Vihkoon vietyä LXIX

( kun hömötiaisiakin vielä oli... )

29.11.1970: Ensimmäinen syksy opintoja Turussa alkoi olla loppusuoralla. Ennen viimeisiä tenttejä olin käymässä Salossa viikonloppuna. Jo lauantaina 28.XI kävin lyhyesti Halikonlahdella. Talvi oli tuloillaan, pakkasta kolmisen astetta, tuuli pohjoisessa ja taivas lähes pilvetön. Heinäsorsia viipyili vielä seitsemän Halikonjokisuulla pikkusulassa. Kalalokki ja pari- kolmekymmentä harmaalokkia viipyili yhä lahdella. Jokisuulla päivysti myös lapinharakka. Paikallisina oli myös muutama viherpeippo ja tikli, yli muutteli urpiaisia ja pari vihervarpusta.

Sunnuntaina kävin uudestaan lahdella ja pistäydyin myös Joensuun kartanon puistossa. Viisi heinäsorsaa eilisistä oli yhä paikalla, samoin kalalokki. Harmaalokit olivat häipyneet, yksinäinen isokoskelokoiras tullut käymään. Lepinkäinen oli vaihtanut paikkaa ja etsi syötävää nyt altaiden penkoilta. Viherpeipot ja tikleistä yksi oli myös paikalla, lisänään kaksi pikkuryhmää urpiaisia.

Joensuun puistossa naputteli käpytikkakoiras. Tali- ja sinitiaisten lisäksi puistoa kierteli pari töyhtötinttiä, kuusitiainen ja kymmenkunta hömötiaista. Hippiäiset liikuskelivat omana porukkanaan, samoin närhet. Puiston lounaisnurkan kuusiaidan suojassa asusteli myös yksi peippo. Päivä oli eilistä talvisempi, pakkasta jo kuusi astetta, taivas pilvetön, tuuli kääntynyt koilliseen. Päivän lajimäärää en laskenut mutta kuusitoista lajia on ylittänyt muistiinpanoissani julkaisukynnyksen, variksista, harakoista, naakoista, puluista, varpusista jne ei ollut muistiinmerkintöjä vaikka niitä varmasti näkyikin...

***

Pimeältä viikolta

( korppi tykkää hämärästä )

Marraskuu on pimeimmillään ja kuukauden ainoa työviikkoni takana. Siinä samalla ehti alkaa nyt jo viides vuosi perättäisiä päivittäisiä linturetkiä. Mielessä kävi monesti onko enää järkeä jatkaa töissä vuodesta toiseen kun juuri nämä pimeät ajat ovat niitä jolloin virta on muutenkin vähissä ja voisi ladata itseään paremmin harrastustensa parissa kuin nukkumalla vähiä valoisia tunteja. No, jos ja kun lumi tulee joskus maahan, mieli taas muuttuu...

Kuluneen viikon retket olivat tosiaan vain vähimmän täyttämistä, noin kaksituntisia reippailukierroksia eikä lintutavoitteita ollut juuri muita kuin saada se vaatimani vähimmäismäärä retkellä täyteen. Maanantain ja tiistain kierrokset tein Viikin ja Vanhankaupunginlahden maisemissa, keskiviikon sateinen päivä meni kiertäessä näitä Koivukylän ja lähialueiden lintupaikkoja, lähinnä ruokintoja. Torstain tihkuisen iltapäiväkierroksen tein taas Vanhankaupunginlahdella, nyt Pornaistenniemen puolella. Perjantaina oli jo nollakeliä ja tein kierrokseni Pitkäkosken ja Ylästön tienoilla. Lauantaina oli kaikkein vaikeinta käynnistyä ja lähtö jäi pitkälle iltapäivään. Kierros piti suunnata Vuosaareen mistä näkee aina muutaman vesilintu- ja lokkilajin, muut tirpat olivat jo hiljenemässä ja sen kympin kaivamisessa oli jo joltinenkin haaste, lopulta sentään lajisumma repesi seitsemääntoista. Sunnuntaina ensimmäisen vapaan yön jälkeen teimme sitten Seijan kanssa jo neljän tunnin kierroksen, aluksi Espoon Träskändassa, sitten jatkot Haltialan ja Vantaanjoen maastossa.

Viikon lajilista oli odotetun arkinen. Tilhiä näkyy päivittäin pikkuparvina, räkätit ovat katoamassa, niitä näkyi vain kahdesti. Vielä kuuluu sieltä täältä punarinnan varoittelua ja yksi peukaloinenkin viikolla tuli vastaan. Lapinharakoita on ollut parina päivänä. Sateet ovat saaneet joet tulvimaan ja koskikarat ovat kadoksissa. Pyrstötiaisparven havaitsin kerran, Träskändassa oli tietysti nakkeli. Hauskin havainto tuli Pitkäkosken kierroksella kun lähdin jäljittämään metsästä kuuluvaa tikan varoittelua, se oli valkoselkätikka, ja se varoitteli matalalla kuusen alaoksalla istuvasta kanahaukasta.

Nyt puhaltaa kovaa pohjoisesta, ehkä tännekin tulee lunta ja vähän enemmän valoa päivään.

***

( siinä tikka pitkäkoskelta, vuoden takaa )

Vihkoon vietyä LXVIII

26.11.1978: Oli sunnuntai ja lähtöpäivä. Laiva tuli yhdentoista maissa, siihen mennessä ehdin näkemään asemaa siivotessa variksia, vihervarpusia, urpiaisia, neljä peippoa ja tiklin. Länsipäästä huomasin satamaan tullessani kolmisenkymmentä merimetsoa istumasta riuttojen edustan kivillä.

Aamu oli kirkas ja pakkastakin pari astetta. Tyyntäkin vielä oli, ensi kerran tällä retkellä. Taivas oli lähes pilvetön, mutta pois oli lähdettävä. Laiva oli täynnä turkulaisia lintuharrastajia, Utön töyhtökiurua oli käynyt katsomassa parikymmentä bongaria, tutuista muun muassa Nummisen Tapani, Arjamaan Olli, Linnan Ari, Lindströmin Jussi ja Lehdon veljekset. Kuulemma monet heistä olivat käyneet myös Halikonlahdella katsomassa löytämääni kyhmyhaahkaa. Se oli ollut paikalla viimeisen kerran 22.XI .

