Vihkoon vietyä XCVI

1.1.1971: Vuosi vaihtui Jurmossa juhlien ja vasta yhdeltätoista päästiin ulkoilmaan, jotkut eivät kai koko päivänä puuseeretkeä kauemmas. Sää oli samaa kuin ennenkin, kahdeksan astetta pakkasta, pilvistä ja ajoittain lumisadetta, tuuli pohjoisessa ja äkäistä, kuusi boforia.

Pinnanmetsästys loppui osaltani, mutta oli ensimmäisenä päivänä silti taas seitsemän merisirriä saaressa. Löytyivät Moringharun tyveltä eli siitä jo kerran hyväksi koetusta ”Kallioniemen kainalosta” joka tuntui näillä tuulilla sulana pysyvän. Heinäsorsat, allit, haahkat ja yksi isokoskelo olivat ensimmäisen päivän vesilinnut. Lokeista havaitsimme taas vain harmaa- ja merilokkeja.

Maalinnut olivat myös tuttuja viime vuodesta, kahdeksantoista teertä, pieni parvi vihervarpusia, muutama talitiainen ja mustarastaskoiras. Kaikkiaan päivän lajit jäivät yhteentoista, tuosta porukasta ei tuohon aikaan ollut ekaekaa-pinkoilijoiksi. Ulkonaolo loppui osaltani puoli viiteen.

Illan juhlinta oli vaihteeksi vähäistä ja keskustelukin hillittyä ja kovin monet potivat muistamattomuutta jos joku viittasi viimeöisiin tapahtumiin. Mie taisin keskittyä koko illan kirjallisiin harrastuksiin, muun muassa yhteenvetoon päättyneestä vuodesta. Oikeastaan koko alkuvuosi meni sitten pateettisen uhon vallassa kaikenlaista roskaa kynäillen. Miusta piti nyt tulla linkolalainen ulkosaariston asemilla asuva lintupummi. Rahaa ei kuitenkaan ollut edes siihen, piti hommata opintolainaa keväästä selvitäkseen ja velanotto kannusti opiskelemaan. Ja tälläkin retkellä eväät alkoivat olla lopussa, kirjaimellisesti.

***