Viisi vuosikymmentä sitten LI

( siinä pitkäperjantainen töyhtöhyyppä Seutulasta )

Maaliskuun 1968 lopulla kävin linturetkellä joka päivä. 29.3. tein iltapäiväkäynnin Vuohensaarentielle. Aurinko lämmitti, taivas oli puoliksi ohuen cirruksen peitossa mutta lämpö nousi siitä huolimatta kymmeneen asteeseen. Tuuli oli heikkoa etelästä.

Kottaraisia oli edelleen parisataa ja osa niistä oli jo levinnyt Salon keskustaankin. Kiuruja oli puolitoistasataa lähinnä Vuohensaarentien varren pelloilla. Aamun lehtilenkillä oli keskustaan saapunut runsaasti uusia mustarastaita. Halikonlahdella naurulokkien määrä oli noussut jo sataan, parinkymmenen harmaalokin joukossa oli neljä selkälokkia, kevään ensimmäiset miulle.

Seuraavana päivänä 30.3. tein taas linturetken iltapuolella. Kolmen tunnin kierroksella kävin ensin Vuohensaarentiellä ja Halikonlahdella. Siellä oli retkellä runsaasti muutakin väkeä, muun muassa koulusta tuttu Teiron Heikki. Lämpöä oli taas kymmenen astetta varjossakin, taivaalla ohutta yläpilveä, tuuli leppoisaa eteläistä.

Naurulokkien määrä oli taas noussut, nyt niitä oli puolitoistasataa. Kiuruja ja kottaraisia oli parisataa kumpiakin, hyyppiä neljä- viisikymmentä ja päivän timanttina kyhmyjoutsen lensi matalalla Vuohensaarentien yli lounaaseen. Laji oli noihin aikoihin harvinainen vieras lahdella.

Jatkoin retkeä vielä vanhoille kotikulmille Toravuoren maisemiin. Pappisin pelloilla oli viisitoista räkättirastasta, nekin uusia keväälle. Toravuorella oli kolmisenkymmentä peippoa ja järripeippoa ja nelisen vihervarpusta. Tutuista talvilinnuista huomasin hömötiaisen ja käpytikan.

Kuun viimeisenä päivänä kiersin lenkin Vuohensaarentiellä, sitten Hämeenkyläntiellä ja Toravuorella. Lahdella oli taas runsaasti muita lintuharrastajia mutta ei miulle uusia lajeja. Naurulokit olivat runsastuneet ja niitä oli tullut jo Salon keskustaankin asti. Harmaalokkeja oli viisikymmentä ja osa muutti yli koilliseen. Pari sepelkyyhkyä lähti Katkiluodosta koilliseen. Tuulihaukka lensi Vuohensaarentien yli lounaaseen, saattoi kuitenkin olla aiemmin paikalla nähty lintu.

Räkättirastas löytyi jo aamulla keskustasta, samoin kolme mustarastasta, peippoja oli jo joka puolella. Maaseutukierroksella tuli vastaan talvelta tuttuja, viisi töyhtötiaista, käpytikka, palokärki. Hieno hetki oli kun Hämeenkyläntiellä pysähdyin kuuntelemaan lähikallion männikön yllä laulavaa kangaskiurua, se oli tietysti sen kevään ensimmäinen.

Tähän mennessä olin nähnyt vuoden alusta 49 lajia. Lämpöaalto oli kai huipussaan, iltapäivällä oli pitkälti toistakymmentä astetta, tuuli oli kuitenkin kääntynyt koilliseen. Kuun viimeisen päivän lajimääräksi sain 26 mikä oli tietysti mainio tulos, sen vuoden siihen asti paras.

***

( takavuosien selkälokki )

Varovaisen keväistä

Ensimmäinen kiuruhavaintoni tammikuun lopulta on vihdoin saanut seuraajia. Seutulan peltoaukealla pitää käydä jos haluaa näitä nähdä, esimerkiksi Viikin pelloilla pari päivää sitten en nähnyt vielä yhtään kuten eivät lukuisat muutkaan siellä retkeilleet.

Viikissä näki joutsenia mutta niitä näkee Seutulassakin. Eilenkin lumisella sänkipellolla ruokaili toistakymmentä.

Valkoselkätikan näkee Viikissä mutta se voikin olla jo pesimässä täyttä vauhtia. Samoissa maisemissa muutama vuosi sitten onnistuin kuvaamaan lintujen parittelunkin.

Seutulassa on näitä perinteisiä ensitulijoita kuten uuttu- ja sepelkyyhkyjä

hemppoja

ja naakkoja kyyhkyporukoissa. Pari mustavaristakin ja jopa ensimmäinen töyhtöhyyppä ovat paikalla pistäytyneet, yli lentänyt joku hiirihaukka.

Pulmusiakin on ollut, mutta ne eivät suostu juuri kuvattaviksi kuten eivät juuri muutkaan peltoaukean linnut. Tämä kevät on aikaa jolloin otetaan valtava määrä todella huonoja kuvia.

Ruokintapaikoilla näkee vielä talvisia peippoja ja järrejä ja maanrajassa jämiä korjaavat metsämyyrät, näitä on kuulemma kuusikymmentä jokaista suomalaista kohti...

Neljä vuosikymmentä sitten LXXIV

Myös neljä vuosikymmentä sitten kevät vm -78 oli maaliskuun lopulla vielä heikoissa kantimissa. Perjantaina 24.3. olin aamun töissä ja työmatkalla Katajanokalta Sörnäisiin näin kahdesti varpushaukan. Iltapuolella sitten lähdinkin vanhempien luo Saloon.

Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys myi lauantaina pönttöjä Salon torilla, myymässä aamukahdeksasta lähtien olivat muun muassa Karhumäen veljekset ja miekin siinä mukana seisoskelemassa. Jutustelijoita tuolla torilla aina enemmän oli kuin ostajia, nykyisin yhdistys myykin pönttöjä Halikon Prisman parkkipaikalla missä kauppa käy paremmin. Siinä torin yllä huomasin kahdesti ylilentävän varpushaukan, kolme etelään lentävää kottaraista, pari kiurua menossa samaan suuntaan, samoin kuin kaksi mustavaristakin. Yhden aikaan laitoimme tavarat kasaan ja lähdimme kotiin.

Mie tosin vain käväisin siellä ja jatkoin saman tien Halikonlahdelle, sinnehän ne torin yli lentävät muuttolinnut olivat kai menneet. No, vähän sielläkin lintuja oli, pari pulmusta altailla, kiurun ääntä kuului taivaalta, matkalla lahdelle Asemapuiston ruokinnalla oli kaksi järripeippokoirasta ja kolme peippoa.

Väkeä lahdella oli enemmän kuin lintuja. Sällylän Sepe oli ollut siellä jo aamusta ja nähnyt viisi pulmusta sekä ampuhaukan. Oli siellä kaksi tunturikiuruakin ja nyt vihdoin Sepe sai niistä elämänpinnan itselleen, kuulemma numero 229. Rainer Lahtinen oli myös paikalla, kertoi nyt pihallaan Perttelissä talvehtineesta rautiaisesta. Sundellin Juhani oli taas nähnyt eilen lahdella tuulihaukan. Edelleen Ketolan Eero kertoi että Hyvonin tehtaan lähellä oli kolmenkymmenen järripeipon parvi ja toinen samankokoinen parvi Joensuunkadulla. Miulla ei ollut muuta nokitettavaa kuin yksi tikli Mököistenmäestä.

Sunnuntaina 26.3. piti sitten tehdä tuo Halikonlahden retki uudestaan. Noin viisituntisella kierroksella oli mukana Sundellin Juhani. Sinä aamuna olivat sen kevään ensimmäiset lokit paikalla, viisi merilokkia, kolme harmaa- ja yksi naurulokki. Peippo ruokaili Vuohensaarentien varressa, kottaraisia lensi yli kahdenkymmenen linnun parvi, kiuruja kymmenen, variksiakin kuuden muuttajan porukka koilliseen. Vuohensaaressa lauloi puukiipijä.

Joensuun kartanon puistossa oli kaksi puukiipijää lisää, myös kaksi närheä ja palokärki ja jokivarressa lauloi lapinharakka. Palasimme takaisin lahdelle ja joukkoomme liittyi myös Virtasen Kimmo. Tuulihaukkakoiras näkyi nyt meillekin, naurulokki oli saanut seuraansa lajikumppanin. Isokoskelo tuli lounaasta ja laskeutui altaan pieneen sulaan. Kiuruja muutti nyt etelään kymmenkunta ja Vuohensaarentien varressa kolmosaltaan laitamilla lauloi päivän toinen lapinharakka. Nämä nyt olivat innostuneet pitämään pitkään reviiriään paikoillaan.

Illalla palasin taas Helsinkiin ja työviikon mittaan tein havaintoja vain työmatkoilta. Pari räkättiä, naurulokkeja, eikä juuri muuta.

***

Viisi vuosikymmentä sitten L

( siinä eilinen kiuru Seutulan peltoaukealta )

Keväällä 1968 oli kiire seuraamaan kevään alkua päivittäin. 27.3. tein taas pienen iltaretken Vuohensaarentielle ja Halikonlahden altaille. Lämmintä oli edelleen pari astetta, taivas pilvessä ja tuuli etelässä.

Kahdeksantoista lajin joukossa oli yksi tai kaksi mustavaristakin, miulle sen kevään uusia muuttajia. Kiuruja oli sata, kottaraisia kaksisataa. Hieman vähentyneet olivat muiden lintujen määrät, olisivatkohan jatkaneet matkaa. Töyhtöhyyppiä oli kolmekymmentä Katkiluodon pelloilla, samoilla pelloilla yhdeksän heinäsorsaa. Hemppoja oli enää viisi, nauru- ja harmaalokkeja kymmenen kumpaakin. Peipot ja järrit tuntuivat hävinneen.

Salon keskustassa oli aamulla pari laulavaa mustarastasta ja punatulkku vakiolajiston lisänä. Seuraava aamu oli taas lämmin, neljä astetta heti alkajaisiksi. Tuuli oli etelästä ja taivas alkuun pilvinen, pientä pintasumuakin mutta aurinko puhdisti taivaan päiväksi ja nosti taas lämmön toiselle kymmenelle.

Lehtilenkin päälle tein heti kierroksen Vuohensaarentielle ja toistin sen iltapäivällä. Kottaraisia ja kiuruja oli ehkä vähän eilistä enemmän. Töyhtöhyyppien määrä oli kohonnut viiteenkymmeneen, harmaa- ja naurulokkien kolmeenkymmeneen, heinäsorsienkin kuuteentoista.

Lahden hempot olivat saaneet seurakseen kaksi tikliä. Tuulihaukka näkyi iltapäivällä taas saalistamassa. Halikonjokirannan komppaaminen kannatti, ensin löytyi kuuden peltopyyn porukka ja suupuolelta kevään ensimmäinen taivaanvuohi. Fasaanit mekastivat siellä täällä, kaikkiaan niitä oli lähes kymmenen.

Kaupungilla punatulkkuja oli nyt kahdeksan parvi kotikulmilla ja kaksi lisää Vähäjokivarressa. Sinitiaisia oli nyt kolme, kaksi niistä pariutunut. Viherpeippojen määrä oli kaksinkertaistunut aiemmasta. Kevät tuntui etenevän kovaa ja sen seuraamista haittasi kovin sekä työ että koulunkäynti. Joka päivä oli kuitenkin ulos yritettävä.

