Lintuja vihoistani X

( suosirri olisi kelvannut kuvitukseksi, tämä vanha kuva on kuitenkin nuoresta linnusta )

Syksyllä 1971 aika meni intensiivisesti opiskellessa. Siinä sivussa kuitenkin keräsin tavoilleni uskollisesti tietoja Salon seudulla havaituista linnuista ja väsäilin lokakuun lopussa syysmuutosta lehtijuttuakin Salon Seudun Sanomiin. Mapeissani on käsinkirjoitettu luonnos jutusta, siitä näkee että kirjoitustyylini on vielä tuolloin kovin ainekirjoitusmainen, välimerkeillä briljeeraava ja kirjaviisautta jaaritteleva, ei toimittajanomainen tai tiivis.  Ja johtopäätöksetkin tekisin nyt huomattavasti kokeneempana toisin, tuohon aikaan näkökulmani oli vielä kovin suppea...

***

Jo viikon – pari pohjoisessa jatkuneet lumisateet sekä etelänkin koleat ilmat ovat saaneet aikaan monia muutoksia maisemassa. Sateenvarjot ja pop-kumisaappaat ovat valloittaneet katukuvan, pelloilta ovat juurikkaat katoamassa kovaa vauhtia. Muiden ilmiöiden rytäkässä myös muuttolinnut ovat ehtineet vaivihkaa luikahtaa rajojen yli etelän aurinkoon. Toki eivät maisemat ole vielä tyystin tyhjät: useat vesilinnut ja siemeniä syövät pikkulinnut odottelevat vielä lumien ja pakkasten saapumista eteläiseen Suomeen. Vasta tällöin lähtevät nämä talvenkärkkyjät; vesilinnut jäänreunan mukana sekä siemensyöjät lumirajan edellä Itä- ja Pohjanmeren rannikoille.

Syysmuutto alkoi jo oikeastaan alkukesällä kahlaajien – kuovien, suokukkojen, viklojen – naaraiden lähtiessä paluumatkalle. Näin nopea takaisinmuutto on mahdollinen vain näiden lajien jokseenkin omalaatuisten pesimätapojen vuoksi. Emon tehtävänä on yleensä vain munia munat, jo hautomisurakasta pääosan hoitelevat koiraat ja vain harvojen kahlaajien naaraat jäävät tämänkin jälkeen poikuetta hoitamaan. Koiraatkin jättävät poikueen yleisesti parin viikon kuluttua omaan onneensa nojaamaan ja lähtevät naaraiden perässä. Poikaset seuraavat vanhempiaan melkein heti kun ovat oppineet lentämään. Tällainen hoppu aiheuttaa sen että useimmat kahlaajat ovat tyystin lähteneet Suomesta jo syyskuun alkuun mennessä. Muuttomatkoillaan kahlaajat ovat lepopaikkojensa valinnassa melko vaateliaita. Lounais-Suomen oloissa parasta niille tarjoaa Halikonlahti, missä lepäilevien ja ylimuuttavien kahlaajien määrät tänäkin syksynä olivat melkoisia. Erityisen runsaita tänä syksynä tuntuivat olleen vanhat sirrit: Suosirriä nähtiin useita kymmeniä yksilöitä päivittäin parin viikon huippujakson aikana, harvinaisempia kuovi- ja pikkusirrejä tavattiin niin ikään tavallista enemmän. Pieninä pettymyksinä voidaan kuitenkin todeta suokukon ja nuorten sirrien niukkuus. Nuorten sirrien puute saattaa kuitenkin johtua siitä että niiden muuttoreitti olisi tänä vuonna kulkenut lännempää, pitkin Norjan rannikkoa Keski-Eurooppaan.

Petomuuttoa tarkkailtiin tänä vuonna verraten niukasti. Tavallista runsaampia olivat mahdollisesti ruskosuo- ja varpushaukka, miltei tyystin puuttuivat sen sijaan kalasääski ja nuolihaukka. Ainoa erikoisuus oli 17.10.(1971) lahden yli lounaaseen läppinyt nuori kotka. Kotkalle tämä nuorten muuttotaipumus on nykyään erittäin vaarallinen, noin joka viides muuttaja ammutaan reitin varrella Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Samalla kotkat joutuvat alueille joita saastuttavat erilaiset kasvinsuojelumyrkyt. Kun kuitenkaan kotkien pesimäseuduilla Lapissa ei näitä myrkkyjä mainittavammin esiinny, eivät ne ole juuri pystyneet kotkan kantoihin vaikuttamaan. Sen sijaan edellämainittu vaino sekä erittäin merkittävästi myös pesimälintuihin kohdistuva laiton vainoovat kaventaneet kannan alle puoleen siitä, mitä se oli lajin täysrauhoituksen astuessa voimaan vuonna 1962. Tätä taustaa vasten on ilahduttavaa havaita mielipiteiden muuttuneen ainakin täällä etelässä jokseenkin täysin – tästä viimeisin todiste lienee erään nuoren kotkan seikkailu kemiöläisessä kanalassa.

( kurjen muuttoparvi olisi hyvin kelvannut kuvitukseksi, tosin vain mustavalkoisena )

Suurlinnut, kurjet ja hanhet, olivat tänä syksynä ilahduttavan runsaita. Kurkien muutto oli elo- syyskuussa varsin rauhallista, vain silloin tällöin muutama pikkuparvi havaittiin lennossa etelään tai kaakkoon. Vasta lokakuun ensi päivinä tuli odotettu ryntäys: 2.10.(1971) sekä parina lähipäivänä havaittiin yhteensä hieman alle tuhat kurkea, joista huippupäivänä 600. Tähän lukuun sisältyvät muun muassa 94 sekä 85 yksilön suuraurat, joiden lisäksi pikkuparvia muutti runsaasti. Tämänvuotinen kurkimuutto käsitti runsaasti toistatuhatta yksilöä ja oli siten normaalisyksyyn verraten noin kaksinkertainen. Hanhisyksyn pelasti 27.9. havaittu 600 yksilön suurparvi, joskin sen lisäksi nähtiin myös muutamia pienempiä ryhmiä. Harvinaisesta sepelhanhesta tehtiin myös havainto sekä Perniössä että Halikonlahdella, missä 27.9. havaittiin n.90 yksilön parvi lennossa lounaaseen. Tavallisemmat arktiset vesilinnut, allit, lapasotkat, uivelot, ovat tähän asti puuttuneet muuttokuvasta tyystin, eikä joutsenestakaan ole ilmoitettu vielä havaintoja.

Yleisesti ottaen Halikonlahden syksy oli nk. pinnanmetsästykseen orientoituneelle lintuharastajalle onnen aikaa. Jo edellä mainittujen erikoisuuksien lisäksi tavattiin lahdella vakiintuneen tavan mukaan useita muitakin; oli puna- ja mustapyrstökuiria, pulmussirriä, tundrakurmitsaa ja luhtakanaa sekä harmaahaikaraa. Kansallisesti parhaina voitaneen pitää kesällä vieraillutta ruostesorsaa sekä syyskuun lopulla lahdelle eksynyttä alaskansirriä. Viimemainittu on todella harhailija kaukaa, Euroopankaan alueella lajia ei ole havaittu joka vuosi. Ruostesorsa sen sijaan asustaa ”jo” Mustanmeren – Kaspianmeren tasangoilla.

