Menneitä muistellen LXV

(lapasorsaa löytää paitsi reheviltä lintuvesiltä myös ulkosaaristosta)

Keväällä 1976, neljä vuosikymmentä sitten, käytin viikkovapaani pääasiassa Salon seudun pesimälinnuston selvittämiseen. Suomen ensimmäinen lintuatlaskartoitus jatkui kolmatta vuottaan ja Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto keräsi valtakunnallista rekisteriä Suomen arvokkaista kosteikoista, siis soista, lähteistä ja tietysti lintuvesistä. Kaikkia noita kartoitimme pienellä porukalla myös Salon seudulla. Kuluvan kevään kohteina olivat erityisesti paikalliset lintujärvet, ja emme todellakaan arvanneet että noihin aikoihin Suomen lintujärvillä pesivien vesilintujen parimäärät olivat huipussaan. Tällä hetkellä kaikki lintuvedet näyttävät kovin köyhiltä verrattuna noihin aikoihin.

Salon seudulla oli ainakin kolme valtakunnallisestikin tärkeää lintujärveä. Näistä tunnetuin on aina ollut Kiikalan-Suomusjärven Omenajärvi. Se kuului ainoana täkäläisenä kohteena kansainväliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ”Project Mar” sekä Pohjoismaiden Neuvoston julkaisemaan luetteloon Pohjoismaiden tärkeimmistä lintuvesistä. Kuluneena kesänä pesivän vesilinnuston tiheys oli varmasti suomalaista huippuluokkaa, koska 190 hehtaarin kokoisessa järvessä pesi 413 paria 12 eri lajista. Valtalajeina olivat sotkat joita oli pesijöistä lähes puolet. Runsaita olivat myös sinisorsa ja nokikana. Harvinaisemmista vesilintulajeista järvellä pesi mustakurkku-uikku. Rantalinnuston erikoisuuksia olivat luhtahuitti, kurki ja satakielet. Ruskosuohaukka piti järvellä reviiriä mutta pesälöytöä ei taidettu tehdä.

(onko laji katoamassa Suomen luonnosta)

Perniön etelärajalla olevan Saarenjärven olivat hyväksi lintujärveksi tienneet paikalliset harrastajat mutta kohde oli kauempana asuville jokseenkin tuntematon. Kesän 1976 laskennat osoittivat järven valtakunnallisen arvon. Tuona kesänä järvellä pesi 191 vesilintuparia kymmenestä lajista, valtalajeina telkkä, sinisorsa ja haapana. Heinätavin löytyminen järveltä osoitti sen kelpaavan vaateliaimmillekin lajeille.

Teijon lähellä sijaitseva Hamarinjärvi poikkesi täysin muista salonseutulaisista lintujärvistä. Sen länsiosa oli asutuksen valtaama eikä siellä viihtynyt lintuja. Itäpää on luonnontilainen, kauttaaltaan matalan itäosan rannat olivat laajalti nevoittuneet ja muille lintujärville tyypilliset ruoikot puuttuivat lähes kokonaan. Pesivä vesilinnusto koostuu valtaosaltaan neljästä lajista, sinisorsasta, tavista, tukka- ja punasotkasta. Kaikkiaan parimäärä oli 115 yhdeksästä eri lajista. Ruoikonsuosijat kuten nokikana ja silkkiuikku puuttuivat pesijöistä mutta niiden tilalla oli kirkkaiden vesien suosija kuikka. Rantanevoilla pesi kaksi kurkiparia.

Salon seudun paras lintuvesi ei kuitenkaan ollut mikään näistä vaan Halikonlahden perukka. Tuon kevään aikana tehdyt laskennat tuottivat tulokseksi 527 vesilintuparia 13 eri lajista. Valtalajeina olivat nokikana ja heinäsorsa, myös silkkiuikkujen määrä oli erittäin suuri, noina vuosina pesi vedenpuhdistusaltailla tiheä lajin yhdyskunta ja lisää vielä Halikonjoen länsipuolen ruoikkovyön ulkoreunalla. Erikoisuuksia olivat vuoden 76 pesimäkautena kaulushaikara ja jouhisorsa ja liejukanoja pesi tuona kesänä kaksi paria.

Nykyisin jäädään joka paikassa kauas jälkeen noista lukemista. Ehkä tärkein syy pesivien vesilintujen vähenemiseen on kasvuston väheneminen. Jatkuva päästöperäinen rehevöityminen on johtanut pohjan happikatoon minkä seurauksena kasvuston juuret ovat kuolleet ja kasvit kadonneet. Nykyisin lisäksi muotiin tullut tapa laiduntaa noilla rannoilla nautakarjaa on selvästi hävittänyt monin paikoin myös ruoikon, esimerkin näkee vaikka Halikonlahdelta. Ruoikon ja osmankäämikasvuston kuolema on vienyt mukanaan noihin aikoihin erittäin runsaat naurulokkien koloniat joissa pesi varsinkin sotkia. Punasotka onkin tainnut harvinaistua jo lähes uhanalaiseksi tässä maassa. Lintuvesien tulevaisuus onkin niiden harvojen paikkojen varassa jotka ovat luonnostaan ravinteikkaalla maaperällä ja joiden pohjassa on lähteitä tai joiden vesi muuten pysyy hapekkaana.

***

(Lapin sorsaksi sanottu mutta on lukuisa etelässäkin)