Menneitä muistellen LXXII

(miulla ei ole kuvia tuolta retkeltä, vain videoita. Tämä kuva on viisitoista vuotta myöhemmin tehdyltä lapinreissulta, auto on vähän samannäköinen, mutta ilman mm. Ikkunapisteen logoja)

27.6.1994: Vakiotiimillämme oli tänä kesänä paljon yhteisiä retkiä. Ensialkuun oli Sepellä ollut 40-vuotispäivänsä jota hän vietti Anna-laivalla risteilemällä Airistolla tutun porukkansa kanssa, siinä oli sukulaisia nuoremmasta päästä, Radio Sadan väkeä, hänen aseharrastajatuttujaan ja lintuporukasta sitten mie ja Jari vaimoinemme sekä Ilkan siippa Marita.  Ilkka jäi joukosta pois, koska hänellä oli samaan viikonloppuun sovittuna kilpapurjehduskierros Suursaaren ympäri. Käynnin itse saaressa esti kuulemma joku sotalaiva. Musiikistakin huolehti tuttu bändiporukka joka oli säveltänyt Sepelle oikein synttärilaulun josta muodostui keikan suurin hitti. Pepellä oli muita kiireitä, seuraavaksi meidän porukastamme Jari ja mie siippoinemme menimme nimittäin hänen häihinsä Kaarinaan kunhan yön yli nukuimme, Jari kotonaan ja me siellä Kaarinassa, hääpaikalla kun järjestyi majoituskin.

Kun oli juhannus juhlittu tuli kiire Lappiin. Aamusta piti lähteä matkaan, mutta kun Seppo kävi hakemassa vuokraamamme asuntoauton, se olikin rikki, ja vara-auton järjestämisessä kului sitten aamupäivä. Samasta liikkeestä sekin löytyi, oli jopa isompi mutta hinta tietysti sama kuin oli jo sovittu. Jos Sepolla joku taito on niin taito käydä kauppaa. Kahdeltatoista Seppo lähti Turusta, ja poimi sitten Pepen ja Jarin matkaan Salosta, mie odotin iltakolmeen Vantaalla kunnes pojat kurvasivat paikalle ja mie sinne mukaan. Ilkka ei tullut tälle retkelle mukaan mutten muista enää mistä syystä, olisivatko olleet vielä työesteet.  Lähdimme saman tien itään Porvoontietä, ja vasta hyvän aikaa mentyämme Sepe muisti että olisi ollut keltahemppo bongattavissa Helsingissä. Takaisin ei enää käännytty. Pepellähän oli sellainen vuosien takaa pihapinnanakin Salosta.

Loviisan takana soi puhelin, joku Sepon ohjelmaa kuunnellut soitti Turusta että kerrostalon pihalla hyppii outo lintu, joka näyttää ihan kirjan kivikkorastaalta. Mehän ajoimme eteenpäin, Seppo soitti Turkuun Flidelle, Laineen Jarmolle siis, jotta hän kävisi katsomassa mikä lintu siellä pihalla hyppii. Iltakuudelta olimme Ylämaalla. Pysähtelimme Haaskuunsalmella, Väkevänniityillä ja Sammalisella etsimässä kiljukotkaa tai mustahaikaraa, mutta pilvistä ja tuhruista säätä karttoivat nuo leveäsiipiset lentäjät ja olihan kellokin jo kovin pitkällä illassa noita lintuja ajatellen.

Lähdettyämme jatkamaan kohti Siikalahtea, Flide soitti takaisin ja totesi että lintu tosiaan on komea koiraspuolinen kivikkorastas, vasta kolmas havainto Suomesta. Hammasta purren jatkoimme kuitenkin Siikalahden suuntaan. Oli alkanut sadellakin, taivas paksussa pilvessä, tuuli navakkaa. Iltayhdentoista aikaan tulimme Siikalahden parkkipaikalle, teimme huonossa säässä parin tunnin yökävelyn joka tuotti luhtakanan ja kaulushaikaran.

***

(ensimmäinen päivä meni suunnilleen tällaisten lintujen parissa, meriretkien kirous jatkuu maallakin)