Paluumatkalla laivan yläkansi oli täynnä kiikaroitsijoita. Vaikka varoin edelleenkin tammikuun ja seuraavan kesän 1973 muistot mielessäni kansistaijausta, miekin näin kymmeniä kyhmyjoutsenia, kymmenkunta riskilää, lokkeja, isokoskeloita ja Berghamnissa hiirihaukan. Laiva ajoi sunnuntain kunniaksi Turkuun asti, missä olin kello 18:20, seitsemän tunnin merimatkan jälkeen. Salossa olin sitten vasta iltakahdeksalta.

***

Vihkoon vietyä LXVII

25.11.1978: Miun oli järkevää lähteä heti aamulla kiertämään itäpäätä, koska nyt riitti joukolla länteen lähtijöitä. Seitsemän härkälintua, tukkasotka ja neljä pilkkasiipeä löytyikin mukavasti itäsantojen edustalta. Männikön yli aamulla lentänyt taviokuurna jäi päivän ainoaksi.

Aamu alkoi pikkupakkasella, mutta iltapäivällä päästiin taas neljään plusasteeseen. Pilviä oli vähän joten kylmeneminen uhkasi jatkossakin koska illalla tuuli kääntyi pohjoiseen. Mainittavaa muuttoa ei ollut, mitä nyt jokunen viherpeippojen pikkuparvi menossa länteen pitkin päivää. Ja olihan lännestä lähtenyt yksi varpushaukka aamulla lounaaseen. Tilhiä tuli saareen taas kaksitoista ja männikköön oli ilmaantunut puukiipijä.

Miekin kävin lännessä ja kun laitoin länsiriutan viidelle merisirrille katiskan, sinne köpötti heti kaksi lintua, jotka kelpasivat muille rengastettavaksi. Teeretkään eivät enää pystyneet piilottelemaan, viiden porukka löytyi nummelta. Paikalla olivat myös eilinen hemppo ja toinen tikli. Kaukana saaren länsipuolella lensi pari ruokin näköistä vesilintua, riskilöitä oli lentänyt länteen päin pitkin päivää.

Isommalla porukalla lajimääräksi saatiin komiat 38, pääosa kuitenkin jo ennen nähtyjä. Porukka ehti myös rempata asemaa, räystäslaudat saatiin paikalleen. Esko käytteli katolla vasaraa, tikkaina toimi vanha kerrossänky mitä siirreltiin tarpeen mukaan nurkalta toiselle.

***

Vihkoon vietyä LXVI

24.11.1978: Päivä aukeni vähän eilisenlaisena, tuuli oli sentään kääntynyt hieman lounaisemmaksi ja keventynyt neljään boforiin. Taas kiersin ensin saaren metsät ja niiden jälkeen suunnistin etelärantaa pitkin länteen.

Viherpeippojen ja vihervarpusten seassa lenteli taas urpiaisiakin, ja retken ensimmäiset tilhet olivat saapuneet saareen. Kolme käpylintua lähti lepikosta lounaaseen, nekin retkelle uusia. Kettu seikkaili jälleen lepikon laitamilla. Etelälehdon ympäristössä pyöri pääosa saaren räkättirastaista.

Kävelin eteläkautta länsipäähän. Merisirrejä löytyi tänään yksitoista, yksi yksinään järven länsikannaksen merenpuoleisella somerikolla, toiset parvena länsiriutan mutkan ja Heinäsaaren väliä lennellen. Heinäsorsia oli paikalla 80 linnun porukka, neljä laulujoutsenta nousi Tvåstensvikiltä jatkaen länteen. Paul Andersson kertoi myöhemmin että saaren pohjoispuolitse oli muuttanut kymmenen joutsenen parvi länteen. Varpushaukka näkyi lennossa, kai menossa pois saaresta.

( onko se lintu? onko se lentokone? Ei vaan Ter... Turkulainen Bongariporukka! )

Puolilta päivin laskeutui saaren edustalle isompikin siivekäs, turkulaisia bongareita kuljettanut vesitaso. Täysin varma en ole mutta näin jälkikäteen muistelen porukan käyneen Utössä bongaamassa sinne ilmaantuneen töyhtökiurun ja tulleen sitten tänne, voin olla väärässäkin. Asemalle tulivat lentäen Velmalan Hannu, Karlsonin Leo, Wahlroosin Keijo ja Kormanon Hannu. Hieman vähäeleisemmin, yhteysaluksella, saapuivat illansuussa lisäksi Gustafssonin Esko ja Helstolan Jari. Ainakin seuraa miulle nyt riitti ja olihan tämä saari ihan liian iso yksin kompattavaksi erityisesti nyt kun päivät olivat pimeitä ja lyhyitä.

Pari uutta retkilajia ehdin ominkin nokin vielä löytämään, kaksi tikliä kiertelemässä järven ympäristössä ja hempon lennossa länsikankaan yllä. Päivän lajimäärä oli 33, mahtoiko olla retken tähänastinen ennätys...

***

Vihkoon vietyä LXV

23.11.1978: Länsituuli puhalsi yhä 6-8 boforin voimalla. Puolipilvistä oli edelleen ja lämpöä neljä astetta. Sadekuurot eivät tänään saaren kohdalle osuneet. Kameroita kannatti raahata mukana vaikka lintuja ei lähelle tullutkaan.

Tyrskyjä kuvasin pitkin päivää innokkaasti, retkellä on nyt tullut täyteen kuusi filmirullaa. Pari merimetsoakin joutui paparazzin uhriksi kun tulivat uiden 30 metrin päähän miusta Itäriutan kärjessä. Tvåstensvikillä oli taas pari laulujoutsenta ja niistäkin yritin muutamia ruutuja ottaa ennen kuin lähtivät jatkamaan länteen.

Merisirrejä löytyi tänään vain länsiriutalta, yksitoista yksilöä kolmena porukkana. Tuuli puhalsi yhden varpushaukan saaren yli itään. Kiuru ja keltasirkku olivat parkkeeranneet kyläpellolle, retkilajeja molemmat. Räkätit olivat häipyneet, jäljellä oli enää kuusikymmentä. Ei näkynyt kuurniakaan mutta pulmusia oli taas läntisillä riutoilla kolmekymmentä. 27 lajia oli olosuhteiden mukainen tulos.