Tämän hetken hallitsijoita ovat vaeltavat linnut. Aiemmin syksyllä kuului eri puolilla, lähinnä Perniössä, tehdyn havaintoja pähkinähakeista sekä kirjosiipikäpylinnuista. Turun seudun tietojen mukaan ainakin hakkien vaellus oli sielläkin todettu. Edellinen – todella jyry – hakkivaellus tapahtui 1968, joskin tällöinkin massat havaittiin saaristossa ja rannikoilla. Vihervarpusten liike – joka ainakin osaksi on katsottava säännölliseksi muutoksi – oli tänä syksynä (1971) tavallista vilkkaampaa. Myös joillakin tiaisilla havaittiin pientä vaeltelua. Näin loppusyksyllä vaeltavat vielä mahdollisesti punatulkut; muutamia pienryhmiä on havaittukin esim. Halikonlahdella. Lisäksi tähän aikaan saattaa havaita muutamia pohjoisia petoja, esimerkiksi hiiri- ja tunturipöllön, mikäli nämä vaeltavat. Pohjoisista muuttajista maastossa tavallisia ovat tällä hetkellä pulmunen sekä lapinharakka, myös tilhien ensimäiset ovat jo näkyneet. Korppi on tällä hetkellä melko tavallinen näky, joskin enimmät havaituista yksilöistä lienevät hyvin vähälukuista eteläsuomalaista – saaristolaista pesimäkantaa. Tavalliset varikset ja naakatkin ovat koko lokakuun ajan muutelleet verraten vilkkaasti läntisiin, kohti Ruotsia ja Tanskaa. Nämä muuttavat varikset tulevat Pohjois- ja Itä-Suomesta; täkäläiset varikset ovat paikkalintuja.

*** 

 ( olisikohan käsikuvaa punatulkusta kehdannut tarjota lehteen )

Lintuja vihoistani IX

( talviajan peruslajistoa, onkohan itse joskus rengastamani )

Vuonna 1997 näihin aikoihin vaihdettiin kesäajasta talviaikaan, tarkalleen 26.10. aamuyöllä. Luonto oli siirtynyt talviaikaan jo muutamaa päivää aiemmin, 21.10. oli satanut ensilumi ja lähes koko viikon oli tuullut pohjoisesta ja lämpötila pysytellyt pakkaslukemissa.

Lauantaina 25.10. olin laskenut aamulla silloisen vakiolenkkini Kaivokselan ja Louhelan maisemissa, kahdeksantoista lajia siltä oli löytynyt, 238 lintua. Talitiainen oli ollut runsain, sinitiainen ja vihervarpunen tasalukemin seuraavana. Västäräkki ja varpushaukka olivat niinsanottua parempaa päätä, tilhi ja räkätti sekä 14 mustarastasta merkkejä siitä että marjoja oli.

Lenkin jälkeen olin käynyt Petikon metsän laidassa viemässä sinne perinteisen lintulaudan vanhalle paikalleen. Tiaisia liikkui siinä ympärillä jo hyvin, muuten oli hiljaisempaa, vain pari punatulkkua, ylilentäneitä viherpeippoja ja hippiäisiä tiaisparvissa.

Sunnuntaina lähdin kiertämään autolla Salon seutua. Oli tuo sellainen vuosi jolloin keräilin vuodenpinnoja, nyt ei ollut mitään bongattavaa joten luotin siihen että voisi vielä jotain spontaania löytyä, oli viime viikonloppunakin vastaan tullut vielä kyhmyhaahka ja hippiäisuunilintu.

Keli oli kuitenkin jo talvinen. Omenajärvellä ajattelin ensiksi käydä mutta jo Aneriojärvi varoitti liikoja odottamasta olemalla jäässä. Jäässä oli Omenajärvikin. Linnut jäivät korppeihin, punatulkkuihin, urpiaisiin, keltasirkkuihin ja tietysti tiaisparvien lajeihin. Piti jatkaa Halikonlahdelle, se nyt ei ainakaan ihan ensimmäisenä jäätyisi.

( hippi kähmii katajassa )

Lahdella olikin vielä viisisata kanadanhanhea, heinäsorsia, isokoskeloita, kyhmyjoutsenia ja kohtalaisesti kala- sekä harmaalokkeja. Viivyttelijöitä ei kuitenkaan ollut, pajusirkkua ehkä lukuun ottamatta. Joensuun kartanon ladollakaan ei ollut puluja ja variksia kummempaa. Sokeritehtaan iso allas oli jäässä, paikalla muutama heinäsorsa ja tikli.

Lähdin kiertämään takaisin päin etelän kautta. Latokartanonkoskella oli sielläkin vain tiaisia, tulkkuja ja viherpeippo. Jatkoin Saarenjärvelle. Se oli vielä auki, vesilintuja parveili koillispäässä. 135 laulujoutsenta oli helpoin huomata, joukossa oli yksi merihanhikin vielä. Telkkiä ja heinäsorsia oli myös, pari isokoskeloa ja nokikana samoin. Pajusirkku oli täälläkin, yli lensi satakunta räkättiä ja pari närheä. Perinteinen staijinavetta, jonka nurkalta tavallisesti järvelle tähystin, oli purettu. Lähdin ajamaan seuraavaksi kotiin, missä olin iltakolmelta.

Spontaaniretki ei tuottanut mitään uutta vuosilistaan mutta pari päivää myöhemmin ilmoitettiin aavikkotaskusta Kouvolan lähellä, Elimäen Jokelassa. Se oli ollut kuulemma paikalla jo sunnuntaina vaikka tiedon sainkin vasta pari päivää myöhemmin. Siellä kävin ja linnun onnistuin hyvin näkemään. Kouvolassakin päin oli lumi maassa ja pakkasta ilmassa. Tuo tirppa taisi talvehtia hevostallin takana tunkion lämmössä. Taisi olla kaikkiaan ensimmäinen kerta kun kävin linturetkellä Elimäen suunnalla.

*** 

 ( merihanhi lumessa )

Viisi vuosikymmentä sitten XXXIII

Syksyllä 1967 kävin pitkästä aikaa Halikonlahdella 24.10. linturetkellä koulupäivän jälkeen. Ilta oli jo pitkällä, tuuli navakkaa lounaasta ja täyspilvinen taivas pimensi maiseman. Vesi oli noussut puoli metriä yli normaalin. Näkyvyyttä oli pari kilometriä ja hämärän laskeutuminen söi sitä tehokkaasti.

Laulujoutsen oli uimassa uloimmassa vedenpuhdistusaltaassa ja siirtyi tullessani Viurilanlahden puolelle. Sorsista paikalla oli sinisorsia ja taveja, neljä punasotkaa ja kaksi tukkasotkaa olivat myös altailla. Telkkiä oli noin 25 yksilöä, alleja yksi. Kahlaajista paikalla oli kaksi taivaanvuohta, lokeista vielä satakunta harmaalokkia ja 35 naurulokkia.

Kävin uudestaan Halikonlahdella 27.10. perjantaina kun koulu loppui hieman tavallista aiemmin. Sää oli edelleen tuulista ja täyspilvistä, lämpöä sentään kymmenkunta astetta. Aikaa oli tunnin verran enemmän kuin viimeksi joten sen verran pidemmän kierroksen ehdin tehdä.

