Lintuja vihoistani IX

( talviajan peruslajistoa, onkohan itse joskus rengastamani )

Vuonna 1997 näihin aikoihin vaihdettiin kesäajasta talviaikaan, tarkalleen 26.10. aamuyöllä. Luonto oli siirtynyt talviaikaan jo muutamaa päivää aiemmin, 21.10. oli satanut ensilumi ja lähes koko viikon oli tuullut pohjoisesta ja lämpötila pysytellyt pakkaslukemissa.

Lauantaina 25.10. olin laskenut aamulla silloisen vakiolenkkini Kaivokselan ja Louhelan maisemissa, kahdeksantoista lajia siltä oli löytynyt, 238 lintua. Talitiainen oli ollut runsain, sinitiainen ja vihervarpunen tasalukemin seuraavana. Västäräkki ja varpushaukka olivat niinsanottua parempaa päätä, tilhi ja räkätti sekä 14 mustarastasta merkkejä siitä että marjoja oli.

Lenkin jälkeen olin käynyt Petikon metsän laidassa viemässä sinne perinteisen lintulaudan vanhalle paikalleen. Tiaisia liikkui siinä ympärillä jo hyvin, muuten oli hiljaisempaa, vain pari punatulkkua, ylilentäneitä viherpeippoja ja hippiäisiä tiaisparvissa.

Sunnuntaina lähdin kiertämään autolla Salon seutua. Oli tuo sellainen vuosi jolloin keräilin vuodenpinnoja, nyt ei ollut mitään bongattavaa joten luotin siihen että voisi vielä jotain spontaania löytyä, oli viime viikonloppunakin vastaan tullut vielä kyhmyhaahka ja hippiäisuunilintu.

Keli oli kuitenkin jo talvinen. Omenajärvellä ajattelin ensiksi käydä mutta jo Aneriojärvi varoitti liikoja odottamasta olemalla jäässä. Jäässä oli Omenajärvikin. Linnut jäivät korppeihin, punatulkkuihin, urpiaisiin, keltasirkkuihin ja tietysti tiaisparvien lajeihin. Piti jatkaa Halikonlahdelle, se nyt ei ainakaan ihan ensimmäisenä jäätyisi.

( hippi kähmii katajassa )

Lahdella olikin vielä viisisata kanadanhanhea, heinäsorsia, isokoskeloita, kyhmyjoutsenia ja kohtalaisesti kala- sekä harmaalokkeja. Viivyttelijöitä ei kuitenkaan ollut, pajusirkkua ehkä lukuun ottamatta. Joensuun kartanon ladollakaan ei ollut puluja ja variksia kummempaa. Sokeritehtaan iso allas oli jäässä, paikalla muutama heinäsorsa ja tikli.

Lähdin kiertämään takaisin päin etelän kautta. Latokartanonkoskella oli sielläkin vain tiaisia, tulkkuja ja viherpeippo. Jatkoin Saarenjärvelle. Se oli vielä auki, vesilintuja parveili koillispäässä. 135 laulujoutsenta oli helpoin huomata, joukossa oli yksi merihanhikin vielä. Telkkiä ja heinäsorsia oli myös, pari isokoskeloa ja nokikana samoin. Pajusirkku oli täälläkin, yli lensi satakunta räkättiä ja pari närheä. Perinteinen staijinavetta, jonka nurkalta tavallisesti järvelle tähystin, oli purettu. Lähdin ajamaan seuraavaksi kotiin, missä olin iltakolmelta.

Spontaaniretki ei tuottanut mitään uutta vuosilistaan mutta pari päivää myöhemmin ilmoitettiin aavikkotaskusta Kouvolan lähellä, Elimäen Jokelassa. Se oli ollut kuulemma paikalla jo sunnuntaina vaikka tiedon sainkin vasta pari päivää myöhemmin. Siellä kävin ja linnun onnistuin hyvin näkemään. Kouvolassakin päin oli lumi maassa ja pakkasta ilmassa. Tuo tirppa taisi talvehtia hevostallin takana tunkion lämmössä. Taisi olla kaikkiaan ensimmäinen kerta kun kävin linturetkellä Elimäen suunnalla.

*** 

 ( merihanhi lumessa )