***

Vihkoon vietyä LXIV

( päivän retkeltä otettu kuva... )

22.11.1978: Kaunista ilmaa oli saatu tarpeeksi ja nyt oli tuuli puuskittain kymmenenkin boforia. Lämpöä riitti yhä viiden asteen kahta puolta, taivaskin oli puolipilvinen. Niistä pilvistä putosi niskaan ajoittain rankkoja vesikuuroja ja vähän räntääkin. Merivesi oli noussut korkealle, järvi sai merestä vettä kahden kannaksen yli, Moringharu oli pääsaaresta irrallaan, saappaat eivät riittäneet sinne kahlaamiseen. Iltaan tullessa tuuli kääntyi länteen.

Parikymmentä merimetsoa kyyristeli välillä säälittävän näköisinä kivillä, enimmän osan ajasta sukeltelivat vedessä, missä puhuri ei haitannut. Heinäsorsia oli tuuli tuonut suojaa etsimään 60 yksilöä. Laulujoutsen oli aamulla Järvellä ja lähti reippaasti puskemaan lounaaseen puoli kymmenen aikaan. Merisirrejä löytyi aamun länsikierroksella 12, illalla enää yksi. Lokkiliike oli taas vähän eilistä vilkkaampaa.

Räkättien määrä saaressa oli noussut kolmeensataan, muut rastaat olivat edellispäivien tasolla. Etelälehdon reunakatajissa ruokaili nyt neljä taviokuurnaa, niistä yksi korea koiras. Itäpään parhaat linnut olivat Grundvikilta esiin ponnahtaneet kaksi taivaanvuohta. Lajimäärä jäi tuulessa kahteenkymmeneenkuuteen.

***

Vihkoon vietyä LXIII

21.11.1978: Luoteisvirtaus oli pudottanut lämpötilan jo yhteen asteeseen. Taivas oli aamulla pilvetön, tuuli kääntymässä lounaaseen ja näkyvyyttä riitti horisonttiin.

Aamukierros alkoikin tällä kertaa Männiköstä ja leppälehdosta. Kylällä kierteli retkelle uusina kahdeksan kottaraista, männikössä lymyili sarvipöllö joka lähti vasta alle kahden metrin päästä karkuun. Taviokuurnia oli taas tullut kaksi yksilöä. Hippiäiset olivat katoamassa, eilisistä kymmenistä oli jäljellä enää kahdeksan. Rastaita oli tullut lisää, räkättejä oli jo kaksisataa, joukossa kaksi laulurastasta ja yksi punakylki.

Urpiaisia muutti ensi kerran tällä retkellä, kolmekymmentä. Uusi kahlaajalaji löytyi Grundvikista kun taivaanvuohi nousi edestä ilmaan. Kaksi vanhaa kyhmyjoutsenta tuli idästä ja jatkoi saaren rantaa eteläriutan edustalle mistä ne uivat Sandvikharuun. Merimetsot ja allit olivat eilisestä vähentyneet, merisirrien määrä taas tasan sama kuin eilen eli kuusitoista.

Merellä lokkeja oli muutolla enemmän kuin muina päivinä, ei kuitenkaan pariasataa enempää. Niistä yli puolet oli harmaalokkeja. Lintujen lajimäärä oli hiljalleen noussut jo kolmeenkymmeneenkahteen. Nisäkkäitäkin tuli nähdyksi, pari kertaa lepikossa seurasin kesyä kettua, otin kuviakin ilman että se huomasi mitään. Filmi oli kyllä mustavalkoista joten negatiiveja en ole vielä onnistunut löytämään. Oli miulla värirunkokin, mutta siihen en ajoissa ehtinyt telettä vaihtamaan. Toinen nisäkäslaji oli minkki, iltapäivällä Grundvikista löytämäni yksilö pakeni edestäni Grundvikharulle.

***

Vihkoon vietyä LXII

( jouluretken 1973 aikana ottamani merisirrikuva, kuten toinenkin tässä jutussa )

20.11.1978: Kohtalaisen kaunis keli, kuten olen summannut vihkooni päivän sään. Viitisen astetta lämmintä, Luoteistuulta kohtalaisella voimalla, pilvipeite repeili aamun täydestä illan puolipilviseen. Näkyvyyttä riitti horisonttiin.

Tavallisesti luoteistuuli tyhjentää Jurmon. Nytkin eiliset pulmuset olivat häipyneet, paikalla oli vain yksi. Ei näkynyt enää taviokuurniakaan. Punatulkuilla, viherpeipoilla ja vihervarpusilla oli pientä muuttoa saaren yli itään. Räkättien ja mustarastaiden seuraan oli ilmaantunut neljä punakylkirastasta.

( auringonlaskun aikaan Jurmossa 20.11.1978 )

Länsipäässä merisirrien määrä oli puolittunut, päiväsumma jäi kuuteentoista ja aurinkoisina hetkinä kulutin aikaa yrittäen kuvatakin niitä. Alleja oli edelleen kuutisenkymmentä, merimetsoja 22 ja parista ohi lentäneestä yritin kuviakin.

Härkälintu löytyi itäpään kierroksella Edsnäsin edustalta. Leppälehdon peippo ja kaksi järriä olivat retkelle uusia. Itäpäässä seikkaili myös yksi kettu joka kallioiden yli juostuaan piiloutui katajikkoon. Se oli jo saanut hallavan talviturkin.

***

( kun tri-x:ää malttoi olla liikaa rääkkäämättä, kuvanlaatu löi mennen tullen herkät diafilmit kuten vertaamalla edellisen jutun sirrikuvaan voi todeta, ja nämä pystyi itse kehittämään )

Vihkoon vietyä LXI

(tälläkin sirrillä on värirengas jalassa )

19.11.1978: Olin Jurmossa, tullut sinne edellisenä iltana. Kun ei Rauhan komennusta odotellessa ollut oikein muutakaan paikkaa, ajattelin viettää lomani lopun täällä. Tullessani oli tupa täysi, paikalla vanha turkulaiskaarti Timo Nurmi, Rurik Baarman, Pentti Vihanto, Ismo Lahtonen ja kirsikkana kakun päällä Esko Tarponen. Toki he lähtivät takaisin Turkuun jo seuraavan aamun laivavuorolla mutta joltistakin naljailua riitti puolin ja toisin siihen asti, muistissa olivat ajat kun olin yhdistysaktiivi Turussa vuosikymmenen alussa. Tuo poppoohan oli niitä perustajia, perustaminen tapahtui vuonna 1966 eli muutamaa kriittistä vuotta aiemmin kuin muutin Turkuun opiskelemaan... 

