31.12.1970: Vuoden viimeinen päivä
Jurmossa oli karu. Pakkanen oli jo aamulla yhdeksässä asteessa ja
kiristyi päivän mittaan yhteentoista asteeseen. Tuuli oli aamulla
jo pohjoisessa, viisi boforia yltyi sekin päivän mittaan kuuteen.
Iltapäivällä alkoi vielä reipas lumisade joka pudotti näkymät
alle pariin kilometriin. Retkeillä jaksettiin aamuyhdeksästä vähän
yli kello yhden. Ei kannattanut jäädyttää itseään kun
merellekään ei enää kunnolla nähnyt. Päivän lajimäärä jäi
tuulen ja sateen takia kymmeneen, niistä mainittavimpia olivat noin
20 teertä ja pitkään aikaan ainoa kalalokki.
Asemalle ryöpsähti iso joukko nuoria
turkulaisia lintuharrastajia uuden vuoden viettoon, joukosta nyt
muistan ainakin ensitapaamisen Kirjosen Jorman kanssa ja olihan siinä
muitakin niin että aseman lattia oli täpötäynnä sammuneita
kunhan uudenvuoden juhlinta joskus seuraavan aamun koittaessa saatiin
loppumaan. Ne juhlat olivatkin aikamoiset rymyryyppäjäiset joten
kai se on ihan armeliasta etten muista osallistujien nimiä enkä
kehtaa kertoilla kaikesta törttöilystä mitä juopottelu
noviiseille teetti, miehän ainoana absolutistina teenjuojana muistan
kaiken, kuka poltti makuupussinsa kaminan kyljessä, kuka kusi aseman
nurkkaan, kuka taas makuupussiinsa, kuka riehui hengenvaarallisesti
puolimetrisen leukun kanssa jne jne, todelliset poikabileet. Myönnän
että ehdotin asemanhoitajalle saarelta Turkuun palattuani parille
tyypille elinikäistä porttikieltoa asemalle...
Kyseinen vuosi 1970 taisi olla myös
Luonnonsuojeluvuosi. Kovasti teema oli silloin esillä mutta pettymys
oli tuolloin se tunne joka siitä jäi. Uudenvuodenlupauksenani olen
merkinnyt havaintokirjaani että pinnankeruun on loputtava. Siitä
eteenpäin en laskenutkaan pitkään aikaan mitään vuosi- tai
elislistoja, päivittäisten retkien lajimäärän olen kyllä
kirjannut muistiin vielä vuodenvaihteenkin jälkeen, merkinnät
niistä loppuivat 5.1.1971 kun retkeilin taas Turussa ja Salossa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.