Menneitä muistellen LXVIII

(huuhkajan kotimäellä)

17.6.1976: Yritin uudelleen lähteä tekemään sen laskentalinjan, mutta tuuli pysyi yhä häiritsevän kovana. Lähdin nyt pyöräilemään Kokkilan suunnan metsiin. Aamu oli eilisen kaltainen mutta puoleen päivään mennessä alkoi jostakin tulla pilviä jotka peittivät lähes koko taivaan.

Olin viikko sitten luvannut Karhumäen Jussille etsiä vihjeitä Kokkilan huuhkajan pesäpaikasta. Kartalta olin arvioinut sopivan paikan ja kun mäelle tulin, vastassa oli ensimmäinen vihje, tämänvuotinen sulka. Seuraava vihje löytyi saman mäen länsilaidan jyrkänteeltä, tuore sontaläikkä. Tuota jyrkännettä ei muuten ollut kartassa ollenkaan vaikka se näytti hyvinkin lupaavalta. Noista vihjeistä huolimatta yllätyin toden teolla kun laskeuduttuani alemmas totesin vieressäni istuvan kaksi sähäkkää huuhkajanpoikaa! Ikää nuoremmalla taisi olla tasan kuukausi, vanhemmalla vähän enemmän, tavat hurjat jo molemmilla.

(siinä ne Kokkilan huuhkajan pojat)

Samassa ilmaantui emokin paikalle, ihan lähipuuhun nokkaa napsuttelemaan ja pörhistelemään. Siitä välittämättä otin poikasista pari kuvaa, 35-millinen laajakulmani ei sopinut aikuisen linnun kuvaamiseen vaikka se lähellä olikin, kukkia olin ajatellut kuvata tällä retkellä kuten eilenkin, 300-millinen teleeni oli jäänyt peräti Helsinkiin. Pesääkään ei tarvinnut kauaa etsiä, se oli parinkymmenen metrin päässä todella suojaisessa onkalossa. Samaa paikkaa oli ilmeisesti käytetty vuosikausia. Lähitienoo oli täynnä tuoreen asumisen jälkiä mutta ei juurikaan tuoreita saalisjätteitä. Emo oli siirtynyt edustan hakkuuaukon toiselle laidalle odottelemaan ja päätin lähteä jatkamaan muualle. Palokärki hermoili mäen ympärillä, lähimetsästä löysin vielä pajulinnun pesän ja jopa rautiaisen pesän missä oli kuusi munaa. Kun vielä vastaan tuli laulurastaan pesä ja laulava mustapääkerttu, oli ruudun atlaskaavakkeellekin taas paljon kirjattavaa.

(tämä huuhkaja tuli niin lähelle että päätyi syliin)

Pyöräilin takaisin päin, Jokiniemessä tietysti pitää aina käydä. Keväällä olimme laskeneet senkin pesivät vesilinnut, lähes sata paria oli sielläkin, joista puolet nokikanoja, lisänään silkkiuikkuja, heinäsorsia, kolme taviparia ja kuusi punasotkaparia. Nyt paikalla puhalteli kaulushaikara ja ruskosuohaukkakoiras lähti saalistamaan Halikonlahden pohjukan suuntaan. Selkälokkipari varoitteli, ja rantaruoikossa lauloi sen kesän ensimmäinen rytikerttuseni. Pesiä kun etsin, löysin täältäkin sekä västäräkin että keltavästäräkin pesät.

Joensuun puistossa pistäydyin seuraavaksi, sirittäjistä pari lauloi ja yksi hätäili ilmeisesti pesäänsä. Lehtokertun viisimunaisen pesän onnistuin löytämäänkin. Jokirannassa lauloi satakieli ja puiston puolella kolme mustapääkerttua. Oli aika palata syömään ja pakkaamaan.

Palattuani Saloon löysin vielä Asemapuistosta tiklin pesän, poikasten ääntely paljasti sen. Viherpeipolla oli jo lentopoikue. Kultarintapari varoitteli mutta pesää ei silmiini sattunut, kai oli liian korkealla ja aikakin käymässä vähiin. Kello oli jo iltayhdeksän, piti lähteä Helsinkiin, Asemapuistossa tässä jo oltiinkin ja juna lähdössä justiinsa.

***