Neljä vuosikymmentä sitten XLVI

Vuonna 1977 tein taas 23.10. sen ajan tapani mukaisen bussiretken Suomusjärven ja Kiikalan maisemiin. Lähtö oli siis aamukuudelta ja Lahnajärvellä olin puoli kahdeksalta. Lähdin kävelemään länteen Laperlaan ja sieltä Omenajärvelle. Jo Helsingissä matkalla Katajanokalta linja-autoasemalle olin ääntelystä huomannut kaksi ylimuuttavaa pulmusryhmää, yhden urpiaisparven ja vihervarpusparven yömuutolla kaupungin valojen yllä.

Keltasirkkujen ja varisten parvet olivat jo tienvarsipelloilla, 150 kottaraista meni tien yli etelään, samoin yksi telkkä. Omenajärven tien varressa oli metsän tiaisia – töyhtäreitä ja hömppäreitä – ja rastaita. Metsän yllä lensi yksinäinen pulmunen. Järven tienoilla oli vahvaa sumua, näkyvyys oli satakunta metriä. Pyrstötiaisia liikkui vielä, seitsemän yksilön parvi tienvartta samaan suuntaan kuin miekin. Mäntyjen latvoissa ruokaili neljä isokäpylintua.

Omenajärven rannasta ei nähnyt kunnolla veteen asti. Allien ja heinäsorsien ääni kuului sumun seasta. Rantavyöhykkeellä huomattiin keltasirkkuja, variksia, tali- ja sinitiaisia, yli lensi telkkiä ja lisää niiden ääniä kuului sumusta. Punasotka oli rannan tuntumassa. Järripeippoja oli muutama, rastaista eniten punakylkiä. Pari uutta pulmusta lensi taas yli etelään. Naurulokki ja pari punatulkkua muutti myös. Paikallisina oli harakka, närhiä ja hippiäisiä. Järvellä kuului soutavan ainakin kolme venekuntaa metsästäjiä.

Kanahaukan yllätin levolta kuusikosta kun taivalsin metsän halki Metsolan metsätien suuntaan. Tiaisia oli runsaasti matkan varressa, parvissa mukana myös puukiipijä. Toinen pyrstötinttiparvi oli liikkeessä etelään Laviavahanmäen laidassa. Samoilla tienoilla oli myös kolmen valkohäntäpeuran porukka. Varesjoelle oli tarkoitus päästä ja nyt saavuin sitten sen notkoon. Punatulkkuja liikkui täälläkin ja parin paikallisen käpylinnun ääni ja ulkonäkö paljastivat ne kirjosiiviksi. Varmemmaksi vakuudeksi lähistöllä oli myös neljä pikkukäppäriä vertailuaineistoksi. Töyhtö- ja hömötintit olivat lukuisia, puukiipijöitä oli myös useita parvien mukana. Punarinta löytyi vielä notkosta, sahalla ronkkui korppi ja käpytikka naputteli eväitään.

Jatkoin Varesjärven suuntaan. Palokärki lensi tien yli ja kaksi käpylintuparvea muutti myös eri suuntiin. Varesjärveltä kuului joutsenten ääntelyä, parvea ei kuitenkaan näkynyt kun sumu haittasi. Riituksen ja Kalattoman linnuttomat järvet kävin katsomassa ja palasin takaisin Varesjärvelle, nyt näin ne neljä joutsenta järven toisella laidalla. Lähdin palailemaan hiljalleen etelään. Metsätaipaleella näkyi taas käpytikka ja uutena teeri. Puukiipijöitä oli edelleen metsätiaisten parvissa, närhet rääkyivät kauempana.

Kaiturinlammella ui viiden isokoskelon parvi, metsissä oli edelleen vahvasti hömö- ja töyhtötiaisia, hippiäisiä ja rastaita. Lahnajärvelle palatessa oli sumu haihtunut niin että järvellä näkyi kolme silkkiuikkua ja toistakymmentä heinäsorsaa. Talitintit, varikset, keltasirkut ja varpuset saattoivat miut takaisin pikavuorolle joka toi Helsinkiin. Perillä alkupisteessä olin taas iltaviideltä. Kaikkiaan pitkä päiväkävely tuotti noin 41 lajia.

***