***

( mustarastaat lauloivat joka aamu hämärissä )

Lintuja vihoistani LIII

Kolme vuosikymmentä sitten oli viikonloppu ja retki Jurmossa jatkui. Illalla olivat asemalle tulleet Sepot Kallio ja Neuvonen joten kävelijöitä riitti paremmin lintuja etsimään. Nollakeliä oli, tuuli lupaavasti kääntynyt kaakon puolelle, pilvistä ja aamulla jopa kunnon sumu, näkyvyyttä runsaat parisataa metriä. Kymmenen maissa sumu vaihtui räntäsateeseen ja lämpö hinautui plussalle.

Kovin tutulta vaikutti linnusto kylällä ja männikössä kun lenkille lähdin. Kiuruja oli pitkin matkaa, pulmusiakin etelärannasta lähtien kun länteen lähdin. Molempia riitti länsireitillä, lisänään variksia, viherpeippoja ja pari räkättirastasta. Huono näkyvyys haittasi mutta länsiriutan sulasta huomasin isokoskeloita, telkkiä, heinäsorsia ja tukkasotkakoiraan.

Sumu ja sade piilotti muuttajatkin, vain joku liikkuva harmaalokki ja isokoskelo näkyi. Kylälle palattuani huomasin siellä tutut naakat ja kangaskiurun joka lauloikin vähän. Sepelkyyhkyjä oli pari ja uuttukyyhkyjä kolme. Uusina retkelle oli niittykirvinen laitumella, punarinta asemalla ja laulurastas Perin navetan tunkiolla.

Itäpään kierroksella yli lensi merihanhipari ensin pohjoiseen, sitten takaisin. Kiurujen ääntä kuului taivaalta vähän väliä rännän seasta. Itäkierrokselta löytyi vain muutama kiuru ja pulmunen. Iltapuoli tuotti pari paikallista ja yhden ohilentäneen kyhmyjoutsenen ja muutaman vihervarpusen. Lajisto päivältä nousi kuitenkin kolmeenkymmeneenkolmeen. Sepot olivat lännestä löytäneet eilisen uivelon ja pari töyhtöhyyppää, iltapäivällä oli länsiriutalla myös neljä tunturikiurua. Runsain lintu oli kiuru 60 paikallisellaan ja lisäksi ainakin 13 muutti. Pulmusiakin oli saaressa nyt 44, aiempaa enemmän. Naakkojen määrä nousi kuuteen ja mustavariksien seitsemään. Tilhiäkin löytyi taas pari irtoyksilöä.

Sunnuntaiaamuna 27.3.1988 herättiin kesäaikaan. Jurmossa se tarkoitti nollakeliä, pilvistä, sumua ja itätuulta. Aamukierroksen tässä ehti tekemään ennen yhteysaluksen tuloa. Mie komppasin länsipään saaresta. Kylillä oli taas tuttuja varislintuja, kyyhkyjä, kottaraisia ja kiuruja. Punarinta ja laulurastaskin löytyivät, samoin kangaskiuru. Nummella tuli vastaan töyhtöhyyppiä. Länsiriutalla käynti tuotti eilisten lintujen lisäksi ensimmäiset muuttavat selkä- ja kalalokit. Näkyvyys parantui vähitellen pariin kilometriin. Kylän kautta palattiin satamaan, missä ui alli ja ohi lensi merihanhipari. Jurmon kivi ohitettiin kello 13:20, siihen mennessä oli lajeja nähty 40 sinä päivänä. Sepot huomasivat itäkierroksellaan neljä muuttavaa haahkaa ja lehtokurpan jälkiä Suolla, muuttavan naurulokin, paikallisen hippiäisen ja pajusirkun.

Muutenkin oli kevään toistaiseksi paras päivä, pulmusia 70, samoin kiuruja. Hyyppiä laskettiin 33, mustavariksia nähtiin yhtaikaa enimmillään 22 linnun parvi, todennäköisesti niitäkin oli puolet enemmän.

Paluumatkalla laivalta huomasin kaksi laulujoutsenparvea, muuttavia hyyppiä ja uuttukyyhkyjä ja runsaasti paikallisia isokoskeloita, telkkiä ja kyhmyjoutsenia. Paluumatkalla käväisin autolla Halikonlahdella ja huuhkaja yllätti huhuilemalla jossakin kaakon suunnalla. Kaikkiaan tuo pidennetty viikonloppuretki tuotti 46 lajia, hyvin siihenastiseen tilanteeseen nähden.

***

Viisi vuosikymmentä sitten XLIX

( hohtavat harmaalokit tulivat )

Viisikymmentä vuotta sitten ei tarvinnut odotella enää kevään käynnistymistä. 24.3. huomasin lintuja jo aamun lehtilenkillä ja aamupäivällä tein lähes kolmen tunnin kierroksen Vuohensaarentielle, Hämeenkyläntielle ja Pettilän tielle kuten tapa silloin oli. Lämpöä oli asteen verran ja aluksi satoi reippaasti räntää joka pian muuttui vesisateeksi.

Kottaraisia oli tullut jo Salon keskustaankin, samoin mustarastas laulamaan. Varpushaukka näkyi aamulla lennossa Kirkonmäen suuntaan. Aamupäivän räntäsade sai kiuruja ja töyhtöhyyppiä muuttamaan etelään sadetta pakoon. Kottaraiset ja viherpeipot pysyivät rauhallisempina. Keväälle uutena lajina huomasin harmaalokin, sekin oli menossa etelään Vuohensaarentiellä. Hämeenkyläntiellä kuuluivat ja näkyivät vielä talvesta tutut hömö- ja töyhtötiaiset sekä käpylinnut.

