Viisi vuosikymmentä sitten XXXIII

Syksyllä 1967 kävin pitkästä aikaa Halikonlahdella 24.10. linturetkellä koulupäivän jälkeen. Ilta oli jo pitkällä, tuuli navakkaa lounaasta ja täyspilvinen taivas pimensi maiseman. Vesi oli noussut puoli metriä yli normaalin. Näkyvyyttä oli pari kilometriä ja hämärän laskeutuminen söi sitä tehokkaasti.

Laulujoutsen oli uimassa uloimmassa vedenpuhdistusaltaassa ja siirtyi tullessani Viurilanlahden puolelle. Sorsista paikalla oli sinisorsia ja taveja, neljä punasotkaa ja kaksi tukkasotkaa olivat myös altailla. Telkkiä oli noin 25 yksilöä, alleja yksi. Kahlaajista paikalla oli kaksi taivaanvuohta, lokeista vielä satakunta harmaalokkia ja 35 naurulokkia.

Kävin uudestaan Halikonlahdella 27.10. perjantaina kun koulu loppui hieman tavallista aiemmin. Sää oli edelleen tuulista ja täyspilvistä, lämpöä sentään kymmenkunta astetta. Aikaa oli tunnin verran enemmän kuin viimeksi joten sen verran pidemmän kierroksen ehdin tehdä.

Heinäsorsia oli parisataa, taveja muutama ja haapanoita kolme. Samat neljä punasotkaa olivat edelleen paikalla, tukkasotkat olivat kadonneet, samoin alli ja joutsen, telkkiä oli parikymmentä.

Naurulokeistakin oli paikalla enää kymmenen, nokikanoja löysin tällä kertaa kymmenen myös uloimman vedenpuhdistusaltaan ruoikon kätköistä. Niittykirvinen nousi ilmaan Halikonjokisuulta ja retken paras havainto vedenpuhdistusaltaiden penkalta vain metrin päästä miusta, se oli suopöllö jota en tosiaan maasta äkännyt kuin vasta sen lähtiessä ilmaan.

***