Heinäsorsia oli parisataa, taveja muutama ja haapanoita kolme. Samat neljä punasotkaa olivat edelleen paikalla, tukkasotkat olivat kadonneet, samoin alli ja joutsen, telkkiä oli parikymmentä.

Naurulokeistakin oli paikalla enää kymmenen, nokikanoja löysin tällä kertaa kymmenen myös uloimman vedenpuhdistusaltaan ruoikon kätköistä. Niittykirvinen nousi ilmaan Halikonjokisuulta ja retken paras havainto vedenpuhdistusaltaiden penkalta vain metrin päästä miusta, se oli suopöllö jota en tosiaan maasta äkännyt kuin vasta sen lähtiessä ilmaan.

*** 

Neljä vuosikymmentä sitten XLVI

Vuonna 1977 tein taas 23.10. sen ajan tapani mukaisen bussiretken Suomusjärven ja Kiikalan maisemiin. Lähtö oli siis aamukuudelta ja Lahnajärvellä olin puoli kahdeksalta. Lähdin kävelemään länteen Laperlaan ja sieltä Omenajärvelle. Jo Helsingissä matkalla Katajanokalta linja-autoasemalle olin ääntelystä huomannut kaksi ylimuuttavaa pulmusryhmää, yhden urpiaisparven ja vihervarpusparven yömuutolla kaupungin valojen yllä.

Keltasirkkujen ja varisten parvet olivat jo tienvarsipelloilla, 150 kottaraista meni tien yli etelään, samoin yksi telkkä. Omenajärven tien varressa oli metsän tiaisia – töyhtäreitä ja hömppäreitä – ja rastaita. Metsän yllä lensi yksinäinen pulmunen. Järven tienoilla oli vahvaa sumua, näkyvyys oli satakunta metriä. Pyrstötiaisia liikkui vielä, seitsemän yksilön parvi tienvartta samaan suuntaan kuin miekin. Mäntyjen latvoissa ruokaili neljä isokäpylintua.

Omenajärven rannasta ei nähnyt kunnolla veteen asti. Allien ja heinäsorsien ääni kuului sumun seasta. Rantavyöhykkeellä huomattiin keltasirkkuja, variksia, tali- ja sinitiaisia, yli lensi telkkiä ja lisää niiden ääniä kuului sumusta. Punasotka oli rannan tuntumassa. Järripeippoja oli muutama, rastaista eniten punakylkiä. Pari uutta pulmusta lensi taas yli etelään. Naurulokki ja pari punatulkkua muutti myös. Paikallisina oli harakka, närhiä ja hippiäisiä. Järvellä kuului soutavan ainakin kolme venekuntaa metsästäjiä.

Kanahaukan yllätin levolta kuusikosta kun taivalsin metsän halki Metsolan metsätien suuntaan. Tiaisia oli runsaasti matkan varressa, parvissa mukana myös puukiipijä. Toinen pyrstötinttiparvi oli liikkeessä etelään Laviavahanmäen laidassa. Samoilla tienoilla oli myös kolmen valkohäntäpeuran porukka. Varesjoelle oli tarkoitus päästä ja nyt saavuin sitten sen notkoon. Punatulkkuja liikkui täälläkin ja parin paikallisen käpylinnun ääni ja ulkonäkö paljastivat ne kirjosiiviksi. Varmemmaksi vakuudeksi lähistöllä oli myös neljä pikkukäppäriä vertailuaineistoksi. Töyhtö- ja hömötintit olivat lukuisia, puukiipijöitä oli myös useita parvien mukana. Punarinta löytyi vielä notkosta, sahalla ronkkui korppi ja käpytikka naputteli eväitään.

Jatkoin Varesjärven suuntaan. Palokärki lensi tien yli ja kaksi käpylintuparvea muutti myös eri suuntiin. Varesjärveltä kuului joutsenten ääntelyä, parvea ei kuitenkaan näkynyt kun sumu haittasi. Riituksen ja Kalattoman linnuttomat järvet kävin katsomassa ja palasin takaisin Varesjärvelle, nyt näin ne neljä joutsenta järven toisella laidalla. Lähdin palailemaan hiljalleen etelään. Metsätaipaleella näkyi taas käpytikka ja uutena teeri. Puukiipijöitä oli edelleen metsätiaisten parvissa, närhet rääkyivät kauempana.

Kaiturinlammella ui viiden isokoskelon parvi, metsissä oli edelleen vahvasti hömö- ja töyhtötiaisia, hippiäisiä ja rastaita. Lahnajärvelle palatessa oli sumu haihtunut niin että järvellä näkyi kolme silkkiuikkua ja toistakymmentä heinäsorsaa. Talitintit, varikset, keltasirkut ja varpuset saattoivat miut takaisin pikavuorolle joka toi Helsinkiin. Perillä alkupisteessä olin taas iltaviideltä. Kaikkiaan pitkä päiväkävely tuotti noin 41 lajia.

*** 

Lintuja vihoistani VIII

( kaakkuri oli viimeisiä retkilajeja )

Lauantaiaamupäivällä 24.10.1987 Niemisen Matti ja Hakapään Minna lähtivät Haliakselta takaisin siviiliin. Iltapuolella tilalle tulivat Marja Rikkonen sekä Paul Segersvärd ja Pekka Kankaanpää. Päivä oli tuulinen, idästä puhalsi kovaa. Kova tuuli ei tuonut mukanaan lintuja vaan lajimäärä jäi viiteenkymmeneenseitsemään. Tuuli pilasi rengastuksenkin, vain 13 lintua merkittiin.

Hanhia kuitenkin muutti iltapuolella. 200 tundrahanhea viidessä parvessa, 31 anserin parvi ja 160 määrittämättä jäänyttä hanhea meni lounaaseen, niiden edellä vielä yhdeksän joutsenen parvi. Kuikkalintujakin muutti tusinan verran, joukossa retken ensimmäiset kaksi kaakkuria ja neljä kuikkaa. Pienemmistä vesilinnuista muutti 215 allia ja neljä pilkkasiipeä.

( sarvareita piileskeli Haliaksen puissa koko kahden viikon ajan )

Pedoista muutti pari piekanaa, ampu-, kana- ja varpushaukka. Pari viimemainittua lajia oli paikallisinakin, kanahaukka jäi verkkoonkin ja sai Kallelankin pinnistäytymään sitä katsomaan. Helmipöllö kiikkui aamulla verkossa ja illan tulijat näkivät asemapolun varressa ”pöllön”, ilmeisesti asion.

Pikkulinnuista liikkeellä olivat vain räkätit, yli viisisataa. Peukaloisten parhaat päivät alkoivat olla takana, mutta kuudesta havaitusta tarttui verkkoon neljä joista kolmella ei vielä ollut rengasta. Kangaskiuru, leppälintu ja kaksi nokkavarpusta olivat erikoisimmat pikkulinnut.

Sunnuntaiaamuna 25.10. oli sopiva sää lähtöpäivälle, tuulista, pilvistä ja jatkuvaa sadetta. Iltamyöhällä tulleet Segersvärd ja Kankaanpää lähtivät heti kuultuaan että Suomenojalle oli tullut nunna- tai rusotasku, vuodenpinnapaineita kuulemma oli eikä Haliaksella ollut mitään tarjottavaa. Mie viihdyin paikalla iltakolmeen asti vaikka tuuli saati sade eivät osoittaneet mitään hiipumisen merkkejä.

