Iltapäiväkävelyllä

(kova tuuli puhaltaa niskaan...)

Tuhruinen keli tuntuu jatkuvan. Kävin sunnuntaina vakituisimmalla tämänhetkisellä lähiretkikohteellani eli Vanhankaupunginlahdella. Siellä saa tällaisena keskikesän huonosäisenä päivänä kävellä aika lailla itsekseen, vain Pornaistenniemen piilokoju on täynnä kamerankanniskelijoita, siellä ei taida tyhjää olla koskaan, siksi en siellä käy, en nytkään käynyt.

Kamera miullakin oli mukana noita pitkoksia kävellessä. Lähellä pesineiden sittisten poikaset taitavat olla jo lähtemässä tai lähteneet pesästä, koska emot varoittelvat nyt kovin ärhäkästi aivan pitkospolun vieressä. Rauhaa niillä ei ollut, koska tavallista sunnuntaikävelijäväkeä kulkee yhtenään perhekunnittain saaren mökeille ja takaisin ja muutenkin maisemakävelyillä. Kovin hyvää ennustetta ei tuosta saa noille pesästään lähteville poikasille, emot eivät pääse niitä ruokkimaan kuin hetkittäin.

Kaikkein ikävintä niiden kannalta on kun siinä vieressä seisoo tiiviisti näitä aloittelevia bongareita ja lintujen kuvaajia, joiden tavoitteena on tietysti mahdollisimman isoja lähikuvia mutta pääosan ajasta kuluttavat lässyttämällä toistensa kanssa. Nuo tämän jutun kuvat sain eilen lähes pysähtymättä ohi kulkien, ei siihen tarvitse seisomaan jäädä. Lähellä on tarkkailulava, sieltä sen pinnan saa yhtä helposti kuin tuosta vierestäkin, mutta lintuja häiritsemättä ja tilaa juorupalavereillekin on enemmän.

Kun paikalla on rauhallisempaa, lähipensaassa päivystää varis tai harakka, ne ovat tuolla oppineet seuraamaan kuvaajia ja etsimään niiden avulla saalista. Onhan niilläkin omat poikaset, yhtä tyhminä ja aina nälkäisinä. Koiria tai kissoja ei onneksi saa saareen viedä. Sen ansiosta tuon pitkospolun varrelta näkee muutakin. Timalit pöristelevät samoin pesilleen ja pois, punavarpusia ja kerttuja varoittelee sekä laulaa ympärillä ja sorsatkaan eivät väistele usein metriä enempää.

Gardenian puolelta tein sitten kävelyn lähitorneille kaukoputken kanssa. Vesi on noussut ja peittänyt rannan lietteet suurelta osalta, mutta kyllä siellä vielä tilaa riittää sulkiville sorsaporukoille, kalastaville haikaroille ja syysmuuttoaan aloitteleville kahlaajille. Toinen lahden merihanhipoikueistakin tuntuu kasvaneen isoksi tappioitta, valkkari- ja kanadanhanhipoikueet kasvavat siinä vieressä. Kettu noilla niityillä kiertelee, mutta sen saaliit eivät tuossa porukassa suuremmin tunnu.

Kanahaukka käy saalistamassa päivittäin, odottamalla senkin näkee. Samoin matalikkojen yllä kiertelee sääksi, se samoin kuin räyskät kalastelee näin tuulisina aikoina ruoikon keskellä olevilla lampareilla, niistä kai on helpompi erottaa kalojen liike.

***

(kaikki kuvat eiliseltä runsaan tunnin kamerakierrokselta)