Lintuja vihoistani LI

Kolme vuosikymmentä sitten vietin pientä vapaata pätkää työn lomassa. Tosin 22. ja 23.3. olin ollut vielä työssä ja merkinnyt muistiin vain aamuvarhaisella laulavia mustarastaita yöstä kotiin tullessani. 24.3.1988 oli sitten takana viikon viimeinen yövuoro ja sen päälle lähdinkin sitten tankattuani ja varusteet autoon kannettuani ajamaan kohti Pärnäisiä, tarkoituksena jatkaa sieltä yhteysaluksella Jurmoon, minnekäs muualle.

Automatkalla en lintuja katsellut, piti keskittyä ajamiseen, ei se kortti vielä kovin monta kuukautta vanha ollut. Pari astetta pakkasta oli, sumupilvi matalalla tien yllä ja saaristoon tullessa ihan edessäkin. Nauvon ja Paraisten väliseltä lautalta näin retken ensimmäiset linnut, kyhmyjoutsenia ja isokoskeloita, Nauvon kirkolla pari närheä ja perillä Pärnäisissä talitiaisia ja harmaa- sekä merilokkeja.

Vähän piti nukkuakin kun laivalle asti ehti ja valvottu yö oli takana. Laiva lähti yhdeltätoista, alkumatkalla jäätä tuntui riittävän. Berghamnissa oli saarilla lunta ja niiden väleissä jäätä, pari varista huomasin. Nötössä jää oli pakkautunut välillä toistensa päälle, variksia ja merilokkia kummempaa ei näkynyt sielläkään. Aspön saaristossa oli sama tilanne, väylät jäässä ja vain pari varista puiden latvoissa. Taivas oli kuitenkin pilvetön, sumusta oli jäljellä vain rippeet, tuulikaan ei juuri tuntunut. Jurmon pohjoisella selällä oli sulaa vettä muutamana laajahkona aukkona mutta lintulajisto pysyi jo nähtynä. Tyvenessä sulat kuitenkin näyttivät vetäytyvän nopeasti takaisin riitteeseen.

Puoli kolmen aikaan ohitimme Jurmon kiven, joten aseman aluella olin. Saaren pohjoispuoli oli umpijäässä, satamaan kuitenkin ajettiin. Matkalla asemalle sain päivän asemalajistoonkin samat lokit, varikset ja kyhmyjoutsenet kuin laivamatkalta. Uutena lajina yli lensi korppi ja hetken päästä kaksi uuttukyyhkyä. Kylällä näkyi lisää uutta, pari mustarastasta, seitsemän kiurua ja männikön suunnalla käpytikka. Korppi oli saanut kaverin, ehkä pesivä pari siis.

Uuttukyyhky löytyi taas männikön laidasta kun lähdin eteläsataman suuntaan. Siellä oli edelleen vain harma- ja merilokkeja sekä variksen jälkiä. Leppälehto vaikutti tyhjältä, Kaakkoiskallion ohi lensi kahdeksan harmaalokin muuttoaura. Lämpö oli noussut kolmeen asteeseen, lounaasta alkoi viritä tuulta ja samasta suunnasta nousi taivasta peittämään yhtenäinen stratocumulusmatto. Itäsannoilla oli tuttua lajistoa, Sandenin salmessa kyhmyjoutsenpari, ylitseni lensi sentään muuttava mustavaris jo puoli kuuden aikaan. Kylälle palatessa männikön laidassa pyöri rauhaton tilhi katajanmarjoja etsimässä. Viherpeippo oli viimeinen lintu jonka huomasin. Se oli neljästoista laji tulopäivänäni Jurmossa. Matka ei ollut tarjonnut kuin kolme lisää.

***