Paikallisen joutsenparven joukkoon oli tullut kolme pikkujoutsenta. Päivän mittaan muutti jonkin verran hanhia, viisi metsähanhea, 43 tundrahanhea, 154 valkoposkea ja 120 määrittämättä jäänyttä hanhea. Lapasotkiakin löytyi muutolta yhdentoista parvi, retkilaji ehti tulla siitäkin. Jänkäkurppa löytyi, ja yhden katajan alta ponnahti esiin kaksi lehtokurppaa.

Sadesää piti pedot ja pöllöt poissa ja pikkulintumuuttokin hiipui kokonaan, ainoa mainittavampi laji oli räkätti jota saatiin sentään 101 aamuvakiolle. Päivän lajimäärä jäi osaltani kolmeenkymmeneenseitsemään, koko pariviikkoisen retken lajimäärä nousi sataanneljään.

*** 

 ( ruskouunilintu oli miulle retken ainoa elis )

Elimäen hanhimyllystä

Seija kävi vaihdattamassa talvirenkaat autoonsa Kouvolassa ja samalla päätimme käväistä Elimäenjärven peltoaukealla katsomassa olisiko siellä vielä hanhia maailmankokoustaan jatkamassa...

Olihan siellä. Vesi kyllä oli laskenut, pumput olivat toimineet ja kylmä ilma oli jäädyttänytkin jonkun matalan lammikon.

Merikotkia surffaili parven laitamilla pari, kolme, samoin yksi kookas kanahaukkanaaras ja hanhet nousivat vähän väliä ilmaan.

Se humina kuului kauas, samoin parvien tasainen surina kun ne ruokailivat jo puoliksi tasaiseksi tallatussa vehnäpellossa. Lennossa melu oli sitten paria kertaluokkaa kovempi. Jos saitte noista ylemmistä kuvista laskettua montako lintua niissä on, laskekaapa myös nuo videon tirpat (sikäli kun onnistutte sen avaamaan). Me järkeilimme että jos lintuja on noin yksi neliömetrillä ja lintujen peittämiä peltoja on pari, kolmekymmentä hehtaaria, kyllä se 200-300000 ihan mielekäs arvaus on. Itse asiassa hanhien suosimaa peltolakeutta on useita neliökilometrejä...

( parempi video oli ihan liian iso tänne, olisi ollut puolitoista minuuttia taivas pimeänä...

  tähän viimeiseksi riviksi laitin linkin videokoosteeseen )

Lintuja vihoistani VII

Torstai on toivoa täynnä mutta 22.10.1987 Haliaksella Matilla oli depis. Päivä oli kohtalainen mutta rengastusverkot pysyivät kiinni puolet ajasta. Mie staijailin bunkkerilla vakiota kuten aiemminkin. Tuttu neljän laulujoutsenen porukka teki jokapäiväisen kierroksensa Hangon lähilahdille ja palasi iltapuolella takaisin. Alleja muutteli jo jonkin verran, 560 tuli laskettua lähinnä iltapäivällä. Kuusi piekanaa muutti aamulla ja hiirihaukka hienosti yli Gåun käynnillä.

Sama teeri kuin tulopäivänäni oli yhä paikalla ja nyt listoille tuli toinenkin ”muuttaja”. Sepelkyyhkyt olivat häviämässä, yksi näkyi vielä muutolla. Tikkoja oli enemmän, pikkutikkoja kaksi paikallista ja kolme muuttajaa. Pohjantikka tuli myös joksikin aikaa käymään niemen kärjessä ja joutui siinä samassa verkkoonkin. Kaksi pikkutikkaakin jäi kiinni, toinen oli kontrolli muutaman päivän takaa. Pöllöjä tuli sentään verkoista kolme, sarvipöllön lisäksi kaksi helmaria.

Nakkeli löytyi taas muutolta, samoin pari tilheä ja nokkavarpunen. Pikkulinnuista vain räkättejä näkyi enemmän, runsaat viisisataa. Peippoja ja järrejä meni yhteensä hädin tuskin sata, vihervarpusia saman verran. Keltasirkkujen määrä muutolla oli hieman nousemassa, nyt laskettiin 71 liikkuvaa.

Rengastukset jäivät kahteenkymmeneenkuuteen, lajeja oli sentään kuusikymmentä.

Seuraavaksi yöksi Matti ei viitsinyt enää verkkoja avata pöllöjä varten, niinpä niitä ei sitten löytynytkään kohtuullisen hyvästä säästä huolimatta. Perjantaina allit jatkoivat eilistä menoaan nyt 740 muuttajan voimin, vesilintumuuton parasta tarjosivat metsähanhet joita laskettiin 111 muuttajaa. Gåsörsvikenillä lepäili kaksi pikkujoutsenta, miulle ensihavainto sinä vuonna. Paikalla oli myös tuttu laulujoutsennelikko.

Haukoista huomattiin vain paikallinen kanahaukka ja kolmetoista varpushaukkaa. Muu muutto oli edellispäivän tapaan vaatimatonta. Teeret olivat kadonneet, sepelkyyhkyjä meni kymmenen. Tikoista muutolla huomattiin palokärki, käpytikka, pikkutikka ja kaksi pohjantikkaa. Räkättejä meni enää 129, peippoja sentään 140, viherpeippoja ensi kerran yli sadan ja pihan teemaverkoista niitä poimittiin 14 merkittäviksi. Keltasirkkujakin meni jo 103. Harvinaisuuksia ei näkynyt, kirjosiipikäpylintuja sentään kahdeksan.

Illalla asemalle saapui vaihtomiehistöksi Laurilan Anssi rengastamaan ja Markku Kallela Vihdistä havainnoimaan, viimemainittu mies oli kyllä tosi vaisu. Mattikin hommasi saunareissulla käydessään piristyksekseen paikalle tyttöystävänsä Minna Hakapään.

*** 

Hanhiretkillä kotikulmillakin

Hanhia on tänä syksynä ollut lepäilevinä lähempänäkin kuin Kymenlaakson maisemissa, ihan Vantaaltakin löytyi viikon alussa hanhien ja joutsenten sekaporukka joka päivittäin lepäili parin tulvalammikon tuntumassa Seutulan Peräjänkulman pelloilla.



Bongareita tuossa parvessa kiinnosti lyhytnokkahanhien ryhmä. Pari vanhaa lintua oli siitä yleensä helppo löytää, nuoret olivat hankalampia, niitä havaittiin vaihtelevasti yhdestä kolmeen ja joskus ne jäivät löytymättäkin. Parvia oli oikeastaan kaksikin, toisessa pääosan muodostivat kanadan- ja valkoposkihanhet, toisessa tundra- ja tundrametsähanhet. Lisänä kummassakin oli sitten joutsenia, sekä laulu- että pikkujoutsenia.



Vajaan viikon linnut tankkasivat sänkipellolla mutta kun yöpakkasia tuli, linnutkin alkoivat hävitä. Yhdeksäntenätoista päivänä olivat lyhytnokat lähteneet ja samoin lähes kaikki pikkujoutsenet, seuraavana päivänä paikalla oli enää kanadanhanhia ja muutama valkoposki hieman niistä erillään.