Seuraavana päivänä iski varsinainen lämpöaalto, kaksitoista astetta oli iltapäivällä kun aurinko oikein mukavasti lämmitti. Kottaraisia oli yhtäkkiä satoja, kiuruja samoin, kolmisenkymmentä hyyppää oli Halikonlahden ympäristön pelloilla, harmaalokkejakin jo viisitoista.

Uusia lajeja tuli 25.3. paljon. Tikli lauloi Salon kalakaupan kohdalla, hemppoja pyöri kahdeksan linnun parvi lietealtaiden takana rikkaruohostossa. Peippoja oli seitsemän parvi Vuohensaarentiellä. Ampuhaukka onnistui sieppaamaan jonkun pikkulinnun Vuohensaarentien pelloilta ja sen syötyään lähti kiertelemään, ehkä jatkamaan matkaa. Vuoden ensimmäiset heinäsorsatkin tulivat Halikonlahden altaiden luo. Iltapäiväretki Halikonlahdelle tuotti kaikkiaan 18 lajia.

Seuraavanakin päivänä 26.3. oli vielä viisi astetta lämmintä ja kevät jatkoi etenemistään. Mie tein taas päivälenkin Halikonlahdelle ja kierroksen vielä Hämeenkyläntielle. Nyt oli pilvistä, tyyntäkin, sumua ei kuitenkaan ollut vaikka lumet sulivat vauhdilla vedeksi.

Kottaraisia ja kiuruja oli edelleen satoja, harmaalokkeja ja töyhtöhyyppiä kymmeniä. Heinäsorsatkin olivat runsastuneet pariinkymmeneen. Myös hemppoja ja peippoja oli jo parikymmentä ja niiden joukossa kymmenkunta järripeippoa, ne miulle kevään ensimmäiset. Tuulihaukka oli ilmestynyt Halikonjokirantaan myyräjahtiin, Katkiluodon pelloille oli laskeutunut parikymmentä naurulokkia, molemmat miulle kevään uusia muuttajia.

Hämeenkyläntiellä oli vielä tutun talvista, palokärki touhusi näkyvästi ja kuuluvasti siellä. Päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneen ja nopea kevään eteneminen oli kasvattanut vuoden lajimääräni hetkessä neljäänkymmeneenkahteen.

***

Lintuja vihoistani LII

Aamu Jurmossa 25.3.1988 aukesi pilvisenä parin asteen pakkasessa. Tyyntä oli, pientä sumuntapaista mutta pari kilometriä sentään näki. Lähdin aamulla kyläkierrokselta länteen päin. Kylällä oli kiuruja, kottaraisia ja yksi naakka.

Länsireitin laskin kun sinne ehdin. Pulmusia oli parina ryhmänä viisi lintua, pari harmaalokkia ja korppipari, varmaan eilinen. Yli muutti kahdeksan harmaalokkia ja yksi isokoskelo. Länsiriutalla käynti tuotti enemmän lintuja, meri- ja harmaalokkeja ja isokoskeloita jokaista toistakymmentä, koskeloiden joukossa yksi uivelonaaraskin. Kolme varista miehitti jo länsipään saaria.

Palailin tyhjää etelärantaa kylälle päin, siellä käväisi helikopteri yhdeksän tietämillä. Kylällä kottaraisia oli aamuista enemmän, samoin kiuruja, yksi kangaskiurukin löytyi ja peippo. Naakka oli saanut kaverin ja kaksi sepelkyyhkyä oli myös tullut jostakin paikalle.

Lämpö oli noussut nollaan, tuuli virinnyt koillisesta, pilvistä oli edelleen ja nyt satoi kohtalaisesti luntakin. Näkyvyys oli pudonnut kilometriin. Korppipari oli nyt männikössä, samoin pari varista ja käpytikka. Leppälehdossa oli kaksi varista lisää ja kolme talitiaista. Yli muutti pulmunen länteen ja pari harmaalokkia näkyi sekä saaren pohjois- että eteläpuolella.

Itäreitille ehdin ennen puolipäivää. Pulmunen oli ainoa lintu jonka sillä havaitsin, yli sentään meni taas pari harmaalokkia ja kaksi telkkää, Leppälehdon itäosan yli lisäksi vihervarpunen itään. Palasin kylän kulmille sopivasti kun merivartijat räjäyttivät Sorgenin rantaan ajautuneen torpedon. Liekö sillä ollut vaikutusta kun näin kohta mustavariksen, kolme uuttukyyhkyä ja kahdeksantoista kiurun parven.

Ruokailutauon jälkeen käväisin katsomassa Sorgenin tilannetta, pulmunen sieltä löytyi. Illalla parvi variksia saapui männiköön yötä viettämään. Koko päivänä huomasin 21 lajia. Kevät antoi vielä odottaa.

*** 

Soidinaikaa

 Tähän aikaan huomaa usein kanahaukan soidinlennossa.

 Lähin pesä tästä noin puolen kilometrin päässä oli vielä eilen luminen

 mutta emo istui kuusessa jonkin matkan päässä ja varoitteli vähän kun näki miun menevän ohi.

 Siinä se toisinaan myös käkättelee lauluaankin. Nyt se tyytyi tarkkailemaan ympärilleen.

Toisella reviirillä käkätystä kuului metsästä kun tämä kylläinen lintu kaarteli taivaalla.

Sillä kertaa käkättäjä olikin tämän näköinen, se seurasi puun latvasta miten haukka jatkoi matkaansa.

( kuvat ensimmäistä lukuun ottamatta eiliseltä kävelyltä )

Lintuja vihoistani LI

Kolme vuosikymmentä sitten vietin pientä vapaata pätkää työn lomassa. Tosin 22. ja 23.3. olin ollut vielä työssä ja merkinnyt muistiin vain aamuvarhaisella laulavia mustarastaita yöstä kotiin tullessani. 24.3.1988 oli sitten takana viikon viimeinen yövuoro ja sen päälle lähdinkin sitten tankattuani ja varusteet autoon kannettuani ajamaan kohti Pärnäisiä, tarkoituksena jatkaa sieltä yhteysaluksella Jurmoon, minnekäs muualle.

