Lintuja vihoistani X

( suosirri olisi kelvannut kuvitukseksi, tämä vanha kuva on kuitenkin nuoresta linnusta )

Syksyllä 1971 aika meni intensiivisesti opiskellessa. Siinä sivussa kuitenkin keräsin tavoilleni uskollisesti tietoja Salon seudulla havaituista linnuista ja väsäilin lokakuun lopussa syysmuutosta lehtijuttuakin Salon Seudun Sanomiin. Mapeissani on käsinkirjoitettu luonnos jutusta, siitä näkee että kirjoitustyylini on vielä tuolloin kovin ainekirjoitusmainen, välimerkeillä briljeeraava ja kirjaviisautta jaaritteleva, ei toimittajanomainen tai tiivis.  Ja johtopäätöksetkin tekisin nyt huomattavasti kokeneempana toisin, tuohon aikaan näkökulmani oli vielä kovin suppea...

***

Jo viikon – pari pohjoisessa jatkuneet lumisateet sekä etelänkin koleat ilmat ovat saaneet aikaan monia muutoksia maisemassa. Sateenvarjot ja pop-kumisaappaat ovat valloittaneet katukuvan, pelloilta ovat juurikkaat katoamassa kovaa vauhtia. Muiden ilmiöiden rytäkässä myös muuttolinnut ovat ehtineet vaivihkaa luikahtaa rajojen yli etelän aurinkoon. Toki eivät maisemat ole vielä tyystin tyhjät: useat vesilinnut ja siemeniä syövät pikkulinnut odottelevat vielä lumien ja pakkasten saapumista eteläiseen Suomeen. Vasta tällöin lähtevät nämä talvenkärkkyjät; vesilinnut jäänreunan mukana sekä siemensyöjät lumirajan edellä Itä- ja Pohjanmeren rannikoille.

Syysmuutto alkoi jo oikeastaan alkukesällä kahlaajien – kuovien, suokukkojen, viklojen – naaraiden lähtiessä paluumatkalle. Näin nopea takaisinmuutto on mahdollinen vain näiden lajien jokseenkin omalaatuisten pesimätapojen vuoksi. Emon tehtävänä on yleensä vain munia munat, jo hautomisurakasta pääosan hoitelevat koiraat ja vain harvojen kahlaajien naaraat jäävät tämänkin jälkeen poikuetta hoitamaan. Koiraatkin jättävät poikueen yleisesti parin viikon kuluttua omaan onneensa nojaamaan ja lähtevät naaraiden perässä. Poikaset seuraavat vanhempiaan melkein heti kun ovat oppineet lentämään. Tällainen hoppu aiheuttaa sen että useimmat kahlaajat ovat tyystin lähteneet Suomesta jo syyskuun alkuun mennessä. Muuttomatkoillaan kahlaajat ovat lepopaikkojensa valinnassa melko vaateliaita. Lounais-Suomen oloissa parasta niille tarjoaa Halikonlahti, missä lepäilevien ja ylimuuttavien kahlaajien määrät tänäkin syksynä olivat melkoisia. Erityisen runsaita tänä syksynä tuntuivat olleen vanhat sirrit: Suosirriä nähtiin useita kymmeniä yksilöitä päivittäin parin viikon huippujakson aikana, harvinaisempia kuovi- ja pikkusirrejä tavattiin niin ikään tavallista enemmän. Pieninä pettymyksinä voidaan kuitenkin todeta suokukon ja nuorten sirrien niukkuus. Nuorten sirrien puute saattaa kuitenkin johtua siitä että niiden muuttoreitti olisi tänä vuonna kulkenut lännempää, pitkin Norjan rannikkoa Keski-Eurooppaan.

Petomuuttoa tarkkailtiin tänä vuonna verraten niukasti. Tavallista runsaampia olivat mahdollisesti ruskosuo- ja varpushaukka, miltei tyystin puuttuivat sen sijaan kalasääski ja nuolihaukka. Ainoa erikoisuus oli 17.10.(1971) lahden yli lounaaseen läppinyt nuori kotka. Kotkalle tämä nuorten muuttotaipumus on nykyään erittäin vaarallinen, noin joka viides muuttaja ammutaan reitin varrella Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Samalla kotkat joutuvat alueille joita saastuttavat erilaiset kasvinsuojelumyrkyt. Kun kuitenkaan kotkien pesimäseuduilla Lapissa ei näitä myrkkyjä mainittavammin esiinny, eivät ne ole juuri pystyneet kotkan kantoihin vaikuttamaan. Sen sijaan edellämainittu vaino sekä erittäin merkittävästi myös pesimälintuihin kohdistuva laiton vainoovat kaventaneet kannan alle puoleen siitä, mitä se oli lajin täysrauhoituksen astuessa voimaan vuonna 1962. Tätä taustaa vasten on ilahduttavaa havaita mielipiteiden muuttuneen ainakin täällä etelässä jokseenkin täysin – tästä viimeisin todiste lienee erään nuoren kotkan seikkailu kemiöläisessä kanalassa.

