Viikko sitten kävimme Seijan kanssa Turussa kirjamessuilla ja samalla veimme kanervat koristeeksi vanhempieni haudalle. Tänä viikonloppuna oli vuorossa samanlainen käynti Kouvolan hautuumailla Seijan suvun haudoilla. Kun alueella parveilevat valkoposkihanhien massat olivat saaneet jo maanlaajuistakin kuuluisuutta, yhdistimme käyntiimme tietysti linturetken. Kolme vuotta sitten kävelimme Elimäenjärven peltolakeuden teitä ristiin rastiin ja ällistelimme senaikaisia valkoposkihanhien jättiläisparvia. Joku arvioi tuolloin niiden määräksi 70000 lintua. Tällä kertaa tuollainen luku ei riittänyt mihinkään. Joku on arvioinut tämänkertaisen määrän kolmeksisadaksituhanneksi. Mahdoton sitä on laskea, kymmenkunnan kilometrin kierroksella kaikki pellot olivat täynnä hanhia eivätkä ne sille alueelle loppuneet, matkoilla sinne ja sieltä oli tienvarsipelloilla koko ajan lisää...
Mietimme vain miksei puoli miljoonaa kiloa hanhenlihaa kiinnosta enempää petolintuja, vain pari merikotkaa näimme kiertelevän alueella pelottelemassa hanhia paikasta toiseen.
Sato oli monella lohkolla täysin mennyttä, mutta siitä ei voi syyttää hanhia vaan vallinnutta säätä, vettä ei kertakaikkiaan saa kuivatulta järveltä pois niin paljon kuin sitä on nyt lyhyessä ajassa tullut, hanhet uivat pelloilla kauran ja vehnän seassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.