Menneitä muistellen LXX

23.6.1973: Tämä oli kesä jonka jouduin viettämään alkupuoleltaan Paimion parantolassa. Vuodenvaihteen jäätävä paluumatka Jurmosta oli nostanut miulle jo tuolloin kovan keuhkokuumeen jonka jälkiseurauksena paljastui että keuhkoissani oli joku tulehdus joka keräsi sinne koko ajan nestettä. Tuberkuloosina sitä hoidettiin ja tavan mukaan piti sitten menemän parantolaan.

Siellä jouduin olemaan, mutta kun tauti ei ollut mitenkään tarttuvassa vaiheessa, sain lomaa juhannukseksi, ja tietysti käytin sen sitten vanhempien luona Salossa. Muuta kämppäähän miulla ei sillä hetkellä ollutkaan, syksyksi pitäisi hankkia taas opiskelukämppä Turusta. Juhannusaattoiltana olin vanhempieni mukana kun he autolla kävivät nuoruusaikojensa juhannuksenviettopaikoilla ja isän suvun vanhoilla asuinpaikoilla Halikon, entisen Angelniemen ja Sauvon maisemissa. Kokkilassa oli tietysti kokko ja muutakin ohjelmaa, mutta en ole oikein tanssilavaihmisiä ja väki oli muutenkin aika lailla minua vanhempaa.

Halikonlahdella ja lähitienoilla kiertelin sitten juhannuspäivänä. Lahden naurulokkien poikaset olivat jo lentokykyisiä, kalasääski kävi etsimässä ruokaa hautovalle siipalleen, suokukko ja liroja oli jo syysmuutolla. Joensuun kartanon puistossa oli pikkutikalla poikaset lähdössä kolosta maailmalle, kultarinta, sirittäjät ja mustapääkertut lauloivat edelleen. Palasin illemmalla uudestaan Halikonlahdelle, ja nyt löysin Viurilanlahden puolelta lietteeltä ruostesorsan. Hienohan se havainto oli, ei toki ensimmäiseni koska jo kaksi vuotta aiemmin heinäkuun alussa oli yksi yksilö kierrellyt yhden päivän ajan lahden maisemissa.

( siinä se ruostesorsa )

Seuraavakin päivä oli vielä käytettävissä retkeilyyn. Tein taas saman kierroksen Halikonlahdella ja Joensuun puistossa. Tilanne tuntui olevan suunnilleen ennallaan. Kahlaajia oli tullut yön aikana lisää, valko-, musta- ja metsäviklot olivat uusia, samoin tylli ja suosirri. Suokukkokoiraitakin oli jo kolmattakymmentä. Ruostesorsa viihtyi eilisellä paikallaan ja onnistuin jopa kuvaamaan sen, harmikseni kuvat taitavat olla nykyisinkin vain dioina, joita en toistaiseksi pysty digitoimaan.

Viurilanlahden puolella vastaan tuli myös peltopyypoikue, emolla ainakin 8 poikasta. Fasaanipoikue pyrähti esiin Joensuun puistossa ja päivän kolmas kanalintupoikue oli pyitä, se löytyi käynnillä vanhoille kotikulmille, Karjaskylästä Pettilän tien tuntumasta. Samalla kierroksella löytyi laulava punavarpunen ja muuten vain äänekäs palokärki.

Iltasella sitten piti lähteä takaisin Paimioon, missä toki päivisin ehdin myös lenkkeillä. Lenkkeily siellä olikin sitten enemmän maastojuoksua, aika hyvässä kunnossa olin taudista huolimatta kun päivittäin tein kymmenen kilometrin kierroksen neljässäkymmenessä minuutissa.

Halikonlahden ruostesorsa jäi sitten pidemmäksikin aikaa paikalliseksi tuonne Viurilanlahdelle ja siitä tuli siihen aikaan hyvin suosittu bongauskohde turkulaisten alan harrastajien keskuudessa. Mahtoikohan se viimein kadota vasta heinäkuun lopulla...

***