Joutsenista yhdellä laularilla oli kaularengas. Piti tuo tarkistaa, ja ilmeni että se oli merkitty 11.8.2016 Liettuassa jollakin kala-altaalla nuorena naaraana. Yksikseen parvessa se nytkin oli, ei siis kesällä pesinyt. Muita havaintoja siitä ei vielä ollut tehty.



Pari vuotta sitten huomasimme kaularengastetun joutsenen Iitissä ja pitihän samalla tietysti tarkistaa onko siitä myöhemmin tullut havaintoja. Olihan siitä, Iitistä se oli siirtynyt seuraavaksi Pukkilaan Kanteleen alueen tulville runsaaksi viikoksi ja viime talven se oli viettänyt Saksassa Puolan rajan tuntumassa suoraan Berliinistä itään.



Yöpakkaset ovat saaneet hanhiin vauhtia. Eilen vietin taas pari iltapuolen tuntia Vuosaaren täyttömäen huipulla, kunhan siellä jotakin leffaa kuvannut porukka häipyi ensin pois tieltä. Vajaa kuusituhatta hanhea ehti muuttaa korkealla ja kaukana idän tai lännen puolelta lounaaseen, valkoposkia lienevät enimmät olleet vaikka ensimmäinen havaintoni ulos lähtiessä oli kotipihan yli matalalla lentänyt tundrahanhiparvi.



***

Lintuja vihoistani VI

( bunkkerin petoverkon suopöllö )

Tähän aikaan syksyllä 1987 retki Haliaksella jatkui. Tiistai, kahdeskymmenes päivä, oli taas vaisumpi kuin edelliset. Mie hoitelin aina hiljaisemmiksi käyviä aamuvakioita. Vihervarpusia sentään muutti yhdeksänsataa ja räkättejä viisisataa. Parisataa peippolintua jakaantuivat muutolla tasan peipon ja järrin kesken mutta verkkoon jääneet viisi olivat kaikki peippoja. Vesilintuja ei muuttanut, paitsi nelisenkymmentä isokoskeloa. Viiden tilhen muuttoparvi oli tuon syksyn ensimmäinen.

Kahlaajista oli jäljellä vain kurppia, jänkäkurppa ja taivaanvuohi rantaniityillä, lehtokurppa välillä verkossakin. Muitakin hämärälintuja oli liikkeellä, pöllöillä parasta menoa koko tähänastisen retken aikana. Kaikkiaan kuusi sarvipöllöä, kolme suopöllöä ja kolme jompaakumpaa huomattiin ja lisäksi viisi helmipöllöä. Verkosta tuli täysi kymppi pöllöjä, puolet helmareita, yksi suopöllö ja loput sarvareita. Tikoistakin löytyi diversiteettiä vaikka yksikään ei verkkoon osunutkaan, muutolla huomattiin palokärki, pohjantikka, käpy- ja pikkutikka.

( illan lehtokurppa )

Pöllöjen lisäksi muita lintuja verkoista ei juurikaan tullut, eniten merkittiin punarintoja, yhdeksän, seuraavana talitiaisia kuusi. Kaikkiaan rengastuksia kertyi 39. Päivän lajimäärä jäi kuuteenkymmeneen.

Keskiviikko 21.10. oli vielä edellistäkin vaisumpi. Aamulla vakion aikaan asemalla ja bunkkerilla kävivät asemanhoitajan mukana Komin Pekka, Heikkilän Antti ja Hietasen Timo ”jakelemassa mustia kurkkupastilleja” meille jotka olimme asemalla kun mukurautiainen oli patsastellut Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan muurilla. Matti masentui kovasti tuosta ja Lågskärin havainnoista (muun muassa ruskouunilintu sielläkin, samoin viirusirkkalintu). No, mie en pinnoista tuolloin välittänyt enkä enää nytkään, mutta on tässä välillä nuo molemmat havaittu jonkunkin kerran.

Muutto oli vaisua, vain vihervarpuset jaksoivat yrittää 1500 linnun verran ja räksiäkin oli sentään yli kuusisataa. Peippojen ja järrien määrä jatkoi laskuaan. Oikeastaan ainoana vähän erikoisempana näyttäytyi taas yksi pähkinänakkeli, tosin sekin vain tuolle vierailijaporukalle. Pöllöt olivat lähteneet, paikalla oli vielä kolme helmi- ja yksi sarvipöllö sekä yksi asio. Rengastuksia tuli yksi sarvarista ja kaksi helmarista, viimemainitusta yksi viimeöinen kotrollina. Punarinta oli suvereeni rengastuskärki viidellätoista merkinnällä, kakkosena räkätti kuudella.

Kaikkiaan rengastukset jäivät kolmeenkymmeneenyhdeksään ja lajimäärä vain viiteenkymmeneenyhteen.

*** 

 ( yksi noista sarvareista )

Viisi vuosikymmentä sitten XXXII

Viisi vuosikymmentä sitten, vuonna 1967, oli näihin aikoihin muita kiireitä. Lintuja ehti katselemaan tai kuuntelemaan vain ohimennen, aamuöisin lehdenjakolenkillä ja iltasella junttipellon yllä. Näin oli mennyt jo lähes kuukauden.

Syyskuun lopulla oli usein kuulunut jo rastaiden ääniä aamusella. Maalla ja keskustassakin oli näkynyt yksittäisiä käpytikkoja. Syyskuun viimeisenä päivänä oli näkynyt viidenkymmenen viherpeipon parvi, huomattava havainto siihen aikaan.

Lokakuun alkupuolella oli hiljaista, mutta 7.10. oli Toravuoren maisemissa ollut tuulihaukka ja neljä uuttukyyhkyä, Salon keskustan yli oli lentänyt parvi harmaalokkeja. Yhdeksäntenä päivänä oli junttipellon yli lentänyt suopöllö etelään ja parinkymmenen metsähanhen muuttoparvi lounaaseen, ampuhaukaksi paljain silmin otaksumani pikkupetokin muutti samana päivänä.

( punakylkirastaat menevät etelään )

Lokkeja muutti Salon keskustassa pitkin lokakuuta, pari naurulokkiryhmääkin, kahdeksantoista kuudentena ja kolme kahdeksantenatoista päivänä. Punarinnat vähenivät pikkuhiljaa, 21.10. kuulin vielä yhden Toravuorella ja Ilmusmäen puolella huuteli harmaapäätikka syyssoidintaan. Lehtilenkillä kuului samoihin aikoihin vielä punakylkirastaiden vihellyksiä. Fasaaneja oli 21.10. neljätoista yksilöä junttipellon laidassa ja samana päivänä saapuivat sen syksyn ensimmäiset viisi tilheä. Seuraavana päivänä tilhiä näkyi jo 27 yksilön parvi.

Sadonkorjuukausi alkoi olla loppu ja sen myötä vähän aikaa perinteiselle linturetkeilylle.

*** 

Lintuja vihoistani V

( paikallinen suopöllö saattoi olla tämä kuudennentoista päivän rengastus )

Sunnuntai 18.10.1987 oli Haliaksella miehityksen vaihtopäivä, muut paitsi mie lähtivät kotiin ja tilalle tuli Matti Nieminen rengastamaan. Aamusella kävi asemanhoitaja Antero Topp parin tunnin visiitillä.

