15.12.1975: Olin sitten vaihteeksi ihan
yksin Jurmon lintuasemalla. Eilisiltana alkanut pilvistyminen oli
nostanut ulkolämpötilaa viiteen asteeseen mutta päivän mittaan
pilvet taas hajaantuivat ja yhä kovana jatkuva luoteistuuli laski
asteet takaisin nollan tuntumaan.
Retkeilin omaan tahtiin aamuyhdeksästä
iltakolmeen, ensin itäkierroksen, sitten metsien kautta länsipään
lenkin. Aloituslaji oli punakylkirastas männikön kappelin
puoleisessa kulmassa, se oli retkilaji. Itään päin mennessä näkyi
vakiokivillään lepäilevän kuusitoista merimetsoa, itäriutan
kärjessä ruokaili merisirri. Se oli ensimmäinen tällä retkellä
joka täältä saaren itäosasta löytyi. Sandenin salmessa ui
riskilä kovassa aallokossa. Pulmunen lenteli itäsantojen hietikolla
ja Grundvikin katajista nousi ilmaan topakka kanahaukkanaaras, sillä
oli ruokalistallaan heinäsorsakoiras, jätteet näkyivät paikalla
mistä haukka lähti lentoon.
Kova tuuli vei äänet mennessään
joten lepikosta en löytänyt kuin jonkun talitiaisen. Länsipäässä
kyyristeli katajan takana tuulensuojassa ilmeisesti eilen löytämäni
tunturipöllö. Kaksi merisirriä oli etelälahdenkin rannoilla,
renkaattomia molemmat. Länsipään vakiokivillä istui 30 merimetsoa
ja taas jaksoi kolme viherpeippoa yrittää muuttaa lounaaseen.
Odotetumpaa oli että raju tuuli laittoi kalalokkeihin vauhtia, niitä
näin päivän mittaan 225 ja muutontapaista oli länteen koko
päivän.
Tuuli oli radion mukaan ollut yli
kymmenenkin boforia merellä. Se vaikeutti havainnointia kun äänistä
ei kuullut mitään, ei pysynyt seisten paikallaan kaukoputkella
katsellessa ja kävellessäkin piti nojata kolmenkymmenen asteen
kulmassa vastatuuleen. Lajit jäivät seitsemääntoista. Asemakin
oli aika kolea kun kaminan lisäksi vain mie ja pari kynttilää sekä
öljylamppu sitä lämmittivät. Toki ikkunat oli tiivistetty...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.