No, aamulla mie en jaksanut enää vääntää vanhusten kanssa vaan lähdin kahdeksan jälkeen saarta kiertämään. Länsipäässä kului paljon aikaa kun riutoilla oli merisirrejä pikkuparvin joka puolella, vähintään 23 eri yksilöä. Yhdeltä huomasin renkaat jaloissa, terästä oikeassa, punaista vasemmassa. Yksi sirri oli taas kokonaan menettänyt toisen jalkansa, hyppi sitkeästi vain yhdellä.

Merimetsojen ja allien suurin osa viihtyi myös saaren länsipään vesillä. Lounaistuuli oli navakkaa ja hetkittäin kovanpuoleista, taivas täyspilvinen joitakin keskipäivän hetkiä lukuun ottamatta. Näkyvyyttä riitti Utön majakkaan asti. Lämpöä oli hulppeat seitsemän, kahdeksan astetta.

Palailin takaisin sataman kautta, sieltä huomasin rautiaisen ja punarinnan. Saaren metsiä kierrellen löytyi peräti yhdeksän taviokuurnaa, vain parin vuoden tauon jälkeen niitä oli taas liikkeellä näin kaukana merellä. Iltakierroksen lintu oli myös pulmunen, sitä löytyi pikkuparvin yhteensä 35 yksilöä. Etelä- ja itärantojen koluaminen nosti merisirrisummankin 34 yksilöön. Kaikkiaan vihossani on merkintöjä 23 lajista tuolta päivältä.

***

( vihervarpusia löytyi 20, urpiaisia ei yhtään )

Vihkoon vietyä LX

( käpytikka 1970-luvulta )

18.11.1972: Kiertelimme Halikonlahdella Sepen kanssa. Talvi oli taas tulossa, lunta oli satanut jo edellisenä päivänä, nyt yhden pakkasasteen voimin se pysyi maassa. Muuten oli marraskuisen täyspilvistä ja sillä kertaa tyyntäkin.

Heinäsorsia oli vielä pikkuporukoin siellä täällä, eniten Viurilanlahden kivilaiturin kärjessä Wiurilan kartanon alapuolella kolmekymmentä. Kaksi allia uiskenteli Salonjoen suulla, muutama kalalokki kierteli lahden yllä. Varikset ja naakat olivat tietysti paikalla kuten aina ja kaksi varpushaukkaakin näkyi saalista etsimässä. Toinen niistä lähti sittemmin kaupungin suuntaan, siellä nyt olisi ainakin niitä varpusia. Vuohensaaressa käynti tuotti kolme käpytikkaa, muutaman kuusitiaisen, töyhtötinttejä ja puukiipijöitä. Vuohensaaren juuri perustetun ruokintapaikan oli toistaiseksi löytänyt vain yksi talitintti.

Linnuille tutumpi ruokintapaikka oli tuohon aikaan Vuohensaarentien varressa kaupungin varastojen luona, siellä oli jo 70 keltasirkkua, 30 varpusta ja neljä fasaania. Kottaraisiakin oli vielä neljätoista, hajallaan vedenpuhdistus- ja lietealtaiden ympäristössä. Urpiaisia muutti siellä täällä, eniten Vuohensaaren yli. Muuttajista oli menoa keltasirkuilla ja viherpeipoilla. Niihin maan muuttuminen valkeaksi oli saanut vielä vauhtia.

***

( pari allia lennossa )

Vihkoon vietyä LIX

16.11.2002: Viikonloppu alkoi ja lähdin heti aamusta ajelemaan Salon suuntaan kunhan ensin olin tankannut ajoneuvon. Pakkasta oli, juuri ja juuri, täyspilvistä, tuuli heikkoa, maalla hyvä näkyvyys. Menomatkalla tienvarressa näkyi tilhien ja räkättirastaiden parvia, jokunen korppi ja närhi lenteli tien yli. Järvet olivat jäässä mutta pari joutsenta näkyi kuitenkin tienvarressa.

Halikonlahdelle ehdin ennen aamukymmentä. Sokeritehtaan altailla oli pieni parvi heinäsorsia, vedenpuhdistusaltaiden luona sulaa vain joessa ja ojissa. Puhdistamon ojassa oli paikallinen kuningaskalastaja, se oli ollut siinä jo monta viikkoa. Yksi nokikana sinnitteli Halikonjoessa. Pikkutikka ja palokärki liikuskelivat altaiden tuntumassa, lapinharakka etsi saalista pensaiden latvoissa tähystellen. Yli lensi räkättien parvia ja urpiaisryhmiä, paikallisina oli pääasiassa variksia ja naakkoja, lepinkäiselle liian isoja saaliita.

Jatkoin kierrostani Perniöön, Strömmaan. Kanavan sulassa oli harmaa- ja merilokkeja, muutama isokoskelo, telkkä ja tukkasotka. Räkättejä lensi yli täälläkin. En jatkanut matkaa Kemiöön vaan käännyin takaisin ja jatkoin etelään kohti Hankoa. Tuulihaukka lensi tien yli Tenholassa, muuten matka oli aika linnuton.

Neljän Tuulen Tuvalla Hangossa oli sulaa, mutta näkyvyys sumun takia jäi runsaaseen kilometriin. Se riitti kuitenkin paljastamaan edustalla uivan nuoren jääkuikan. Muutama haahkakin siellä ui, rannan tuntumassa kyhmyjoutsenia. Laulujoutsenta ei näkynyt mutta niiden ääntä kuului sumusta.

