Pimeältä viikolta

( korppi tykkää hämärästä )

Marraskuu on pimeimmillään ja kuukauden ainoa työviikkoni takana. Siinä samalla ehti alkaa nyt jo viides vuosi perättäisiä päivittäisiä linturetkiä. Mielessä kävi monesti onko enää järkeä jatkaa töissä vuodesta toiseen kun juuri nämä pimeät ajat ovat niitä jolloin virta on muutenkin vähissä ja voisi ladata itseään paremmin harrastustensa parissa kuin nukkumalla vähiä valoisia tunteja. No, jos ja kun lumi tulee joskus maahan, mieli taas muuttuu...

Kuluneen viikon retket olivat tosiaan vain vähimmän täyttämistä, noin kaksituntisia reippailukierroksia eikä lintutavoitteita ollut juuri muita kuin saada se vaatimani vähimmäismäärä retkellä täyteen. Maanantain ja tiistain kierrokset tein Viikin ja Vanhankaupunginlahden maisemissa, keskiviikon sateinen päivä meni kiertäessä näitä Koivukylän ja lähialueiden lintupaikkoja, lähinnä ruokintoja. Torstain tihkuisen iltapäiväkierroksen tein taas Vanhankaupunginlahdella, nyt Pornaistenniemen puolella. Perjantaina oli jo nollakeliä ja tein kierrokseni Pitkäkosken ja Ylästön tienoilla. Lauantaina oli kaikkein vaikeinta käynnistyä ja lähtö jäi pitkälle iltapäivään. Kierros piti suunnata Vuosaareen mistä näkee aina muutaman vesilintu- ja lokkilajin, muut tirpat olivat jo hiljenemässä ja sen kympin kaivamisessa oli jo joltinenkin haaste, lopulta sentään lajisumma repesi seitsemääntoista. Sunnuntaina ensimmäisen vapaan yön jälkeen teimme sitten Seijan kanssa jo neljän tunnin kierroksen, aluksi Espoon Träskändassa, sitten jatkot Haltialan ja Vantaanjoen maastossa.

Viikon lajilista oli odotetun arkinen. Tilhiä näkyy päivittäin pikkuparvina, räkätit ovat katoamassa, niitä näkyi vain kahdesti. Vielä kuuluu sieltä täältä punarinnan varoittelua ja yksi peukaloinenkin viikolla tuli vastaan. Lapinharakoita on ollut parina päivänä. Sateet ovat saaneet joet tulvimaan ja koskikarat ovat kadoksissa. Pyrstötiaisparven havaitsin kerran, Träskändassa oli tietysti nakkeli. Hauskin havainto tuli Pitkäkosken kierroksella kun lähdin jäljittämään metsästä kuuluvaa tikan varoittelua, se oli valkoselkätikka, ja se varoitteli matalalla kuusen alaoksalla istuvasta kanahaukasta.

Nyt puhaltaa kovaa pohjoisesta, ehkä tännekin tulee lunta ja vähän enemmän valoa päivään.

***

( siinä tikka pitkäkoskelta, vuoden takaa )