Automatkalla en lintuja katsellut, piti keskittyä ajamiseen, ei se kortti vielä kovin monta kuukautta vanha ollut. Pari astetta pakkasta oli, sumupilvi matalalla tien yllä ja saaristoon tullessa ihan edessäkin. Nauvon ja Paraisten väliseltä lautalta näin retken ensimmäiset linnut, kyhmyjoutsenia ja isokoskeloita, Nauvon kirkolla pari närheä ja perillä Pärnäisissä talitiaisia ja harmaa- sekä merilokkeja.

Vähän piti nukkuakin kun laivalle asti ehti ja valvottu yö oli takana. Laiva lähti yhdeltätoista, alkumatkalla jäätä tuntui riittävän. Berghamnissa oli saarilla lunta ja niiden väleissä jäätä, pari varista huomasin. Nötössä jää oli pakkautunut välillä toistensa päälle, variksia ja merilokkia kummempaa ei näkynyt sielläkään. Aspön saaristossa oli sama tilanne, väylät jäässä ja vain pari varista puiden latvoissa. Taivas oli kuitenkin pilvetön, sumusta oli jäljellä vain rippeet, tuulikaan ei juuri tuntunut. Jurmon pohjoisella selällä oli sulaa vettä muutamana laajahkona aukkona mutta lintulajisto pysyi jo nähtynä. Tyvenessä sulat kuitenkin näyttivät vetäytyvän nopeasti takaisin riitteeseen.

Puoli kolmen aikaan ohitimme Jurmon kiven, joten aseman aluella olin. Saaren pohjoispuoli oli umpijäässä, satamaan kuitenkin ajettiin. Matkalla asemalle sain päivän asemalajistoonkin samat lokit, varikset ja kyhmyjoutsenet kuin laivamatkalta. Uutena lajina yli lensi korppi ja hetken päästä kaksi uuttukyyhkyä. Kylällä näkyi lisää uutta, pari mustarastasta, seitsemän kiurua ja männikön suunnalla käpytikka. Korppi oli saanut kaverin, ehkä pesivä pari siis.

Uuttukyyhky löytyi taas männikön laidasta kun lähdin eteläsataman suuntaan. Siellä oli edelleen vain harma- ja merilokkeja sekä variksen jälkiä. Leppälehto vaikutti tyhjältä, Kaakkoiskallion ohi lensi kahdeksan harmaalokin muuttoaura. Lämpö oli noussut kolmeen asteeseen, lounaasta alkoi viritä tuulta ja samasta suunnasta nousi taivasta peittämään yhtenäinen stratocumulusmatto. Itäsannoilla oli tuttua lajistoa, Sandenin salmessa kyhmyjoutsenpari, ylitseni lensi sentään muuttava mustavaris jo puoli kuuden aikaan. Kylälle palatessa männikön laidassa pyöri rauhaton tilhi katajanmarjoja etsimässä. Viherpeippo oli viimeinen lintu jonka huomasin. Se oli neljästoista laji tulopäivänäni Jurmossa. Matka ei ollut tarjonnut kuin kolme lisää.

*** 

Viisi vuosikymmentä sitten XLVIII

( kuka muu vielä muistaa nähneensä Salon kirkonmäellä töyhtötintin )

Viisikymmentä vuotta sitten oltiin samassa pisteessä kuin nyt, keväästä alkoi vihdoin saada merkkejä. 21.3.1968 eli noin kevätpäivän tasauksen aikoihin kävin taas aamulla lyhyellä lintukierroksella Vuohensaarentien alkupään silloisen kaatopaikan kulmalla ja Salon keskustan kulmilla. Lämpötila oli lupaavasti kolme astetta plussalla, pilvistä toki oli ja tuuli jossakin pohjoisen puolella.

Kolmetoista lajia sain kokoon noin tunnin käynnillä, töyhtötiainen Kirkonmäellä oli varmaan nykytilanteeseen verraten paras havainto, ovat hävinneet nykyisin todella kauas asutuksesta. Sillä hetkellä parasta oli kaatopaikan kulmille tulleet kaksi kiurua ja kaksi kottaraista. Ne olivat sen kevään ensimmäiset muuttolintuni ja kyllä niitä oli odotettukin. Viherpeipot olivat näkyviä ja kuuluvia keskustassa, pari fasaania näkyi kaupungilla ja yksi punatulkkukin ylitti julkaisukynnyksen.

Pari päivää myöhemmin 23.3. kirjasin lintuja jo aamun lehdenjakolenkiltäni ja iltapäivällä tein vielä parin tunnin linturetken Vuohensaarentien ja Hämeenkyläntien maisemiin. Asteen verran oli lämmintä, pilvistä oli, tuuli etelässä ja räntää sateli enimmän aikaa iltapäivän lenkistä.

Nyt retkiltä kirjasin jo 18 lajia. Kottaraisten määrä kaatopaikalla oli kasvanut 23 yksilöön, kiuruja oli edelleen vain yksi tai kaksi. Aamun lehdenjakolenkillä huomasin ensimmäisen muuttavan töyhtöhyypän, kaksi mustarastastakin oli reitille tullut. Tutummista viherpeipot olivat edelleen hyvin esillä ja viiden linnun vihervarpusparvi samoin kuin sinitiainen löytyi Lukkarinkujalta, sinitintti oli vasta toinen tämän vuoden puolella muistiin merkitsemäni. Iltapäiväkierroksella Merikulmantieltä näin kuuden sepelkyyhkyn parven lennossa koilliseen. Nekin olivat keväälle uusia. Talvisia tuttuja reitillä olivat käpytikka ja töyhtötiainen. Muuttolintujen mukana vuodenpinnalistani nousi 32 lajiin.