Täktomilla ja Täktbuktenilla kävin myös mutta näkemäni linnut olivat metsälintuja, siis tinttejä, hippiäisiä, puukiipijöitä, käpylintuja ja varislintuja. Rannan matalat lahdelmat olivat jäässä täälläkin, avointa oli vain edempänä. Högholmenilla vielä kävin ja täällä oli sulaa joutsenille. Vajaan sadan kyhmy- ja laulujoutsenen joukossa oli yksi pikkujoutsenkin. Hanhet olivat lähteneet koko reitin varrelta, edeltänyt viikon mittainen esitalvi lumisateineen ja lähes viidentoista asteen pakkasineen oli ehtinyt ne pois pelottaa.

***

Vihkoon vietyä LVIII

14.11.1978: Vietin vuosilomaa työstä, koska tarkoitus oli lähteä kuun vaihteessa suorittamaan siviilipalvelusta. Helsingin kämppäni olin luovuttanut pois ja tavarani olivat vanhempien luona Salossa, niin miekin. Halikonlahdella retkeilin nyt synkkää marraskuuta, toki ajatus lähteä viettämään loppuloma kohta Jurmoon.


Pari päivää stten olin lahden vedenpuhdistusaltailta huomannut oudon vesilinnun, jonka onnistuin määrittämään nuoreksi kyhmyhaahkanaaraaksi. Se oli paikalla nytkin ja kirjasin tietysti yhä uusia tuntomerkkejä vihkooni siitä. Illan lopuksi se nousi siivilleen ja lensi keskelle Viurilanlahtea, kenties etsimään itselleen sopivampaa ruokaa. Pois se ei kyllä lähtenyt, sitä taidettiin käydä katsomassa ihan kuun loppuun asti, nyt sen olemassaolosta ei tainnut tietää vielä kukaan muu kuin mie. Näin muita salolaisia harrastajia vasta seuraavina päivinä minkä jälkeen tieto linnusta levisi nopeasti muuallekin. Muistaakseni Virtasen Kimmo tuli vastaan kirjastossa ja Laihon Ilkan kanssa olimme parin päivän päästä Suomusjärven Kitulassa avaamassa Kiskon-Perniönjoen valokuvanäyttelyä joka sitten kiersikin pitkään alueen kuntien kirjastoissa. Sen jälkeen kun Sepe kirjasi havainnon linnusta Turun Yliopiston biologian laitoksen ilmoitustaulun pinnalistaan, turkulaisetkin alkoivat käydä paikalla sitä katsomassa, olihan se ensimmäinen ja pitkän aikaa ainoakin syysmuuton aikainen havainto lajista TLY:n alueelta.

14.11.2016: Parin viikon mittainen talvi on taittumassa. Pilvipeite ja asteen pakkanen estivät lunta vielä sulamasta mutta lähipäivinä se loskaantuu ja taitaa valua vetenä ojiin. Tein pienen päiväkävelyn kotikulmilla Koivukylän ympäristössä. Marjalinnut ovat puhdistaneet pihlajat eikä isompia tilhiparvia enää näkynyt, vain jokunen ylimuuttava pikkuporukka. Mustarastaita täällä riittää, kuten joka talvi nykyisin. Ne eivät enää turvaudu pelkästään marjoihin vaan käyttävät myös lintulautojen antimia. Muista syksyn vaeltelijoista tänään tuli vastaan parvi pyrstötiaisia, niitä saattaa löytää tulevana talvenakin.

Vedet ovat jäätyneet mutta sulaa on vaikkapa Keravanjoen Havukoskessa. Siellä viipyili vielä heinäsorsia ja yksi koskikara, sorsat varmasti odotellen myös ohikulkijoiden tuomia leivänmuruja. Ruokintapaikkoja on lähistöllä useita. Niillä ruokailee tällä hetkellä mustarastaiden lisäksi enimmäkseen tiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja ja varislintuja. Kotikulmilla ei näy harvinaisia talvehtijoita. Punarinta viivyttelee edelleen talojen pihoilla, peippoja ja järrejä näkee myös toisinaan. Todellisia harvinaisuuksia pitää etsiä edelleen kauempaa.

***

Esitalven kourissa

( tilhet koivussa )

Pari viikkoa sitten herätessäni yllätin ikkunan takaa joukon räkättejä nyppimässä marjoja lähimmästä pihlajasta. Tänään heräsin taas lähellä puoltapäivää ja kun avasin verhot, pihlaja oli täynnä tilhiä. Päivittäin on yli lentänyt tilhiparvia, mutta nyt ne olivat uskaltautuneet viimeisten marjojen kimppuun.

Tunnin niitä seurailin ja sinä aikana puusta puhdistettiin lähes kaikki marjat. Pienenä apuna niillä oli muutama räkättirastas, pari mustarastasta ja pari varpustakin innostui maistelemaan siinä joukossa sopisiko pihlajanmarjadieetti niillekin. Eivät ne kauan mukana olleet mutta näköjään ovat valmiita kokeilemaan uuttakin jos esimerkkiä annetaan.

( ja ikkunan takana )

Muuten kotikulmilla on ollut aika hiljaista. Koskikaroja on tullut paikalle kaksikin, Keravanjokeen ja Rekolanojaan. Punarintoja on paikalla myös useampia, pari kolme lintua tuntuu viihtyvän koristepensaissa talojen pihoilla.

Helsinkiin on bongariväkeä vetänyt monikin erikoinen lintu. Varmasti tehokkain vetäjä oli Seurasaaressa hyvän aikaa viihtynyt idänpikkusieppo, tosin kävijät keskittyivät niihin viimeisiin päiviin kun lajille keksittiin sen oikea nimi. Lumentulo on kai lopulta lannistanut sen kun vajaaseen viikkoon ei siitä enää ole havaintoja tehty. Keskustassa on sen sijaan viihtynyt töyhtökiuru, tosin sekin on haastava bongattava koska viihtyy lähinnä kerrostalojen sisäpihoilla. Samalla retkellä moni on kävellyt Tähtitorninmäelle missä varpusten joukossa on pähkinää ja leivänmuruja syönyt kai tähän mennessä myöhäisin Suomessa havaittu peltosirkku. Sen näköisiä lajeja on muitakin, mutta tämä taitaa olla kyllä ihan peruspeltosirkku, ulkonäöstä ja äänestä päätellen. Lintu taitaa pärjätä niin kauan kunnes tulee kunnon pakkasia, muuttajaksi se tuskin enää kuntoutuu.

