( sarvipöllö odottaa iltayötä ja vapautta )
Kolme vuosikymmentä sitten 16.10.1987
jatkui retkeni Haliaksella, miehitys oli entinen eli Lehden Matin,
Hännisen Pekan ja miun seurana Aallon Pirkka ja Samuel Kallionpää.
Harvinaisuudet olivat lähteneet eikä uusia tullut tilalle, siinä
oli riittävästi syytä epäillä uusia vahvistuksia rarijarruiksi.
Valkoposkihanhia muutti, tosin vain
137, allimuutto jäi kolmeen yksilöön. Varpushaukkoja näkyi hieman
enemmän kuin muutamaan päivään, tosin vain 22 muuttajaa ja kaksi
paikallista. Pöllöt olivat asiolinjalla, kaksi sarvipöllöä, yksi
suopöllö ja yksi jompikumpi. Teeri oli edelleen paikalla, samoin
lehtokurppa ja parin päivän tauon jälkeen pikkutikka.
Pikkulinnut piristyivät hieman eilistä
paremmin muutolle, peippoja kulki vajaat 7000 määritettyä ja 4500
ilmeistä, järrimääritykset jäivät vain kolmeenkymmeneen. Myös
toinen tuttu massamuuttaja vihervarpunen sai liikkeelle 3800
muuttajaa. Peukaloisia oli jo kolmatta päivää peräkkäin
kahdeksan yksilöä. Retken ensimmäinen pähkinänakkeli huomattiin
lentämässä bunkkerin ohi ja tovin kuluttua se näkyi uudestaan
latvaverkon lähellä muttei jäänyt kiinni. Kirjosiipikäpylintuja
huomattiin päivän mittaan neljä. Päivän lajimäärä putosi
viiteenkymmeneenkahdeksaan ja rengastukset
kolmeenkymmeneenkahdeksaan.
17.10.1987 oli täydellinen välipäivä.
Vain 45 lajia havaittiin. Sadetta, sumua ja tuulta riitti eikä
rengastuskaan tuottanut kuin neljä merkintää. Komppauskierros
Gåsörsuddenille tuotti yhden suosirrin ja kaksi taivaanvuohta,
aseman läheltä löytyi lisäksi lehtokurppa. Suopöllö löytyi
aseman tuntumasta, ehkä eilinen. Lapinharakka päivysti sekin aseman nurkilla.
Pikkulintumuutto oli mitätöntä,
peippoja runsas sata, vihervarpusia kolmisen sataa, muista lajeista
vain hajahavaintoja. Jäin odottamaan parempaa, muut valmistautuivat
poistumaan.
***
( tämä punainen kääpä, liekö häränkieli kasvaa syksyisin Gåun polun varressa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.