Vihkoon vietyä LXXII

7.12.2003: Taisi olla sunnuntai. Tuohon aikaan kotona oli kohtalaisen kireä ilmapiiri, joten lähdin aamulla koiran kanssa ensin pienelle aamukierrokselle Louhelan ja Mätäojan puistot kiertäen. Lenkin jälkeen lähdin itsekseni kierrokselle Hankoniemelle.

Pullasorsia ja pihapiirin peruslintuja olin nähnyt jo koiralenkillä, Karjaan Läppträsk oli jo osittain jäässä, jäänreunassa pohjoispäässä oli lepäilemässä satakunta kanadanhanhea ja saman verran kyhmy- ja laulujoutsenia. En juuri pysähdellyt ennen kuin Tvärminnen tiilitehtaan laiturissa. Isokoskeloita muutteli ohi länteen, merikotka istui paikallisena luodolla, pari laulujoutsenta ruokaili lähistöllä ja lokkeja kierteli edustan merellä.

Svanvikilla oli nimensä mukaisesti lisää joutsenia. Kymmenien kyhmy- ja laulujoutsenten joukossa oli kaksi pikkujoutsenta aika lailla lintutornin edustalla. Merikotka istui luodolla täälläkin ja lokkeja riitti, jotkut ryhmät tuntuivat olevan myös liikkeessä länteen vaikka suuri osa oli paikallisia.

Högholmenilla on aina mukava yrittää pientä kävelykierrosta. Pikkukäpylintu tuli retkilajiksi, samoin haahka ja merimetso. Kaksi aikuista naurulokkiakin muutti ohitse länteen, kalalokkien liike oli jo aika selvää, seitsemänkymmentä muuttajaa laskin lyhyen staijituokion aikana. Hippiäiset ja hömötiaiset löytyivät polunvarren metsästä.

Neljän tuulen tupa on myös hyvä paikka staijata, ja ohitseni länteen muuttikin parvi uiveloita ja tietysti kalalokkeja. Yllättävin muuttaja tarttui putken näkökenttään sen saapuessa idästä Långörenin suunnalta veden pinnassa. Pieni kahlaaja se oli, ja kuvittelin sen olevan merisirri, hyvä havainto siis. Todella suuri yllätys oli kun se läheltä ohi mennessään paljastuikin tylliksi, huusi vielä kohdalla nimensäkin. Sen lentohan oli jo kaukaa katsoen erikoista sirriksi tai merisirriksi ja läheltä näkyivät väritkin kohtalaisesti, iltayhden aikaan talvipäivän valo oli kirkkaimmillaan. Sinne jatkoi länteen pysähtymättä sekin, varmuuden vuoksi kävin sitä vielä lähirannoilta etsimässä, turhaan.

Piti vielä käydä Långöreninkin luona katsomassa ettei se olisi palannut sinne takaisin, ei ollut. Kanahaukka kierteli lähistöllä, laulu- ja kyhmyjoutsenia oli paikallisina, ei yhtään kahlaajaa.

Paluuta tein samaa tietä takaisin. Täktomin golfkenttä oli aika vähälintuinen, vain parvi keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä jokunen varis. Päivä alkoi kääntyä iltaan ja sade alkoi kiusata, joten en juuri enää pysähdellyt. Palokärki tuli retkilajiksi metsäosuudella, samoin käpytikka, ja Tammisaaren lähellä tien varressa päivysti lapinharakka. Aamun seitsemän asteen pakkanen ja selkeä sää oli vaihtunut parin plusasteen sadesäähän ja samalla tuuli oli yltynyt navakaksi. Illan myötä lämpötila nousi vielä neljään plusasteeseen.

***