Menneitä muistellen LXXIII

(tällaista emme siis nähneet)

28.6.1994: Jaspi-tiimin ensimmäinen Lapin matka jatkui Siikalahdella, missä teimme herättyämme uuden kierroksen. Aamuviideltä kurkistimme ulos ja kuulimme kuhankeittäjän mutta sää oli huono ja jatkoimme unia seitsemään asti. Tuuli oli kovanlaista, aurinko pilkotteli pilvien välistä. Lintutornilta poimimme 12 mustakurkku-uikkua ja ainakin seitsemän uiveloa. Kuhankeittäjiä oli parikin, kaulushaikara kuului taas. Pedoista eniten oli ruskosuohaukkoja, nuolihaukkoja ja mehiläishaukka näyttäytyi ja myös todennäköinen haarahaukka.

Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan Kerimäen kirkkoa. Syynä oli kyllä se, että kirkon laiturin vaiheilla piti olla paikallinen mustakaulauikku. Seppo päivysti ahkerasti laiturilla, mutta ei näkynyt oikeaa uikkua, silkkiuikkujen seurana oli vain härkälintu. Me kulturellimmat kävimme muiden turistien joukossa Suomen suurimmassa puukirkossa. Tuuli oli kovaa joten kai se piti uikun piilossa kaislikon katveessa. Iltapäivällä lopulta pitkien palaverien jälkeen päätettiin jatkaa pohjoisemmas, kohti Sääperiä, aikataulu oli tiukka eikä Kerimäki tarjonnut kerrassaan mitään katsottavaa muutaman pullasorsan, tinttien, varpusten ja varisten lisäksi .

Sääperille tultuamme iltakahdeksalta tuli Sepon piippariin viesti että uikku oli tullut juuri esiin. Se kiristi tilannetta entisestään, sekin ettei paikalla ollut sitä kultasirkkua jota sieltä haettiin. Ottamani videon taustalla se kyllä laulaa mutta taitaa olla mukana kannettu atrappi. Yksi peltosirkku siellä kyllä lauloi kovin oudosti parin tavallisemman lisäksi, joten ehkä sen oli joku väärin tunnistanut, paikalla kun takavuosina oli ollut säännöllisesti kultasirkkuja. Jotakin hyvää sentään oli, sää oli kirkastunut ja tuulikin vaimennut.

Tähän mennessä oli Seppo menettänyt jo pari kovaa elislajia, Pepe ja Jari puoli tusinaa. Ankarasti meitä koeteltiin ja marpatusta riitti mutta into nousi jälleen tappiin kun lähdettiin ajamaan yötä myöten kohti Kuusamoa.

***