Vihkoon vietyä LXXIV

( talvihaahka Jurmossa )

10.12.1975: Olin... no siellähän tietysti. Jurmossa. Olin tullut jo yhdeksäntenä päivänä, koko se päivä oli mennyt yhteysalusmatkaan Turusta perille. Saaressa olin ollut puoli viideltä pimeän jo laskeuduttua eikä matkalla huvittanut katsella lintuja kun oli jo pohjana melkoinen yskä ja tuoreessa muistissa menetetty aika Paimion parantolassa kesällä 1973. Tästä joulunajan retkestä oli tullut opiskeluvuosien perinne, tämä oli jo viides kerta. Mukana oli Vänskän Veijo, joka oli ollut myös saarella useimpina jouluina kanssani, ja tunsimmehan me muutenkin hyvin toisemme kun yliopistolla luennoilla samoihin aikoihin kävimme. Kolmas asemamiehittäjä oli kanssamme tullut M. Salmi.

Yöllä oli aseman nurkissa tuuli kolistellut kovasti. Kämppä oli aamulla herätessä jääkylmä kuin epähelvetti ja flunssani voi erittäin hyvin, yskitti koko ajan. Auringonnousua simuloiden yhdeksän maissa lähdimme maastoon. Kyläkierroksen jälkeen kävelimme nummen poikki eteläriutan tyvelle ja siitä sitten lähdimme kiertämään riutat rantoja pitkin. Tuulta oli yhäkin viisi, kuusi boforia joten kalalokit olivat liikkeellä. Muut lokit pysyttelivät enemmän paikallaan, länsilahdella pyöri suojaa etsien kolmen nuoren naurulokin ryhmä. Mikään valon juhla päivä ei ollut, täyspilvistä ja lumikuurojakin tuli vähän väliä, aamun pikkupakkanen vaihtui kuitenkin päivällä yhteen plusasteeseen, tuuli jaksoi pysytellä kuudessa, seitsemässä boforissa.

Länsikierroksella merisirrejä näkyi vain kaksi, lähtivät etelälahden rannasta ja katosivat aaltojen sekaan lounaaseen. Vesilintuja lymyili myös rantojen tuntumassa, eniten heinäsorsia mutta myös haahkoja, alleja ja pari isokoskeloa. Merimetsot värjöttelivät ulompana kivillä joilta tyrskyt eivät niitä pystyneet mereen huuhtomaan. Muutama kuusitiainen oli edelleen liikekannalla syksyn vaelluksen jälkeen, nummella neljän parvi menossa lounaaseen talitintti seuranaan.

Puolilta päivin käväisimme asemalla ja pienen evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saaren metsiä ja itäpäätä. Kymmenen kottaraista oli jäänyt kylälle. Männikkö oli linnuton mutta leppälehdossa oli parvi sinitiaisia vahvistuksenaan yksi kuusitintti. Kanahaukka vilahti pariin kertaan metsissä, ja oli ehtinyt poistaa vahvuudesta ainakin yhden talitiaisen. Suolta laskevan puron varresta nousi ilmaan taivaanvuohi, aikoikohan jäädä talveksi. Muutama teeri lenteli saaren avomailla, itäpäässä oli vesilintuja vähemmän kuin lännessä, tuuli osui paikoille paremmin.

Kovasta kelistä huolimatta tunnustelukierros antoi 22 lajia ja kohtalaisen määrän lintujakin.

***

( Veko staijailee saarelaisten keräämän ajopuukasan suojassa )