Viisi vuosikymmentä sitten CXIV

Vuonna 1969 takatalvi vallitsi Salossa huhtikuun puolivälissä. Neljäntenätoista huhtikuuta tein lyhyen fillarilenkin Muurlanjoelle. Uuden Kiskontien varressa ruokaili sekä sepel- että uuttukyyhky. Räkättejä ja punakylkirastaita oli pari kumpaakin jo keskustassa. Pullolan tulvatilannetta kävin katsomassa ja sen verran siellä vettä oli että kaksi laulujoutsenta näin. Ne olivat sen kevään ensimmäiseni, laji oli noihin aikoihin vielä varsin vähälukuinen muuttaja Salon seudulla eikä pesimisestä siellä edes ymmärretty nähdä unia. Kevään ensimmäinen joutsenhavainto tuo ei kuitenkaan ollut, muut olivat havainneet sellaisen Halikonlahdella jo huhtikuun kolmantena.

Viidentenätoista päivänä kävinkin sitten iltalenkkini Halikonlahdella. Lämpö oli noussut neljään asteeseen, mutta enimmäkseen taivas oli paksujen kuuropilvien peitossa ja päivällä niistä tuli maahan räntää. Tuuli kyllä oli kääntynyt etelän puolelle.

Taveja oli muutama Halikonlahdella, Vuohensaaren salmessa kevään ensimmäiset tukka- ja punasotkakoiraat, niiden seurana telkkäpari ja kahdeksan isokoskeloa. Tosin muut olivat huomanneet punasotkan jo seitsemäntenä päivänä Kokkilan lossisulassa. Vedenpuhdistusaltaista uloimmassa oli jo pari, kolmekymmentä nokikanaa. Vieressä Salonjokisuulla huuteli kaksi kuovia, altailla Liikon Jorma huomasi kaksi punajalkavikloa.

Vuohensaarentien kaatopaikalla meitä hämmästytti paitsi kevään ensimmäiset pari kalalokkia, myös peräti viisitoista merilokkia. Sellaisia määriä niitä ei Salossa ennen ollutkaan nähty. Sepelkyyhky muutteli Viurilanlahden yli, ei niitäkään ollut vielä kuin yksittäin.

Pikkulinnut odottelivat vielä kevättä. Ensimmäinen kevätmuuttava lapinharakka oli altaille tullut. Punarinta lauloi keskustassa, samoin kolme, neljä tikliä ja ainakin yksi punakylkirastas. Halikonlahdella pyöri pikkuparvi hemppoja ja Vuohensaaren laulaja oli kuusitiainen.

Seuraavan aamun lehtilenkillä Salon keskustassa huomasin ensimmäisen laulurastaan. Linturetkelle ehdin seuraavaksi vasta kahdeskymmenes huhtikuuta. Koko päivän kulutin Halikonlahdella, välillä kävin Ilmusmäen kolmiomittaustornissa. Välipäivinä oli takatalvi hellittänyt, lämpöä oli taas parhaimmillaan lähelle viittätoista astetta. Tuuli idästä, tornin huipulla navakastikin. Taivaalla oli ohutta yläpilveä ja näkyvyyttä horisonttiin. Pitkästä aikaa laskin päivän lajit ja sain tulokseksi 48. Mainittakoon että eilen 20.4.2019, päivälleen viisi vuosikymmentä myöhemmin löysin 49 lajia, erona oli vain se että tuo eilinen tulos on ajankohtaan nähden vaisu, tuo vuoden 1969 tulos taas erittäin hyvä. Sen verran tässä välillä ilmasto on lämmennyt.

Vesilinnut olivat vakiintuneet Halikonlahdelle, taveja ja telkkiä oli jo lukuisia heinäsorsien ja nokikanojen joukossa, mukaan oli tullut lapasorsapari. Punasotkia oli jo kolme. Kahlaajiakin oli tullut, kuoveja kymmenkunta, metsäviklo ja kolme punajalkavikloa.

Muuttajia näkyi pitkin päivää. Metsähanhia meni päivän mittaan kolme parvea, yhteensä viisitoista lintua. Tuohon aikaan se oli hyvä tulos, nyt pitäisi niitä nähdä satakertaisesti eikä sekään ketään hämmästyttäisi. Kaksi heinäsorsaa muutti Ilmusmäelläkin, pohjoiseen keskellä päivää. Pedoista liikkeellä oli hiirihaukka, piekana, kolme kalasääskeä ja peräti nuolihaukka. Määrittämättä jäi toinen pikkufalco ja yksi buteo. Sääkset olivat kevään ensimmäiset, kuten nuolihaukkakin ja Halikonlahdelle saalistamaan saapunut ruskosuohaukkanaaras. Ilmusmäellä soidinteli kanahaukkapari ja kauempana näkyi yksi lisää.

Kurkiakin näin vasta nyt tuona keväänä, sentään yhteensä 106 lintua. Kuusi parvea näin ja suurimmassa oli puolet päivän summasta. Muut olivat lajin kyllä nähneet jo viides huhtikuuta Halikonlahdella. Naurulokkeja ja sepelkyyhkyjä muutti ensi kertaa isommin parvin, muutama töyhtöhyyppä ja yksinäinen harmaalokki vielä. Pikkulintuja oli muutolla vähän mutta Ilmusmäellä lauloi kaksi kangaskiurua, Vuohensaaressa oli kevään ensimmäinen kulorastas. Peippoja meni eniten aamun lehtilenkilläni, vajaa parisataa, päivällä Ilmusmäellä niitä näkyi vain yksittäin. Västäräkkejä ja rastaita oli tullut yöllä lisää, alkoi olla orastavaa kevään tuntua.

***