Aamuvakio lupaili hieman edellisiä parempaa päivää. Ensimmäinen varsinainen alliparvi näkyi muutolla ja varpushaukkojakin taas 32 kolmen paikallisen lisänä. Kangaskiuruja muutti viisi, talitiaisia oikeastaan ensimmäisen kerran tällä retkellä enemmän, 216 muuttajaa joista 43 rengastettiinkin. Peipot olivat valtalajeina edelleen, nyt runsaasta kymmenestä tuhannesta muuttajasta noin 70% oli peippoja määritysten mukaan. Vihervarpunen paransi retkiennätystään neljään tuhanteen. Punatulkut ja keltasirkut tekivät myös tähänastisen retkiennätyksensä, toista 41, toista 64 muuttajaa. Pajusirkkujakin laskettiin muutolta 41 yksilöä.

Paikallisissakin oli kehitystä. Pöllöt tosin jatkoivat asiolinjalla, viidestä havaitusta määritettiin kolme sarvaria ja yksi suopöllö yhden asion jäädessä lajilleen määrittymättä, viimeinenkin verkosta tullut hoidokki päästettiin aseman varastohuoneesta vapauteen. Peukaloisia oli nyt kymmenen, Gåsörsbergetin takana myöhäinen pikkusieppo ja Gåulla iltapäivällä viisi pikkujoutsenta.

( verkkoon tarttuneet pohjantikat yhtiskuvassa )

Vaikka väki väheni, pidot paranivat ja lajeja nähtiin jo 66. Rengastuksia tuli 61, talitiaisten ansiosta.

Ei maanantaikaan 19.10. ollut mikään krapulapäivä. Kaksistaan touhusimme Niemisen Matin kanssa ja vaikka muutolta puuttuivat kaikki massaesiintymiset, lajeja riitti. Harmaahaikara, kuikka ja 38 tundrahanhea löytyivät vakiolla, samoin kaksi hiirihaukkaa ja kolme piekanaa. Pimeässä verkkoihin eksyi yksi sarvipöllö ja kaksi helmipöllöä. Kangaskiuruja oli neljän paikallisen lisäksi 11 muuttajaa. Tikoista liikkeellä olivat pohjantikat, neljä havaittiin ja kaksi niistä sattui verkkoonkin. Paikallinen kanahaukka innostui käyttämään verkkoja metsästyksen apuna ja tappoi niihin kiinni jääneen varpushaukan. Tuntia myöhemmin se kuitenkin jäi itsekin kiinni samaan verkkoon.

Naakkamuutto taisi olla hyvää Haliaksen mitassa, 488 muutti, seuranaan 319 varista ja neljä mustavarista. Yksi hakki näkyi kääntymässä kärjessä tänäänkin. Leppälintu ja metsäkirvinen olivat myöhästelijöitä, pikkukivaa edustivat nokkavarpunen sekä kaksi pähkinänakkelia, joista toinen osui myös verkkoon.

Talitiaisia vaelsi toista päivää peräkkäin, 279 vaeltajasta 61 rengastettiinkin, sinitiaisia näkyi myös ensi kerran enemmän, 44 vaeltajaa joita kymmenen merkittiin. Punarintoja oli runsaasti, 65 paikallisesta riitti verkkoihinkin 31 merkittäväksi. Päivän viimeisenä lajina huomattiin jo yön pimeydessä muuttava pulmunen, syksyn ensimmäinen.

Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenyhteen. Rengastuksiakin kertyi 135 eli retken toistaiseksi paras päivä tässä oli.

*** 

 ( päivän nakkeli, asiaticanaaras )

Lintuja vihoistani IV

( sarvipöllö odottaa iltayötä ja vapautta )

Kolme vuosikymmentä sitten 16.10.1987 jatkui retkeni Haliaksella, miehitys oli entinen eli Lehden Matin, Hännisen Pekan ja miun seurana Aallon Pirkka ja Samuel Kallionpää. Harvinaisuudet olivat lähteneet eikä uusia tullut tilalle, siinä oli riittävästi syytä epäillä uusia vahvistuksia rarijarruiksi.

Valkoposkihanhia muutti, tosin vain 137, allimuutto jäi kolmeen yksilöön. Varpushaukkoja näkyi hieman enemmän kuin muutamaan päivään, tosin vain 22 muuttajaa ja kaksi paikallista. Pöllöt olivat asiolinjalla, kaksi sarvipöllöä, yksi suopöllö ja yksi jompikumpi. Teeri oli edelleen paikalla, samoin lehtokurppa ja parin päivän tauon jälkeen pikkutikka.

Pikkulinnut piristyivät hieman eilistä paremmin muutolle, peippoja kulki vajaat 7000 määritettyä ja 4500 ilmeistä, järrimääritykset jäivät vain kolmeenkymmeneen. Myös toinen tuttu massamuuttaja vihervarpunen sai liikkeelle 3800 muuttajaa. Peukaloisia oli jo kolmatta päivää peräkkäin kahdeksan yksilöä. Retken ensimmäinen pähkinänakkeli huomattiin lentämässä bunkkerin ohi ja tovin kuluttua se näkyi uudestaan latvaverkon lähellä muttei jäänyt kiinni. Kirjosiipikäpylintuja huomattiin päivän mittaan neljä. Päivän lajimäärä putosi viiteenkymmeneenkahdeksaan ja rengastukset kolmeenkymmeneenkahdeksaan.

17.10.1987 oli täydellinen välipäivä. Vain 45 lajia havaittiin. Sadetta, sumua ja tuulta riitti eikä rengastuskaan tuottanut kuin neljä merkintää. Komppauskierros Gåsörsuddenille tuotti yhden suosirrin ja kaksi taivaanvuohta, aseman läheltä löytyi lisäksi lehtokurppa. Suopöllö löytyi aseman tuntumasta, ehkä eilinen. Lapinharakka päivysti sekin aseman nurkilla.

Pikkulintumuutto oli mitätöntä, peippoja runsas sata, vihervarpusia kolmisen sataa, muista lajeista vain hajahavaintoja. Jäin odottamaan parempaa, muut valmistautuivat poistumaan.

*** 

 ( tämä punainen kääpä, liekö häränkieli kasvaa syksyisin Gåun polun varressa )

Neljä vuosikymmentä sitten XLV

( siinä päivän lintu, kuudessa parvessa 39 yksilöä )

Neljä vuosikymmentä sitten 16.10.1977 lähdin taas aamukuudelta linja-autokyydillä vapaapäivän viettoon Suomusjärven ja Kiikalan suuntaan, mukana taisi olla tälläkin kertaa joku senaikainen naisseuralainen, eri henkilö kuin viimeksi perinteisessä maastokelpoisuustestissä. Pikavuoro toi perinteiseen tapaan meidät Lahnajärven seisakkeelle mistä puoli kahdeksan aikaan lähdimme kävelemään Varesjärven suuntaan. Heti metsänreunassa oli vastassa iso parvi hömötiaisia, joukossaan muutama töyhtötintti, hömppärit saattoivat olla vaeltajiakin. Rastaita lenteli lokakuiseen tapaan metsien yllä, suuria parvia ei ollut. Kolmisen punarintaa ja kaksi puukiipijää oli matkalla ennen Varesjärveä.

