Itsenäisyyspäivän viettotapoja

( talvimaisemaa 40 vuoden takaa )

Vietämme Suomen 99-vuotissyntymäpäivää. Syntyessäni itsenäisyys oli vasta 33-vuotias ja niistäkin vuosista melkoinen osa oli kulunut sodissa, vieläpä hävityissä joten siihen aikaan itsenäisyys oli paljon nykyistä heikompaa, toki myös arvostetumpaa.

Elinaikanani itsenäisyyden vietto on saanut nykyiset oudot paikalliset puitteensa. Ne ovat täysin sidoksissa television yleistymiseen. Toimittajat meidät ovat vedättäneet katsomaan miten eliitti ja juuri nämä eliittiin itsensä samaistavat toimittajat keskenään juhlivat. Asiaa noissa juhlissa olisi vain muutaman minuutin uutisklippiin, mutta toimittajien turhamaisuus pakottaa koko muun rahvaan tähän peliin. Tänä iltana olisi tarjolla toki muutakin peliä, jalkapallon mestarien liigaa, mutta on myös työviikkoni joten menen illalla töihin, oikeisiin töihin enkä ”selostamaan” linnan juhlia. Futispelin ehdin katsoa tallenteesta takaisin kotiin tultuani.

6.12.1976 olimme kolmistaan Karhumäen Jussin ja Laihon Ilkan kanssa eteläisessä Perniössä minne Jussilla oli tarkoitus rakentaa kalasääskelle uusi pesintälava. Pesän paikaksi hän oli valinnut Storhuvudbergin Skötpottin tienoilla. Paikkaa tarkastelimme ennen rakentamisen alkua. Pari vanhaa huuhkajan oleskelujälkeä mäeltä löytyi, mutta ilmeisesti huuhkaja ei täällä pesi joten sääksi saanee sen suhteen olla rauhassa. Metsojen ulostepötköjä löytyi pitkin mäen lakea ja lavapuuksikin valikoitui joku metson hakomismänty. Toki niitä jäi paikalle vielä useita muitakin. Pari teerikukkoa löytyi mäen pohjoislaidalta, siellä räksytti myös yksinäinen räkättirastas. Tilhiparven ääntä kuului, joten marjalintuja oli liikkeellä täälläkin.

Itse lavan mestaroi Jussi puun latvassa, me muut keräsimme ja lähetimme puuhun köyden avulla rakennustarpeita. Sen verran risuja sinne piti saada että lavan tukikehikko hävisi niiden alle piiloon. Lopuksi hommattiin päälle havuista vähän seppeleentapainen alusta pesää simuloimaan.

( lava vai aito, täydestä menee )

Koko ajan ympärillä pyöri lintuja, lähinnä metsän tiaisia ja hippiäisiä. Vihervarpusten ja urpiaisten muuttoääniä kuului ja yli lensi muuttajaksi myöhäinen keltasirkku. Käpytikkakin mäellä piti ruokailureviiriä, kolme korppia lensi porukkana mäen ohi. Aamulla tullessamme olimme huomanneet korpin Iiljärven laitamilla, järven yli oli lentänyt myös harmaapäätikka. Palatessamme toinen harmaapää löytyi navetan katolta istumasta Perniön Latokartanon luota.

Paluumatkalla kävimme Perniön Jeturkastilla katsomassa Jussin sinne jo aiemmin rakentamaa sääksen lavaa. Käpytikka ruokaili senkin lavan luona, parvi käpylintuja oli myös mäellä. Hippiäisiä ja tiaisia löytyi täältäkin. Vielä kävimme yhdellä viimekesäisellä kanahaukan pesäpaikalla, sieltä löytyi vielä selvästi näkyviä ulostekalkkikasoja vaikka linnut olivat jo lähteneet kuukausia aiemmin kiertelemään. Läheistä lähdepuroa kävimme myös katsomassa, noita luontokohteita kun olimme nyt parina vuonna kartoittaneet. Tämä ei kuitenkaan kovin erikoiselta vaikuttanut. Palasimme lopuksi Teijon kautta Saloon, kartanon luona viipyili kymmenkunta kanadanhanhea ruokintapaikalla. Näihin aikoihin istutushanhet eivät olleet vielä oppineet kunnolla muuttamaan etelämmäs talven tultua.

Retkellä olimme olleet aamukahdeksasta iltaneljään, kyllä itsenäisyyspäivää voi viettää ulkonakin...

***