***

( töyhtökiuru kahdeksan vuoden takaa )

Vihkoon vietyä LVII

( pihalintu Roihuvuoressa neljä vuosikymmentä sitten )

11.11.1976: Tasan neljä vuosikymmentä sitten oli parhaillaan menossa pitkään aikaan voimakkain taviokuurnien vaellus tänne etelään. Edeltävänä viikonloppuna olimme vakioporukkamme kanssa vielä veneellä käymässä Jurmossa, ja tuolla matkalla näitä punaisia lintuja oli eksynyt parvittain jopa sinne asti. Tavallisesti ne eivät lähde merelle vaan kääntyvät sen äärellä takaisin mantereelle.

Tuona vuonna miulla ei siis ollut lomia ollenkaan, joten seuraava viikko kului työssä. Silloinen asuinpaikkani oli Helsingin itäisessä Roihuvuoren lähiössä, ja siellä kasvoi runsaasti pihlajia. Rastaita ja tilhiä oli niissä ollut pitkin syksyä ja nyt marjoja söivät taviokuurnat. Niitä näin joka päivä kun valoisaan aikaan paikalla pystyin olemaan, ja monena päivänä marraskuisesta pimeydestä huolimatta yrittelin niistä jopa kuvia ottaa.

Ensimmäisen linnun, tosi punaisen koiraan, olin huomannut pihapihlajassa jo 2.XI. Seuraavana aamuna hämärissä bussia töihin odotellessa viidessä minuutissa kuului yli lentävän jo neljä parvea. Viidentenä päivänä lähtiessäni Saloon iltaneljältä samaisella pysäkillä yli muutti viidessä minuutissa taas viisi parvea, yhteensä n.50 yksilöä. Ilmeisesti vaelluksen huippu osui tuohon aikaan kun olimme Jurmon retkellä. Palattuani 10.XI ylimuuttajia ei ollut mutta 30 paikallista pihapihlajissa. Seuraavina päivinä paikallisten määrä putosi hiljalleen kymmenkuntaan yksilöön ja puolenkuun jälkeen linnut hävisivät muutamia yksittäisiä lukuun ottamatta. Vasta joulunpyhien aikaan tuli seuraava marjalinturynnäkkö ja paikallisten taviokuurnien määrä nousi taas hetkeksi kymmeniin päivässä kunnes vuodenvaihteen jälkeen marjat oli syöty ja linnut hävisivät.

( lisää senaikaista kuvanlaatua )

Kuvat olivat tietysti sellaisia kuin siihen aikaan tuli. Kohteet olivat kesyjä joten lähelle pääsi, mutta linssin valovoima heikko ja valotusajat liian pitkiä käsivaraotoksille. Taivas takana oli kuitenkin se kirkkain elementti joten käytännössä vastavaloon joutui aina kuvaamaan. Pilvisinä ja lumisateisina päivinä valotusajat putosivat niin pitkiksi ettei kuvaamisesta tullut mitään. Siihen aikaan kuvattiin paljon käsivaralta ja oppaista tuttuna enemmän kuvaavien perussääntönä oli että käsivarakuvaus onnistuu jos aika on niin mones osa sekuntia kuin putken polttoväli on milleissä, siis miulla kolmesataamillisellä suositeltu raja-aika oli 1/300 sekuntia. Kyllä sillä vielä tärähdyksiä tuli, parhaimmillaankin vain tuollaisia pehmeäpiirtosiluetteja, vaikka monet kokeilivat vielä pidempiä valotuksia. Jari esimerkiksi vanhana ampumaharrastajana luotti kätensä vakauteen ja käytti paljonkin pidempiä aikoja, taisi jotakin kuvata onnistuneesti viisisataamillisellä peiliteleellä ¼ sekunnin valotusajallakin. Senaikaisin mittapuin materiaali tyydytti kun lintu oli kuvassa iso ja hyvin määritettävissä, nykyisin pitäisi kuvasta saada enemmän ja saadaankin, mutta välineiden painon kasvun takia jalusta on välttämätön jos ei turvaudu salamalaitteeseen. Sitä monet lintukuvaajat välttävät viimeiseen asti, juuri kenelläkään ei sellaista ulkona näe, mutta mie käytän jos tilanne vain sille sopii. Se tuottaa hyvää jälkeä kukista, sienistä ja hyönteisistä, miksei siis linnuistakin.

***

( tasomittari vuodelta 2012 )

Vihkoon vietyä LVI

10.11.1998: Sää oli muuttunut taas ankeammaksi, tuuli oli kovaa kaakosta, taivas täyspilvinen ja lumi/räntäkuuroja puski taivaalta vähän väliä. Lähtö oli lähellä ja aamu kului asemaa siivoten, puita hakaten ja vastaavaa touhuten. Merivartijat tulivat meitä hakemaan puoli kahdentoista aikaan ja 11:40 jätimme saaren. Siinä siivotessa olimme huomanneet ihan tuttua peruslajistoa, kymmenkunta talitinttiä ja muutaman urpiaisen saaressa sekä perusvesiäisiä ja lokkeja meren puolella. Lähtiessämme tuli saareen kottarainen, retken ensimmäinen.

Matka pääsaarelle oli lyhyt, parikymmentä minuuttia. Meillä oli noin kaksi ja puoli tuntia aikaa päästä Maarianhaminaan ja laivaan. Pikapysähdyksen teimme Hellesby Gårdin luona, mahdollinen maakotka kaarteli kaukana, iso peto kuitenkin. Keltasirkkuja oli runsaasti kuten aina Oolannissa. Pikkuvarpunen saatiin retkilajilistaan, samoin närhi ja hippiäinen. Vielä pysähdyimme toviksi Jomalan kaatopaikan luona, lokkeja oli sen yllä paljon, varislintuja samoin joista yksi kokomusta naakka hieman meitä hämmensi.

Lauttamatka Maarianhaminasta Turkuun sujui jo aika lailla sisätiloissa, kolme pilkkasiipeä ja pari merikotkaa olen muistiin merkinnyt muutaman merimetson lisäksi. Sauna oli ollut Signillä järkytys joten mehän varasimme kunnon saunan laivalta heti sen lähdettyä, vähemmän macho se oli kuin saaressa mutta puhdisti paljon paremmin. Kotona Vantaalla olin joskus puolilta öin. Matkan varrella Kettulassa oli pakkasta jo seitsemän astetta, taivas oli selkenemässä ja näkyvyys niin hyvä kuin yöllä voi olla, talvikeli ajaessa.

