Viisi vuosikymmentä sitten XLVIII

( kuka muu vielä muistaa nähneensä Salon kirkonmäellä töyhtötintin )

Viisikymmentä vuotta sitten oltiin samassa pisteessä kuin nyt, keväästä alkoi vihdoin saada merkkejä. 21.3.1968 eli noin kevätpäivän tasauksen aikoihin kävin taas aamulla lyhyellä lintukierroksella Vuohensaarentien alkupään silloisen kaatopaikan kulmalla ja Salon keskustan kulmilla. Lämpötila oli lupaavasti kolme astetta plussalla, pilvistä toki oli ja tuuli jossakin pohjoisen puolella.

Kolmetoista lajia sain kokoon noin tunnin käynnillä, töyhtötiainen Kirkonmäellä oli varmaan nykytilanteeseen verraten paras havainto, ovat hävinneet nykyisin todella kauas asutuksesta. Sillä hetkellä parasta oli kaatopaikan kulmille tulleet kaksi kiurua ja kaksi kottaraista. Ne olivat sen kevään ensimmäiset muuttolintuni ja kyllä niitä oli odotettukin. Viherpeipot olivat näkyviä ja kuuluvia keskustassa, pari fasaania näkyi kaupungilla ja yksi punatulkkukin ylitti julkaisukynnyksen.

Pari päivää myöhemmin 23.3. kirjasin lintuja jo aamun lehdenjakolenkiltäni ja iltapäivällä tein vielä parin tunnin linturetken Vuohensaarentien ja Hämeenkyläntien maisemiin. Asteen verran oli lämmintä, pilvistä oli, tuuli etelässä ja räntää sateli enimmän aikaa iltapäivän lenkistä.

Nyt retkiltä kirjasin jo 18 lajia. Kottaraisten määrä kaatopaikalla oli kasvanut 23 yksilöön, kiuruja oli edelleen vain yksi tai kaksi. Aamun lehdenjakolenkillä huomasin ensimmäisen muuttavan töyhtöhyypän, kaksi mustarastastakin oli reitille tullut. Tutummista viherpeipot olivat edelleen hyvin esillä ja viiden linnun vihervarpusparvi samoin kuin sinitiainen löytyi Lukkarinkujalta, sinitintti oli vasta toinen tämän vuoden puolella muistiin merkitsemäni. Iltapäiväkierroksella Merikulmantieltä näin kuuden sepelkyyhkyn parven lennossa koilliseen. Nekin olivat keväälle uusia. Talvisia tuttuja reitillä olivat käpytikka ja töyhtötiainen. Muuttolintujen mukana vuodenpinnalistani nousi 32 lajiin.

***