Menneitä muistellen LXXV

(kesäkuun pinnalle viimeinen mahdollinen päivä, ja onnistui)

30.6.1994: Oli suunnattava kohti tuntureita, retki lähestyi puoliväliä, Ruka oli jo nähty ja Lapin paljaat laet mielessä. Kätkytvaara oli kuitenkin sopivasti Kemijärven tien varressa. Aamukahdelta marssimme laajojen hakkuuraiskioiden läpi kohti ”vaaraa” joka oli matala ja laakea kumpare, sen ”huipun” merkkinä oli kolmiomittaustorni. Tornille kun tulimme, naapurikuusessa lauloi sinipyrstö. Lintu oli kovin arka näyttäytymään, kuvia siitä oli toivotonta yrittää eikä se erotu videollanikaan, vaikka se istuu ihan keskellä ruutua ja näkyy vasta kun lähtee pois toiseen kuuseen.

Hyttysiä parveili varmaan kilon verran kuutiometrissä, ja Jarin valkea hattu peittyi kokonaan niihin kun istuimme tornin vieressä sinipyrstöä kuunnellen. Katteeks käy, kuten Jari asian ilmaisi. Toinen asia mitä Jari mietti oli se, oliko hän saanut täältä kolme elämänpinnaa lyhimmässä ajassa koskaan, viidessä tunnissa eilen aamulla. Komppasimme lopuksi takaisin autolle ja ajoimme vielä vähän matkaa jääden nukkumaan Käsmäjoen varteen.

(edelleen ainoa kuvani sinipyrstöstä, nuori syksyinen Oulusta)

Päivällä herättyämme jatkoimme matkaa. Savukosken Kuoskulla olimme muutaman tunnin myöhässä, aamulla oli paikalla laulanut lapinuunilintu. Värriöltä erään navetan edustalta löytyi kuitenkin iltaneljän aikaan ruusukottarainen. Sade tavoitti meidät juuri samalla hetkellä, tuuli oli jo ehtinyt yltyä sitä ennen.

Jatkoimme yhä pohjoisemmas. Sodankylän Ilmakkiaavalla teimme pitkoksilla pienen kävelyretken, tornista havaitsimme lapasotkan ja mustalintuja järvellä, suon yllä lensi jänkäsirriäisiä. Ajo jatkui kuitenkin Saariselälle asti. Kaunispään huipulla pojat söivät illalliseksi poronkäristystä. Itse etsin silmänruoaksi tunturin laelta piekanan, kapustarinnan ja keräkurmitsan, kahdesta lajista tuli kesäkuun pinnakin. Ja kun pojat olivat syöneet, matka jatkui.

***

(kesäkuun pinna tuli vaikka sopulit puuttuivat kokonaan)