(kesäkuun pinnalle viimeinen mahdollinen päivä, ja onnistui)
30.6.1994: Oli suunnattava kohti
tuntureita, retki lähestyi puoliväliä, Ruka oli jo nähty ja Lapin
paljaat laet mielessä. Kätkytvaara oli kuitenkin sopivasti
Kemijärven tien varressa. Aamukahdelta marssimme laajojen
hakkuuraiskioiden läpi kohti ”vaaraa” joka oli matala ja laakea
kumpare, sen ”huipun” merkkinä oli kolmiomittaustorni. Tornille
kun tulimme, naapurikuusessa lauloi sinipyrstö. Lintu oli kovin arka
näyttäytymään, kuvia siitä oli toivotonta yrittää eikä se
erotu videollanikaan, vaikka se istuu ihan keskellä ruutua ja näkyy
vasta kun lähtee pois toiseen kuuseen.
Hyttysiä parveili varmaan kilon verran kuutiometrissä, ja Jarin valkea hattu peittyi kokonaan niihin kun istuimme tornin vieressä sinipyrstöä kuunnellen. Katteeks käy, kuten Jari asian ilmaisi. Toinen asia mitä Jari mietti oli se, oliko hän saanut täältä kolme elämänpinnaa lyhimmässä ajassa koskaan, viidessä tunnissa eilen aamulla. Komppasimme lopuksi takaisin autolle ja ajoimme vielä vähän matkaa jääden nukkumaan Käsmäjoen varteen.
Hyttysiä parveili varmaan kilon verran kuutiometrissä, ja Jarin valkea hattu peittyi kokonaan niihin kun istuimme tornin vieressä sinipyrstöä kuunnellen. Katteeks käy, kuten Jari asian ilmaisi. Toinen asia mitä Jari mietti oli se, oliko hän saanut täältä kolme elämänpinnaa lyhimmässä ajassa koskaan, viidessä tunnissa eilen aamulla. Komppasimme lopuksi takaisin autolle ja ajoimme vielä vähän matkaa jääden nukkumaan Käsmäjoen varteen.
(edelleen ainoa kuvani sinipyrstöstä, nuori syksyinen Oulusta)
Päivällä herättyämme jatkoimme
matkaa. Savukosken Kuoskulla olimme muutaman tunnin myöhässä,
aamulla oli paikalla laulanut lapinuunilintu. Värriöltä erään
navetan edustalta löytyi kuitenkin iltaneljän aikaan
ruusukottarainen. Sade tavoitti meidät juuri samalla hetkellä,
tuuli oli jo ehtinyt yltyä sitä ennen.
Jatkoimme yhä pohjoisemmas. Sodankylän
Ilmakkiaavalla teimme pitkoksilla pienen kävelyretken, tornista
havaitsimme lapasotkan ja mustalintuja järvellä, suon yllä lensi
jänkäsirriäisiä. Ajo jatkui kuitenkin Saariselälle asti.
Kaunispään huipulla pojat söivät illalliseksi poronkäristystä.
Itse etsin silmänruoaksi tunturin laelta piekanan, kapustarinnan ja
keräkurmitsan, kahdesta lajista tuli kesäkuun pinnakin. Ja kun
pojat olivat syöneet, matka jatkui.
***
(kesäkuun pinna tuli vaikka sopulit puuttuivat kokonaan)