Vihkoon vietyä LXXXII

18.12.1975: Heräsin pakkasaamuun, kolme astetta miinusta, yöllä tullut hieman lisää lunta. Tuuli oli lännessä ja kohtuulliset kolme, neljä boforia, yläpilvivoittoinen pilvipeite lievästi rakoilemassa.

Ulkoilu oli edelleen paras tapa viettää päivää, retkellä saaressa olin yhdeksästä kolmeen. Kylältä lähdin Tykkikallion kautta satamaan ja sieltä edelleen länttä kiertämään. Pihassa oli yhä viisi kottaraista, mustarastaskoiras ja jokunen talitiainen. Kuusitiainen liikehti kohti lounasta Tykkikallion ohi katajapensaita pitkin, tilhi reippaasti korkeammalla. Kuuden merimetson porukka lensi kaakkoon.

Länsi- ja Lounaisriutat kiersin tarkoin rantoja pitkin mutta merisirrejä ei löytynyt. Rannat olivat jään ja riitteen peitossa, ehkä pienemmillä saarilla oli parempia ruokailurantoja. Vesilinnutkin olivat vähissä, paitsi heinäsorsia ja haahkoja. Hajanaisia kalalokkiryhmiä näkyi lennossa länteen, Etelälahdella oli vielä yksi nuori naurulokki.

Jatkoin etelärantaa itään. Sorgenin rannasta lähti minua karkuun taas kanahaukkanaaras. Kävin tarkistamassa paikan mistä se lähti ja totesin sen tehneen kai oman ennätyksensä, sillä oli nyt saaliina haahkanaaras. Sen luulisi pitävän nälän loitolla vähän pidempäänkin. Pikkulinnut saavat olla rauhassa, muutolla olikin irrallinen urpiainen, vihervarpunen ja viherpeippo.

Saaren metsistä ei löytynyt kuin muutama tiainen, itäpäässä oli seurattavana vain muutama länteen muuttava kalalokkiryhmä, paikallinen tukkakoskelo ja pulmunen. Palatessani aseman suuntaan näkyi Norrkläppien takana länteen lentävä riskilä ja itse luodoilla istuskeli nuori merimetso, lieneekö sama joka painiskeli edellispäivänä tienoolla simpun kanssa, kalaa se nytkin kävi välillä vedestä etsimässä. Teeren sain vielä päivälistalle Männikön laidasta ja toisen kuusitiaisen Muinaismuiston katajikosta.

Vähän vaisulta vaikuttanut päivä tuotti sentään 24 lajia, ei huonosti tämän retken mitoissa.

***