Hanhiretkillä kotikulmillakin

Hanhia on tänä syksynä ollut lepäilevinä lähempänäkin kuin Kymenlaakson maisemissa, ihan Vantaaltakin löytyi viikon alussa hanhien ja joutsenten sekaporukka joka päivittäin lepäili parin tulvalammikon tuntumassa Seutulan Peräjänkulman pelloilla.



Bongareita tuossa parvessa kiinnosti lyhytnokkahanhien ryhmä. Pari vanhaa lintua oli siitä yleensä helppo löytää, nuoret olivat hankalampia, niitä havaittiin vaihtelevasti yhdestä kolmeen ja joskus ne jäivät löytymättäkin. Parvia oli oikeastaan kaksikin, toisessa pääosan muodostivat kanadan- ja valkoposkihanhet, toisessa tundra- ja tundrametsähanhet. Lisänä kummassakin oli sitten joutsenia, sekä laulu- että pikkujoutsenia.



Vajaan viikon linnut tankkasivat sänkipellolla mutta kun yöpakkasia tuli, linnutkin alkoivat hävitä. Yhdeksäntenätoista päivänä olivat lyhytnokat lähteneet ja samoin lähes kaikki pikkujoutsenet, seuraavana päivänä paikalla oli enää kanadanhanhia ja muutama valkoposki hieman niistä erillään.

Joutsenista yhdellä laularilla oli kaularengas. Piti tuo tarkistaa, ja ilmeni että se oli merkitty 11.8.2016 Liettuassa jollakin kala-altaalla nuorena naaraana. Yksikseen parvessa se nytkin oli, ei siis kesällä pesinyt. Muita havaintoja siitä ei vielä ollut tehty.



Pari vuotta sitten huomasimme kaularengastetun joutsenen Iitissä ja pitihän samalla tietysti tarkistaa onko siitä myöhemmin tullut havaintoja. Olihan siitä, Iitistä se oli siirtynyt seuraavaksi Pukkilaan Kanteleen alueen tulville runsaaksi viikoksi ja viime talven se oli viettänyt Saksassa Puolan rajan tuntumassa suoraan Berliinistä itään.



Yöpakkaset ovat saaneet hanhiin vauhtia. Eilen vietin taas pari iltapuolen tuntia Vuosaaren täyttömäen huipulla, kunhan siellä jotakin leffaa kuvannut porukka häipyi ensin pois tieltä. Vajaa kuusituhatta hanhea ehti muuttaa korkealla ja kaukana idän tai lännen puolelta lounaaseen, valkoposkia lienevät enimmät olleet vaikka ensimmäinen havaintoni ulos lähtiessä oli kotipihan yli matalalla lentänyt tundrahanhiparvi.



***