***

Lintuja vihoistani L

Kolme vuosikymmentä sitten laskin viimeisiä kertoja sinä talvena vakiokierroksiani Martinlaakson ympäristössä kun silloinkin kevät antoi odottaa itseään. 19.3. olin viimeistä kertaa länsipuolen reitillä. Sää oli seisovaa korkeapainetta, pakkasta seitsemän astetta, taivas pilvetön. Kaunis sää houkutteli talitiaiset äänekkäiksi, 94 yksilöllä irtosi komea kärkisija. Kuuteentoista lajiin ei mahtunut vielä muuttajia, mutta iltasella oli pihakuusten latvaan viherpeippoparveen ilmestynyt tiksuttelemaan nokkavarpunen. Semmoista ei niillä main ollut sinä talvena ollutkaan.

Seuraavana aamuna pakkasta oli taas kymmenen astetta, sumuista ja pilvistä. Näkyvyys parani päivällä runsaaseen pariin kilometriin. Petikon lintulaudalle piti taas viedä ruokaa, kun talvi kerran vielä jatkui. Käpylintu lensi jo aamulla pihan yli, ja kun tulin lintulaudalle, ympäristön puissa kahinoi kaksi paria pikkukäppäreitä kai reviiriensä rajoista. Kun toinen pari lähti lopulta muualle, toinenkin rauhoittui ja lopetti tiiviin TJÖP-TJÖP-sanailunsa.

Lauta oli taas syöty tyhjäksi mutta lähistöllä norkoili kuusitintti, hömppäri, tali- ja sinitiaisia ja jokunen punatulkkukin. Hermaskärinkallion ympäristössä oli kolme käpylintuparia lisää. Metsän peruslajiston lisäksi yli lensi viherpeippo sekä keltasirkku. Varistossa huomasin urpiaisia ja kotiin tuloa ennen Vesitorninmäellä käpytikan ja mustarastaan. Raappavuorella oli toinenkin käpytikka ja kotipihan lähellä toinen mustarastas. Illalla Venus, Jupiter ja Kuu olivat kauniisti jonossa taivaanrannan tuntumasssa.

Mahtoiko olla kevätpäivän tasaus 21.3. jolloin tein vielä laskennan vakioykkösellä Vantaankosken reitillä. Pakkanen oli lopahtanut nollan tuntumaan, päivä oli pilvinen, tuuli sen verran heikkoa että ilma oli tuhruinen ja illemmalla nousi sumuakin. Iltapäivän kierros tuotti vain 12 lajia, erityisesti koskikarat olivat hävinneet. Talitiaiset olivat voittajia täälläkin 84 linnulla. Kevään merkiksi oli tullut seitsemän mustavariksen parvi Vantaanlaakson pellolle Ylästöntien varteen. Ne lähtivät pian jatkamaan koilliseen.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXIII

Vuonna 1978 maaliskuun yhdeksäntenätoista tein parin tunnin kävelykierroksen Helsingin Kyläsaareen puolilta päivin. Edeltävä viikko oli ollut kylmä ja luminen mutta tämä päivä vaikutti oikein keväisen komealta. Muuttolintuja kaipasin ja kolme mustavarista ehtikin lentää ylitseni ennen kuin ehdin kaatopaikka-alueelle missä niitä oli kolmisenkymmentä lisää.

Kiurujakin oli pari, kottaraisia pikkuparvin kuusikymmentä, kaksi tunturikiurua löytyi täältäkin, multakasojen päältä. Laitamien ruderaateissa pyöri pari urpiaisparvea, yhteensä noin seitsemänkymmentä lintua, edustan sulassa ui paitsi kolmesataa heinäsorsaa myös viisikymmentä isokoskeloa. Varikset ja naakat olivat alueen valtalinnut, isompia oli tuhat ja pienempiä kuusisataa. Iltapuolella palasin Katajanokalle ja kotikulmilla kierteli varpushaukka, ehkä muuttolintu sekin.

Seuraavalle retkelle lähdin aamukuudelta 22.3. ja pikavuoro vei miut taas Suomusjärvelle. Tällä kertaa en lähtenyt vakiokierrokselle vaan kirkonkylän suuntaan ja sieltä Salitun, Ahvenlammin ja Luokanjärven kautta peräti Kiskon Kurkelaan. Palasin sitten Koorlan, Ahtialan kautta takaisin kirkonkylälle ja siitä Lahnajärvelle.

Sää ei oikein suosinut, pohjoistuuli oli sentään heikkoa, mutta taivas ohuen pilvipeitteen kattama ja siitä satoi koko ajan tiheästi lunta olkoonkin että aurinko hohti välillä sateenkin läpi.

Mustarastaskoiras istuskeli Suomusjärven kirkolla erään talon pihalla, epäilin jo muuttaneeksi. Muita muuttolintuja ei sitten juuri näkynytkään jollei sellaisiksi lasketa tienvarren variksia ja naakkoja. Lumisade vei metsälinnutkin piiloon, puukiipijän, käpytikan ja pari närheä näin Ahvenlammen metsäosuudella. Hömö- ja töyhtötiaiset sekä hippiäiset jäivät vähiin, Kurkelaan asti piti mennä löytääkseen pari käpylintua. Tämä jäi todellakin kuntolenkiksi.

***

Miltä metsien pitäisi näyttää

Taas sähköpostilaatikkoani tyhjentäessäni ihmettelin mistä sinne oli kasaantunut suuri määrä viestejä. Syynä oli tällä kertaa Itä-Suomen Yliopiston ynnä muiden muun muassa Lintuverkkoon laittama haastattelututkimus jonka löytää tuolta: https://goo.gl/9goJRB

Tutkimuksella on tarkoitus selvittää kansalaisten metsiin kohdistamia toiveita ja odotuksia. Pian tuli tarkennus että kyse on nimenomaan talousmetsistä. Ensin edessä on sivun verran taustakysymyksiä ja sen jälkeen 48 kuvaa jotka sitten olivat aiheuttaneet Lintuverkon lukijoissa tuon yllättävän kommenttitulvan.