Tikatkin olivat aamulla liikkeellä, kolme käpytikkaa näyttäytyi teiden varsilla ja pohjantikkakoiraskin liikuskeli puita pitkin etelään hiljaisena kuten lajille kuuluu. Sää oli syksyisen oikukas, välillä tuli joku lyhyt sadekuuro joka pakotti odottelemaan suojassa vähän aikaa ennen kuin se laantui tihkuksi ja matkaa voi jatkaa.

Varesjärvellä näkyi uimassa neljän isokoskelon porukka. Pöytäkankaan laidassa ohi kiirehti neljäntoista pyrstötintin porukka jota peesaili kolme töyhtötiaista. Hömötiaisia näkyi taas viidentoista yksilön parvi, paikallisia tai liikkuvia. Harjumännikön laidasta huomattiin kahdeksan teeren parvi ja Varesjärven laidassa oli vielä kaksi lisää. Urpiaiset olivat jo tulleet etelään, sata meni parvena ohi Varesjärven luona, vihervarpusia näkyi vain hajayksilöitä.

( peukku rätisee )

Kuljimme hiljalleen Johdesuon suuntaan. Harjumännikössä oli kaksi uutta käpytikkaa, peukaloinen rätisi järvenrantatiheikössä ja kaksi uutta puukiipijää etsi ruokaa tienvarsipuista. Ruostelähteen ohi lensi etlään päin neljä pyrstötiaista ja jonkin ajan kuluttua kuului taas saman lajin ääntä, pari lintua ehdimme nähdä. Etsimme uuden tähystyspaikan itse järvelle missä huomasimme nyt kaksi silkkiuikkua, kolme uutta isokoskeloa, puoli tusinaa heinäsorsaa ja telkän. Reunassa rätisi taas pari punarintaa.

Johdesuon laitaan tultuamme huomasimme ampuhaukan, joka taas oli jahtaamassa huomaamaansa urpiaisparvea. Teeriä oli neljä lisää suon laidassa, räkättejä lensi yli pieni parvi ja punatulkkuja muutteli yli viitisen lintua yksikseen tai kaverin kanssa. Läheisellä männikkönummella kinasteli kaksi isokäpylintukoirasta keskenään. Rauhoituttuaan ne alkoivat ruokailla seuranaan pari muutakin käpylintua, ilmeisesti lajikumppaneita. Pikkulinnuista muutolla kuului olevan vielä pari järripeippoa, keltasirkku ja muutama niittykirvinen. Närhiä lensi toisinaan yli yksi tai kaksi, mutta tuskin olivat erityisemmin vaelluksella, kunhan ruokaa etsivät.

Harjua ja männikköä pitkin palailimme takaisin Lahnajärveä kohti. Korppi ronkkui jossakin kauempana, Kakarlammillakin ui telkkä. Käpylintuja löytyi männiköstä lisää kahdeksan linnun parvi, ne lähtivät jatkamaan matkaa luoteeseen. Lahnajärvenkin yli muutti pari käpylintua. Järven pohjoispäässä puuhasteli pari mustarastasta ja punatulkkua ja ohi meni taas pyrstötiaisparvi, kahdeksan yksilöä. Käpytikka löytyi metsänlaidasta ja neljänkymmenen vihervarpusen parvi kierteli järven rantalepissä. Pyrstötiaisia liikkui yhä, ensin huomasimme neljän siimahännän porukan menossa etelään, sitten perässä seurasi seitsemän linnun parvi. Pari niittykirvistä oli pelloilla, järvellä näkyi olevan kaksi silkkiuikkua. Korppi lensi järven yli pohjoiseen.

Varttia vaille neljältä olimme valmiina lähtemään pikavuorolla taas kohti Helsinkiä, missä olimme taas päivän jo laskiessa. Edessä oli taas viikko töitä tauotta.

*** 

 ( isokäppäri ruokailee )

Lintuja vihoistani III

( kulorastaita riitti käsiin asti )

Kolme vuosikymmentä sitten 14.10.1987 staijausta harrastin edelleen Haliaksen aamuvakiolla. Muutto oli vaisumpaa kuin edellisinä aamuina. Peippolintuja muutti vajaat neljätuhatta, puoliksi peippoja ja järrejä. Vihervarpusten määrä nousi lähes samaan. Urpiaisten vastaavia parvia sai vielä odottaa vaikka retken ensimmäinen näyttäytyikin.

Valkoposkihanhia oli vähän muutolla aamulla, 244 laskettiin parvista, retken ensimmäiset seitsemän allia muuttivat myös ja kaksi oli paikallisinakin. Neljä uiveloa muutti myös aamulla itään. Vähistä petolinnuista mainittavin oli ampuhaukka, kahden paikallisen lisäksi kaksi myös muutti.

Pikkulinnuista kaksi harvinaisinta eli hippiäis- ja ruskouunilintu olivat edelleen paikalla, ensinmainittu kontrolloitiin kosteikkoverkosta, jälkimmäinen taksutteli yhtenään pihan ympäristössä ja eksyi kerran verkkoonkin. Rastaiden muutto oli vaatimatonta mutta kulorastaita laskettiin sentään 40 viiden paikallisen lisäksi. Vaelluslinnut viettivät välipäivää, mutta kahdesta havaitusta kirjosiipikäpylinnusta toinen sentään eksyi verkkoonkin.

Päivä vaikutti vaisulta ja rengastuksiakin tuli vain 39 mutta lajeja sentään 62. Supperin Esa lähti kotiin, retkeen tyytyväisenä.

( kävynpurijan profiili )

Viidestoista lokakuuta aukesi aika lailla samanlaisena. Aamuvakio oli taas hieman edellisaamua vaisumpi. Valkoposkihanhia muutti kuitenkin hieman enemmän, 356 lintua, ja niiden joukossa oli kuusi sepelhanheakin. Muuten vesilintumuutto oli vaatimatonta eivätkä päiväpedotkaan olleet liikekannalla sinisuohaukkaa, tuulihaukkaa, paria ampuhaukkaa ja muutamaa varpus- ja kanahaukkaa lukuun ottamatta.

Pöllöjä oli hieman paremmin, kolme sarvi- ja kolme helmipöllöä huomattiin, yhtä vaille kaikki tulivat verkoista ja rengastettiin. Sepelkyyhkymuutto oli kutistunut kokonaan, vain yksi paikallinen huomattiin.

Pikkulintupuolella tutut massalajit peippo, järri ja vihervarpunen olivat alamaissa mutta hippiäisillä oli toistaiseksi retken paras päivänsä, 80 yksilöstä 28 sai renkaan. Hippiäisten tapaan tiltalttejakin huomattiin kuusi, niistä puolet löytyi verkoista. Niiden harvinaisemmat sukulaiset olivat jo lähteneet muualle. Rastaita muutti edelleen vähän mutta eiliseen tapaan kulorastaita oli hyvin, 30 paikallista ja 26 muuttajaa, kaksi tuli verkostakin. Peukaloiset olivat runsastumassa, toista päivää peräkkäin niitä huomattiin kahdeksan. Käpylinnuista määritettiin kaksi muuttavaa kirjosiipeä ja kaksi muuttavaa pikkukäppäriä, kaksi niitä tuli verkkoonkin kaikkiaan noin viidestäkymmenestä havaitusta loxiasta.