( kurjen muuttoparvi olisi hyvin kelvannut kuvitukseksi, tosin vain mustavalkoisena )

Suurlinnut, kurjet ja hanhet, olivat tänä syksynä ilahduttavan runsaita. Kurkien muutto oli elo- syyskuussa varsin rauhallista, vain silloin tällöin muutama pikkuparvi havaittiin lennossa etelään tai kaakkoon. Vasta lokakuun ensi päivinä tuli odotettu ryntäys: 2.10.(1971) sekä parina lähipäivänä havaittiin yhteensä hieman alle tuhat kurkea, joista huippupäivänä 600. Tähän lukuun sisältyvät muun muassa 94 sekä 85 yksilön suuraurat, joiden lisäksi pikkuparvia muutti runsaasti. Tämänvuotinen kurkimuutto käsitti runsaasti toistatuhatta yksilöä ja oli siten normaalisyksyyn verraten noin kaksinkertainen. Hanhisyksyn pelasti 27.9. havaittu 600 yksilön suurparvi, joskin sen lisäksi nähtiin myös muutamia pienempiä ryhmiä. Harvinaisesta sepelhanhesta tehtiin myös havainto sekä Perniössä että Halikonlahdella, missä 27.9. havaittiin n.90 yksilön parvi lennossa lounaaseen. Tavallisemmat arktiset vesilinnut, allit, lapasotkat, uivelot, ovat tähän asti puuttuneet muuttokuvasta tyystin, eikä joutsenestakaan ole ilmoitettu vielä havaintoja.

Yleisesti ottaen Halikonlahden syksy oli nk. pinnanmetsästykseen orientoituneelle lintuharastajalle onnen aikaa. Jo edellä mainittujen erikoisuuksien lisäksi tavattiin lahdella vakiintuneen tavan mukaan useita muitakin; oli puna- ja mustapyrstökuiria, pulmussirriä, tundrakurmitsaa ja luhtakanaa sekä harmaahaikaraa. Kansallisesti parhaina voitaneen pitää kesällä vieraillutta ruostesorsaa sekä syyskuun lopulla lahdelle eksynyttä alaskansirriä. Viimemainittu on todella harhailija kaukaa, Euroopankaan alueella lajia ei ole havaittu joka vuosi. Ruostesorsa sen sijaan asustaa ”jo” Mustanmeren – Kaspianmeren tasangoilla.

Tämän hetken hallitsijoita ovat vaeltavat linnut. Aiemmin syksyllä kuului eri puolilla, lähinnä Perniössä, tehdyn havaintoja pähkinähakeista sekä kirjosiipikäpylinnuista. Turun seudun tietojen mukaan ainakin hakkien vaellus oli sielläkin todettu. Edellinen – todella jyry – hakkivaellus tapahtui 1968, joskin tällöinkin massat havaittiin saaristossa ja rannikoilla. Vihervarpusten liike – joka ainakin osaksi on katsottava säännölliseksi muutoksi – oli tänä syksynä (1971) tavallista vilkkaampaa. Myös joillakin tiaisilla havaittiin pientä vaeltelua. Näin loppusyksyllä vaeltavat vielä mahdollisesti punatulkut; muutamia pienryhmiä on havaittukin esim. Halikonlahdella. Lisäksi tähän aikaan saattaa havaita muutamia pohjoisia petoja, esimerkiksi hiiri- ja tunturipöllön, mikäli nämä vaeltavat. Pohjoisista muuttajista maastossa tavallisia ovat tällä hetkellä pulmunen sekä lapinharakka, myös tilhien ensimäiset ovat jo näkyneet. Korppi on tällä hetkellä melko tavallinen näky, joskin enimmät havaituista yksilöistä lienevät hyvin vähälukuista eteläsuomalaista – saaristolaista pesimäkantaa. Tavalliset varikset ja naakatkin ovat koko lokakuun ajan muutelleet verraten vilkkaasti läntisiin, kohti Ruotsia ja Tanskaa. Nämä muuttavat varikset tulevat Pohjois- ja Itä-Suomesta; täkäläiset varikset ovat paikkalintuja.

*** 

 ( olisikohan käsikuvaa punatulkusta kehdannut tarjota lehteen )