No, viestit roskiin heitettyäni avasin sitten tuon linkin ja vastasin. Ei se miulle niin ylivoimainen ollut. Olivat kuvat tietysti kovin yksitoikkoisen näköisiä mäntykankaita ja hakkuita kesällä ja talvella mutta kyllä mie niille eroja löysin arvioimalla niiden potentiaalia ilmoittamiini harrastuksiin. Kun sienestän niin että yksi kaappi on täynnä kuivattuja herkkutatteja, kanttarelleja ja suppilovahveroita ja marjastamme niin että kaksi pakastinta täyttyy kesässä mustikoista ja puolukoista, täytyy sanoa että pääosa saaliista tulee talousmetsistä eikä ihan mistä tahansa vaan sopivasti moninaiskäyttöä silmälläpitäen hoidetuista. Eikä kovin rytöinen viidakko sovi retkeilyyn, hiihtelyyn tai edes lumikengillä kävelyyn. Pakko on myöntää että talousmetsilläkin on sijansa, vaikka tänäänkin kävin taas tuossa Sipoonkorvessa ihan ottamassa kuvia tähän juttuun, sellaisesta metsämaisemasta missä mieluiten rentoudun kun ei ole mitään saalistavoitteita. Tuolta ei löydä juuri marjoja, sienetkin ovat siinä ja tässä eikä lintujakaan kovin paljon vastaan tule.

Kovin noissa kommenteissä jotkut solvasivat arvioitavia kuvia talousmetsistä antaen niille pelkkiä nollia, mutta luulen että kovaäänisimmät valittajat ovat niitä jotka eivät juuri metsissä retkeile, ainakaan sienestä, marjasta, lenkkeile, hiihdä tai metsästä vaan yrittävät olla ääriluonnonsuojellullisesteettisiä fundamentalisteja, aatteen sotureita.

Kun nyt viikon aikana kolmesti olen tuolla Sipoonkorvessa käynyt, retkeilijöitä on aina ollut muitakin. On ollut koiranulkoiluttajia, maastopyöräilijöitä ja -juoksijoita ja laduista päätellen hiihtäjiäkin. Joku oli tehnyt tulet valmiille leiripaikalle, joillakin oli kiikarit kaulalla, toisilla taas kamera, joku kulki ponillakin, jotkut taas vetivät lapsia pulkassa. Kyllä metsillä on aineettomiakin arvoja, jopa talousmetsillä. Ja juurihan tässä pitkin talvea kiersin ihan talousmetsissä vanhaa vakioreittiäni.

Kyllähän puita mieluummin katselee kuin hakkuuaukkoa, vertailuksi nyt sellainen Kiikalannummelta. Älkää säikähtäkö, en miekään, vaan yleensä kesän aikana saan tuolta reunametsästä useamman korillisen mustikoita talven käyttöä odottamaan.

Vantaan talvilinnusto vakioreiteilläni 1980-luvun lopulla

( Vantaankosken kierros eli vakioykkönen alkoi joskus halusta käydä katsomassa mitä karoille kuuluu )

Kun satuin nuo vanhat vakioreittini mapeista ja vihoista esiin kaivamaan, pitikin sitten laskea mikä olisi keskimääräinen talven kulku ollut tuolloin, kolme vuosikymmentä sitten. Talvikaudessa laskin noita reittejä 27-34 kertaa joten kun näitä tarkastelee yhdessä, vuosittaiset poikkeamat laskenta-aikatauluissa ja myös linnuston satunnaisvaihtelut tasaantuvat kummasti.

Laskin omiin taulukkoihinsa sekä vuotuiset keskiarvot että kuukausittaiset keskiarvot. Koska kaudessa molempia reittejä ei laskettu tasan yhtä monta kertaa, valitsin tavan ottaa reittien kausikohtaisten keskiarvojen keskiarvon seurattavaksi muuttujaksi. Jos olisin ottanut suoraan kausikohtaisen keskiarvon jakamalla lintujen kokonaismäärän laskentakertojen määrällä olisin saanut hieman toisenlaiset tulokset, luvut olisivat kasvaneet. Saattoi kasvu johtua siitä että usein laskin vakioykköstä kerran, pari kaudessa enemmän kuin kakkosta eivätkä nämä olleet pituudeltaan eivätkä lajistoltaan alkuunkaan identtisiä, tarkoitushan oli kuten miulla yleensäkin saada kokonaiskuvaa eikä vain suuria lukuja.

( naakkojen määrä oli selvästi suurin ensimmäisenä talvena )