Suosirrit olivat taas välipäivän jälkeen ilmaantuneet Gåsörsuddenille ja matkalla sinne kompattiin esiin myös kaksi jänkäkurppaa. Päivän kolmas kahlaaja oli lehtokurppa joka löytyi verkosta. Teeri pyöri edelleen niemen kärjessä.

Päivän mittaan asema sai pari uutta miehittäjää, Pirkka Aalto ja Samuel Kallionpää tulivat mukaan. Lajimäärä putosi hieman edellispäivistä jääden viiteenkymmeneenyhdeksään, rengastuksia kertyi sentään 74 vaikka tiaisia ei ollut vieläkään muutamaa paikallista enempää.

***

 

( verkossa väsähtäneiden sarvipöllöjen ruokinta ja lepuutus oli jokailtainen rutiini )

Sunnuntairetki Kouvolaan

Viikko sitten kävimme Seijan kanssa Turussa kirjamessuilla ja samalla veimme kanervat koristeeksi vanhempieni haudalle. Tänä viikonloppuna oli vuorossa samanlainen käynti Kouvolan hautuumailla Seijan suvun haudoilla. Kun alueella parveilevat valkoposkihanhien massat olivat saaneet jo maanlaajuistakin kuuluisuutta, yhdistimme käyntiimme tietysti linturetken. Kolme vuotta sitten kävelimme Elimäenjärven peltolakeuden teitä ristiin rastiin ja ällistelimme senaikaisia valkoposkihanhien jättiläisparvia. Joku arvioi tuolloin niiden määräksi 70000 lintua. Tällä kertaa tuollainen luku ei riittänyt mihinkään. Joku on arvioinut tämänkertaisen määrän kolmeksisadaksituhanneksi. Mahdoton sitä on laskea, kymmenkunnan kilometrin kierroksella kaikki pellot olivat täynnä hanhia eivätkä ne sille alueelle loppuneet, matkoilla sinne ja sieltä oli tienvarsipelloilla koko ajan lisää...

Mietimme vain miksei puoli miljoonaa kiloa hanhenlihaa kiinnosta enempää petolintuja, vain pari merikotkaa näimme kiertelevän alueella pelottelemassa hanhia paikasta toiseen.

Sato oli monella lohkolla täysin mennyttä, mutta siitä ei voi syyttää hanhia vaan vallinnutta säätä, vettä ei kertakaikkiaan saa kuivatulta järveltä pois niin paljon kuin sitä on nyt lyhyessä ajassa tullut, hanhet uivat pelloilla kauran ja vehnän seassa.

Syysstaijailua

( hiirihaukkojen jälkijoukot menevät nyt )




Viime päivät olen käynyt etsimässä mahdollista muuttoa Vuosaaren suunnalla, täyttömäki on nykyisin hyvä tarkkailupaikka mistä näkee 360 astetta ja mahdollisen muuton niin kaukaa kuin linnut nyt yleensä erottamaan pystyy.



Sade on vaivannut joka päivä. Torstaiaamu oli hieno mutta puolenpäivän jälkeen alkoi tihkuttaa ja se yltyi kovaksi iltapäivällä. Muuttoa seurasin puolitoista tuntia, hanhia oli liikkeellä. Valkoposkihanhia meni tuossa ajassa lounaasen noin 1800, lisänä 24 metsähanhea ja 720 määrittämättä jäänyttä, ilmeisiä valkkareita nekin. Petolintuja olisi ehkä aamulla mennyt mutta tarkkailussani en nähnyt kuin pari piekanaa ja pari paikallista kanahaukkaa. Kaksi joutsenta muutti, teerikin lensi täyttömäen yli länteen. Pikkulinnuista rastaita kierteli jonkin verran, selvää muuttoa oli vaikea erottaa. Punatulkut olivat aamulla liikkeellä, eivät enää päivällä, 22 kirjasin tarkkailussani.



Perjantai ja kolmastoista päivä, aamu oli sateinen. Päivällä sateen loputtua taivas kirkastui vähäksi aikaa ja näkyvyys oli todella kirkas. Illemmalla ohi meni muutama paksumpi pilvilautta mutta niiden välillä aurinko ehti vielä näyttäytyä.



Hanhet muuttivat edelleen. Nyt iltastaijissa puoli kolmesta viiteen näin 310 valkoposkihanhea, 60 harmaata hanhea ja 3160 määrittämättä jäänyttä. Muutto kulki kaukana meren puolella lounaaseen, parvet olivat välillä korkeallakin. Viimeisen iltatunnin erikoisuus oli petomuutto, lähinnä piekanoita muutti myös meren puolelta itään 36 lintua, joukossa sentään neljä hiirihaukkaa. Muita petoja ei näkynyt, paitsi pari paikallista merikotkaa. Muutto taisi pysähtyä siihen että ilta tuli vastaan. Muista linnuista paras muuttaja oli valkoselkätikka joka lensi täyttömäen yli länteen.

( piekanoita muuttaa huononkin pesimäkesän jälkeen )





Lauantai oli vuorostaan sateinen päivä. Ennuste lupasi sadetta vasta iltapäiväksi, mutta se alkoi pian sen jälkeen kun nousin täyttömäen huipulle. Tunnin olin paikalla ja siirryin sitten Kallvikinniemen kärkeen, missä erään saunarakennuksen kulmalla oli sateensuojaa ja jonkinlainen näkyvyys etelään merelle. Siellä olin tunnin ja lähdin käymään vielä Espoon puolella Laajalahdella Elfvikin tornissa jonka välitasanne yleensä on suojassa sateelta. Nyt kuitenkin yltynyt tuuli kuljetti pienet pisarat sinnekin. Tarkkailu siellä jäi lyhyeksi.



Valkoposkihanhia näkyi kaksi parvea, yhteensä 400 lintua, mutta ne eivät olleet kunnon muutolla, kunhan kiertelivät. Lisänä näkyi 60 määrittämättä jäänyttä hanhea, nekin tulossa mereltä takaisin. Vesilintuja oli liikkeellä hieman edellispäiviä runsaammin, alleja 120 ja pikkuvesiäisiä 180, nekin ilmeisiä alleja menossa lounaaseen. Kuikka oli paikallisena Laajalahdella ja Vuosaaressa muutti sekä kaakkuri että määrittämättä jäänyt gavia länteen. Petolinnut pysyivät maassa tihkusateessa. Räkätit ja mustarastaat olivat sen sijaan liikkeessä, sekin tosin pysähtyi tihkusateen alkaessa.



Joka päivä tikat olivat äänekkäitä, lähimetsistä kuului ja näkyi muutama käpytikka, palokärki ja yksi harmaapäätikkakin, joka päästeli soidinääntään jossakin Porvarinlahden takametsässä. Muut olivat nähneet pohjantikkojakin, mie en onnistunut niitä näkemään.



Nyt jään odottamaan sunnuntaita, sen vuoro olisi olla taas sateeton tai muuten siedettävä.



***

 ( valkkareiden päämuutto on vielä tulossa )