näytti iltapäivällä kahdeksaatoista, mutta varjossa virallinen lukema taisi olla ehkä kymmenen. Tuuli länsiluoteesta, taivas oli puolipilvinen.

Aamukäynti suuntautui taas Halikonlahdelle, sitten taas käynti Ilmusmäellä kaksi ja puoli tuntia muuttostaijia kolmiomittaustornin huipulla. Sen jälkeen palasin taas lahdelle ja lopuksi Turuntien kautta kotiin. Neljän korpin parven olin jo aamun lehtilenkillä nähnyt lennossa kirkonmäen yli, mustarastaita oli aamun lenkillä ollut jo kuusi. Halikonlahdella oli paikalla tuttu neljän heinäsorsan ryhmä, kolme uuttukyyhkyä, pari harmaalokkia, tuulihaukka, nelisen hemppoa ja peltopyy. Naurulokkeja oli jo viisitoista, töyhtöhyyppiä puolitoistasataa, niittykirvisiä kymmenen parvi, kiuruja nelisensataa ja kottaraisten määrä alkoi jo lähestyä tuhatta.

Ilmusmäen muutolla hiirihaukkoja määritin kolme ja lisäksi kevään ensimmäisen piekanan, määrittämättömiä buteoita oli noiden lisäksi seitsemän. Tuulihaukka muutti ja lisäksi kaksi pikkupetoa kauempaa. Töyhtöhyyppiä muutti 27, kiuruja 75, kottaraisia 32. Kangaskiurujakin meni yli kolme lintua, vähälukuisempia muuttajia olivat lisäksi pari peippoa, kaksi pulmusta ja kaksi mustavarista. Kuusi käpylintua ja korppi taisivat olla kiertelijöitä. Paikallisina huipun ympärillä oli närhi, hippiäinen ja tietysti tuttuja metsän tiaisia.

Turuntien kierros tuotti kevään ensimmäiset sepelkyyhkyni, kuuden yksilön parven, ja yhden uuden mustavariksen. Päivän lajimäärä nousi kolmeenkymmeneenseitsemään.

Pääsiäismaanantaina ei lehti ilmestynyt, oli yksi viidestä vapaasta aamustani vuodessa. Kävin taas yhdeksän jälkeen nyt ensin Ilmusmäellä ja sitten Halikonlahdella. Korkeapaine jatkui yhä, lämmintä riitti auringossa mutta varjossa oli koleaa, tuuli länsiluoteesta, taivaan pilvet olivat korkealla ja hajanaisia.

Ilmusmäellä ei ollut erityistä muuttoa, yksi kangaskiuru sentään meni yli. Käpylintuja oli taas kolme lintua. Halikonlahdella oli heinäsorsien määrä kasvanut kahteentoista, naurulokkien kolmeenkymmeneen. Halikonlahdella ja Vuohensaaressa katselimme muuttoa jonkin verran Liikon Jorman, Lintuvuoren Jarin ja Lehtolan Tapanin kanssa. Pari tuulihaukkaa muutti luoteeseen, harmaalokkeja jokunen ja sepelkyyhkyjä yhteensä seitsemän. Yksittäinen peippokin muutti.

Paras muuttaja tuli kuitenkin vastaan kun palasimme peräkanaa altaiden penkkaa pitkin kohti kaupunkia. Edestämme nousi yllättäen ilmaan koko linnusto, ja samassa huomasimme miten ehkä kanahaukan kokoinen peto syöksyi korkealta niiden joukkoon. Kaikilta nousi yhtaikaa kiikarit silmille ja kuorossa lausuimme linnun nimen: muuttohaukka.  Yhteishuudon äänensävystä voi jo päätellä että siinä oli elämänpinna koko katselijoiden riville. Syöksy ei osunut kohteeseensa ja lintu lähti jatkamaan matkaa Viitanmäen suuntaan. Vasta silloin Liikon Jorma huomasi että hänellähän on kamerakin kaulassaan. Kuvaa ei enää kauempaa siitä saatu.

Tiistaina oli taas koulupäivä, iltasella käväisin kuitenkin Halikonlahdella ja näin kevään ensimmäisen pajusirkkuni. Muuta muistiinpantua päivästä ei olekaan säilynyt.

Keskiviikkona yhdeksäs huhtikuuta tein aamukierroksen Halikonlahdella lehtikierroksen jälkeen ja ennen koulupäivää. Heinäsorsia oli jo altailla lähes neljäkymmentä ja lisää pelloilla. Vuohensaarentien kaatopaikalla oli lokkien joukossa merilokki, harmaalokkeja jo kolmisenkymmentä ja naurulokkien määrä toistasataa. Mustavaris, pari sepelkyyhkyä ja ainakin yksi korppi olivat myös Vuohensaarentien varren lintuja, niittykirvisiä oli neljä ja kottaraisten määrä oli räjähtänyt viiteentuhanteen. Pajusirkku oli taas paikalla, hemppoja lähes kaksikymmentä, muuttaneita peippoa kaksi.

Polttokaatopaikalla Halikonjokisuulla oli taas kolme tunturikiurua ja siitä kun näki Viurilanlahdelle, yllätti perukan jäällä istunut kyhmyjoutsen. Se oli kevään ensimmäinen. Iltasella tein uuden käynnin lahdelle mutta mitään uutta ei aamuiseen enää tullut. Päivän lajimääräksi tuli 29.

***