VANTAAN VAKIOLASKENNAT TALVINA 1985/6 – 1988/9
		REITTIKESKIARVOJEN K-A
	VUODET						KUUKAUDET
LAJI	85/86	86/87	87/88	88/89	K-A/V		XI	XII	I	II	III	TALVI
ACCGEN	0,07	0,21	0,03	0,03	0,08		0,21	0,17	0,06	0,03	0,06	0,08
ACCNIS	0,07	0,17	0,12	0,06	0,10		0,03	0,20	0,16	0,06	0,04	0,10
ALAARV				0,20	0,05		0,00	0,00	0,00	0,00	0,29	0,05
ANACRE				0,03	0,01		0,03	0,00	0,00	0,00	0,00	0,01
ANAPLA	0,15	0,21	4,24	1,82	1,60		7,08	0,15	0,06	0,03	0,52	1,60
BOMGAR	2,85	9,76	17,90	0,47	7,74		33,84	19,26	7,13	0,03	0,00	7,74
BUTLAG				0,06	0,01		0,00	0,00	0,00	0,06	0,00	0,01
CARCAN		0,07			0,02		0,00	0,04	0,06	0,00	0,00	0,02
CARCAR		0,07	1,03	0,06	0,29		0,13	0,42	0,09	0,09	1,00	0,29
CARCHL	20,22	20,07	23,50	30,14	23,48		19,15	22,17	18,01	22,79	37,69	23,48
CARMEA	6,31	3,87	0,53	2,03	3,18		5,09	6,33	3,36	0,25	1,01	3,18
CARSPI	2,82		12,29		3,78		10,25	6,02	1,37	0,82	0,67	3,78
CERFAM	0,38	0,25	0,68	0,34	0,41		0,39	0,46	0,37	0,24	0,63	0,41
CINCIN	0,04	0,04	0,21	0,22	0,13		0,03	0,21	0,15	0,06	0,23	0,13
COLLIV	12,65	11,79	11,76	14,82	12,76		15,57	14,89	13,17	12,96	7,66	12,76
COLPAL			0,03		0,01		0,00	0,00	0,03	0,00	0,00	0,01
CORFRU	0,11		0,19	0,06	0,09		0,00	0,00	0,04	0,08	0,38	0,09
CORMON	24,34	0,42	0,55	0,70	6,50		7,28	9,71	5,24	3,32	1,75	6,50
CORNIX	41,82	50,49	48,99	30,06	42,84		42,09	45,14	40,17	42,07	48,41	42,84
CORRAX				0,13	0,03		0,00	0,00	0,00	0,17	0,00	0,03
DENMAJ	0,33	0,24	0,41	0,15	0,28		0,30	0,27	0,23	0,29	0,42	0,28
DENMIN		0,04			0,01		0,06	0,00	0,00	0,00	0,00	0,01
DRYMAR	0,04	0,07	0,04		0,04		0,00	0,06	0,08	0,00	0,03	0,04
EMBCIT	6,86	7,95	18,39	6,37	9,89		18,90	13,43	8,15	5,72	4,69	9,89
FRICOE	0,07		0,11		0,04		0,03	0,11	0,05	0,00	0,00	0,04
GARGLA	0,30	0,17	0,13	0,13	0,18		0,19	0,19	0,12	0,17	0,28	0,18
LANEXC			0,03		0,01		0,00	0,00	0,00	0,03	0,00	0,01
LARARG	0,36	0,04	0,20	0,22	0,20		0,64	0,04	0,06	0,00	0,29	0,20
LARCAN			0,21		0,05		0,00	0,33	0,00	0,00	0,00	0,05
LOXCUR			0,30		0,07		0,21	0,13	0,00	0,00	0,06	0,07
LOXLEU	0,15		0,22		0,09		0,13	0,25	0,08	0,00	0,00	0,09
LOXC/P	0,95	0,17	1,14	0,03	0,57		0,70	0,26	0,63	0,71	0,34	0,57
NUCCAR				0,06	0,01		0,06	0,00	0,00	0,00	0,00	0,01
PARATE	0,34	0,43	0,61	0,32	0,42		0,15	0,17	0,33	0,45	0,98	0,42
PARCAE	17,10	8,00	12,27	13,93	12,82		9,33	8,07	12,08	17,64	19,94	12,82
PARMAJ	58,93	56,35	70,76	84,07	67,53		65,04	49,04	62,66	80,68	93,41	67,53
PARMON	0,37	0,22	0,55	0,71	0,46		0,29	0,26	0,62	0,57	0,51	0,46
PASDOM	37,54	41,48	30,90	47,42	39,33		30,70	29,46	37,97	50,99	46,40	39,33
PASMON				0,03	0,01		0,00	0,04	0,00	0,00	0,00	0,01
PHACOL	0,59	0,56	0,56	1,31	0,75		0,82	0,91	0,91	0,61	0,60	0,75
PICPIC	12,37	12,40	12,25	12,59	12,40		10,29	13,87	10,60	13,76	13,88	12,40
PLENIV				0,47	0,12		0,53	0,00	0,00	0,00	0,00	0,12
PYRPYR	8,68	6,12	5,93	4,83	6,39		5,16	11,43	4,53	6,64	5,90	6,39
REGREG	1,18	0,50	2,34	1,19	1,30		1,57	1,78	1,41	1,08	0,79	1,30
STUVUL			0,03		0,01		0,03	0,00	0,00	0,00	0,00	0,01
TURMER	1,22	1,27	1,78	0,78	1,26		1,29	2,13	1,11	0,82	1,29	1,26
TURPIL	26,70	0,15	8,22	0,03	8,77		27,23	10,44	1,08	0,00	0,00	8,77
YHT	285,91	233,44	289,33	255,82	266,12		314,82	266,02	232,11	263,24	290,13	266,12
LAJIT	32	30	38	36	47		37	36	35	31	31	47

Tuloksissa ainakin kuukausittaiset lajimäärät laskevat lupaavan tasaisesti syksystä kevääseen, yksilömäärissä on nousua kevättä kohti. Vuosissa erottuu kova talvi 86/87, ensimmäisen talven lajimäärä saattaa olla alakanttiin kun silloin laskentojen määrä oli pienin, 27. Viimeiseen vuoteen ehti tulla jo joku muuttolintukin maaliskuun listaan, kiuru nyt ainakin ja vastaavasti syysmuuttaja marraskuun listaan, kuten pulmunen ja ehkä tavi. Tässä neljän vuoden otoksessa on 27 lajia jotka tavattiin Vantaalla joka talvi ja vastaavasti 25 lajia jotka tavattiin joka kuukausi. Vantaan Martinlaakson ympäristön talvilinnuston rautainen ydin on ollut tuolloin ja varmaan nytkin jotakin tuota luokkaa.

( tavallisin tirppa talvella täällä päin )