Saaresta jäi positiivinen mielikuva. Muuttoa olisi tehnyt mieli seurata enemmän mutta olin luvannut Karille auttaa noissa alumiinihommissa ja verkkokierrokset söivät paljon aikaa. Ehkä juuri muuton takia voisi olla hyvä käydä saaressa aiemmin, syys-kokakuussa, päättelimme ja asia jäi itämään.

Svensk sammanfattning: Avgångsdagen, städning av stationen, vedhuggning o dyl. Hård vind, snöskurar, vistelse bara i närheten av stationen. Vi lämnade ön kl 11:40.

Andra noteringar: Bastun var dålig, uppvärmningen är ren slöseri av ved, Stationen var först mörk och kall, senare bekväm, Ön var lagom stor, jag personligen saknade info om konstanta tidtabeller för flyttningsobservering.

***

Vihkoon vietyä LV

( pöllö verkossa yökierroksella )

9.11.1998: Yö Signiskärillä oli kirkas ja tyyni, lunta tuli lisää, talvi oli tiukentamassa otettaan. Ensimmäinen verkkokierros osoitti että joihinkin lintuihin kylmä on iskenyt selvästi, verkoista poimittiin kolme sarvipöllöä joista kaksi oli nuorta ja yksi vanha. Seuraavakin verkosta poimittu lintu noudatti samaa linjaa, se oli toisvuotias kanahaukkanaaras. Muistelen tilannetta kun irrottelin sitä itsekseni verkosta ja samaan aikaan piti erään suunnittelijan töistä soitella miulle ja kysellä muutamasta työhön liittyvästä jutusta joita hänen nyt piti siellä selvittää. Oli siinä jonkinlaista taidetta irrottaa lintu yhdellä kädellä ja kantaa vielä Karille rengastettavaksi asemalle kun toinen käsi oli varattuna luuriin ja piti keskittyä tyhmiin kysymyksiin. Signi oli muuten sen verran lännessä että kännykkä haki kentän jo Ruotsin puolelta...

Petoja oli kylmä saanut liikkeelle muitakin. Ampuhaukka viivähti hetken saaressa ja jatkoi pian matkaa muualle, sinisuohaukkakoiras leijui saaren poikki Enskäriin ja jatkoi sieltä merelle. Aseman ympäristöön ilmaantui iltapäivällä suopöllö joka pyöri siinä ainakin pimeään asti. Uusi Lapin lintukin tuli retkilajiksi kun aamulla taviokuurna viivähti hetken aikaa Itämetsän etelälaidan puiden latvoissa ja lähti sitten pohjoiseen, merimatka ei kaiketi innostanut.

Hyvän alun jälkeen muut rengastukset jäivät yhteen räkättiin, kontrolleja tuli talitiaisista ja yhdestä peukaloisesta, niitä oli paikallisina yhä ainakin neljä. Iltakolmelta otimme verkot pois koska seuraavana päivänä oli jo tarkoitus lähteä paluumatkalle. Paikallisista taivaanvuohi löytyi vielä mutta jänkäkurppaan emme enää osuneet. Pari niittykirvistä oli yhä paikallisina ja kaksi luotokirvistäkin muutti yksitellen saaren yli etelään. Muuttoa emme paljoa tarkkailleet mutta iltapäivällä meni juuri saaren yli pikkujoutsen lounaaseen, ja jo hieman niitä ennen yhdeksän kanadanhanhen parvi samaan suuntaan.

Illalla taivas oli pilvetön, pikimusta ennen Kuun nousua ja pohjoisessa loimusivat komeat revontulet. Niitä ja tähtitaivasta ihailimme aseman pihassa pitkään, kunnes Kuu nousi ja kieltämättä myös sormet sekä varpaat alkoivat kohmettua. Miulla oli tähtiputkeni taas mukana ja sen kanssa seurattiin monenlaisia taivaan kohteita, kiikarilla sitten poimittiin satelliitteja joita risteili iltayön tunteina eri suuntiin runsaasti.

Svensk sammanfattning: Näten öppet kl 00-15, 5 ringmärkningar ( Asi otu 3, Acc gen 1, Tur pil 1 ) och 9 kontroller ( 8 Pmaj, 1 Ttro ). Observationer: Bra can 9 ex SW kl 12:05, Cyg col 1 ex SW kl 14:00, Asi fla 1 ex söder om stationen, Ant pet 2 enstaka flyttade S, Phy col 1 ex i öns södra udde på eftermiddagen, Pin enu 1 stannade för en stund i Österskogen och fortsatte NE kl 8:30.

***

Vihkoon vietyä LIV

8.11.1998: Pohjois- ja luoteistuuli oli jo kovaa ja pakkastakin yöaikaan pari astetta. Aamulla lämpö oli noussut nollaan mutta lintuja ei ollut sen paremmin taivaalla kuin verkoissakaan. Hieman yrityksen tapaista oli isokoskeloilla joita meni lounaaseen pikkuryhmin, mutta yksin niiden seuraaminen ei motivoinut tarpeeksi.

Seppo kunnostautui poimimalla esiin kuuden merisirrin parven Enskärin salmen läheltä Kappalgrynnorna-luodoilta. Miekin onnistuin löytämään eilisen jänkäkurpan saunan takaa levävalleilta ja samasta paikasta nousi ilmaan myös taivaanvuohi.

Saaressa paikallisina oli myös neljän tiklin porukka, taisivat olla retken ensimmäiset. Lisäksi itämetsän tuntumasta löytyi lapinsirkku, sekin retken ainoa ja jo aika myöhäinen. Verkosta tuli heikosti saalista, vain kymmenen uutta lintua, niistä kuusi punatulkkua. Yksi tundraurpiainen saatiin kuitenkin merkittyä. Yhdestä peukaloisesta tuli taas kontrolli.

Iltapäivällä pari merikotkaa ja niiden seurana yksi maakotka pitivät pitkän lentonäytöksen Enskärin yllä ja maakotka jatkoi siitä matkaa lounaaseen. Aseman lähellä pyöri mystinen kirvinen, jolla oli hyvin selvät naama- ja silmäkulmakuviot, tuntomerkkejä ei kuitenkaan sen enempää haltuun saatu, ääntäkään lintu ei päästänyt joten eipä tiedetä mitä lajia se lopulta oli, mikään yleinen tuskin tulee kyseeseen... Saunaa yritimme lämmittää, mutta edes tuntikausien yritys ei saanut lämpöä nousemaan kunnolla kolmeenkymmeneen asteeseen ja pukuhuoneena toimiva puuvaja oli jääkylmä tuulen puhaltaessa seinänraoista esteettä paljaalle nahalle.

Svensk sammanfattning: Näten öppet 00-24, 10 ringmärkningar, mest Pyr pyr 6, 1 kontroll (Ttro). Observationer: Aqu chr 1 juv flyttade SW kl 15:20, Cal mar 6 ex rastande på Kappalgrynnorna på eftermiddagen, Lym min 1 ex ännu på bastuviken, Car hor 1 ex ringmärktes, Cal lap 1 ex vid Österskogen, Anthus sp 1 ex med starka ansikts- och ögonmärkningar på ängen norr om stationen, läten hördes inte och fågeln försvann innan vi lyckades fästa bestämningen.

***

( siinä tosiaan kyyristelee jänkäkurppa, mv-otos 45 vuoden takaa )

Vihkoon vietyä LIII

7.11.1998: Yöllä pilvistyi, tuuli pohjoisesta yltyi jonkin verran, muutama lumihiutalekin oli tullut värjäämään maata vaaleaksi aamun koittaessa. Aamuyön pöllökierros verkoilla oli linnuton. Mahtoiko olla sama räkätti jonka yöllä kuulimme se, joka nyt lepäili saaren pohjoispään kalliolla...

Auringonnousun verkkokierros tarjosi lehtokurpan, ehkä sen jonka olimme yöllä polulla tavanneet. Muuten oli taas tyhjää kunnes pohjoispäässä verkkolinjaan lensi parvi urpiaisia, verkkojen vieressä seikkaili pari tundraurpiaistakin mutta eivät jääneet kiinni pyydyksiin. Yksi peukaloinen sentään jäi, sillä oli kyllä jo rengas jalassa, tosin lintu oli eri kuin eilen tullut.

Muuttoa oli eilistä enemmän. Lounaaseen meni urpiaisia, viherpeippoja, joutsenia, räkättirastaita ja muutama pikkuporukka tilhiä. Vähälukuisemmista voi mainita tunturikiurun joka meni etelään 11:45. Iltapäivällä yli lounaaseen meni vielä muutama pieni varisporukka muistuttaen meitä siitä missä olimme, ehkä Suomen parhaalla paikalla varismuuton kannalta.

Komppaajat löysivät tänään härkälinnun saaren eteläpuolelta ja jänkäkurpan saunarannan levävalleilta. Iltahämärissä aseman lähistöllä liikuskeli joku Asio, jonka laji jäi kyllä auki. Verkkokierrokset yöllä tarjosivat pelkkää tyhjää, ehkä siihen oli syynä se että illasta lähtien pitkin yötä yli meni toistuvia lumikuuroja.

Svensk sammanfattning: Näten öppet 00-24, 40 ringmärkningar, alla Car mea, 2 kontroller ( Ttro, Erub ). Observationer: Podgri 1 vinterklädd ex simmande på öns södra sida, Lym min 1 ex på fucus-vallar vid bastun, Ere alp 1 ex flyttade S med en snösparv kl 11:45, Car hor 2 ex med gråsiskor, flyttningen livligt med 170 sidensvansar, 310 kråkor, 480 gråsiskor, 900 björktrastar osv.

***

Vihkoon vietyä LII

6.11.1998: Svenska Dagen, hyvä päivä aloittaa tositoimet saaressa. Sää oli hieno, tyyntä ja selkeää. Aurinkoa riitti. Mantereelle oli tullut täysi talvi mutta täällä ei siitä näkynyt pientäkään vihjettä. Karin kanssa laitoimme lintuverkot pyyntiin kunhan ensin saimme jotakin tolkkua ohjeista. Ainoat saaliit olivat kuitenkin jo ennestään merkittyjä, muun muassa nuori punarinta ja vanha varpushaukkakoiras.

Ensimmäinen hyvä herätys tuli jo aamupäivällä kun pojat löysivät Enskärin salmesta lähes juhlapukuun vaihtaneen jääkuikan. Lintu poseerasi alueella koko lopun päivän. Enskärin itäpuolella oli taas ryhmä ruokkilintuja joista yksi tunnistettiin tarkemmin katsoen etelänkiislaksi, loput olivat enimmäkseen riskilöitä.

Muutenkin oli nähtävää, pian aamukahdeksan jälkeen oli saaren yli muuttanut harmaahaikara, merimetsoja oli täällä paljon, kuikkalintujakin muutamia joista yksi määritettiin kaakkuriksi. Saaren länsipuolella ui mustakurkku-uikku. Saaren paikallinen pikkulinnusto oli vaisua, parisataa urpiaista liikehti lounaaseen, parikymmentä tulkkua ja nelisenkymmentä vihervarpusta myös. Mitään tänne asti ulottuvaa ryntäystä mantereen talvi ei siten aiheuttanut.

Odotukset olivat korkealla yölläkin, kun Karin kanssa kiersimme verkkoja. Helmi- ja sarvipöllö löytyivät, mutta niilläkin oli jo aiemmin saarelta saatu rengas jalassaan. Hämärissä kontrolloimme myös yhden peukaloisen. Lehtokurppa istui yöllä verkkopolulla ja räkätti kuului muuttavan yli.

Svensk sammanfattning: Näten ( 9 rovfågel- och 13 småfågelnät) öppet kl 12-24, inga ringmärkningar, 6 kontroller ( bl a Anis, Aotu, Afun ). Observationer: Gav ada 1 nästan helgklädd ex simmande väster on sundet mellan Signilskär och Enskär hela dagen, Pod aur 1 ex simmande väster om ön, Ard cin 1 ex flyttade SW kl 8:20, Uri aal 1 vinterklädd ex simmande öster om Enskär på eftermiddagen med en tordmule.

***