Viisi vuosikymmentä sitten L

( siinä eilinen kiuru Seutulan peltoaukealta )

Keväällä 1968 oli kiire seuraamaan kevään alkua päivittäin. 27.3. tein taas pienen iltaretken Vuohensaarentielle ja Halikonlahden altaille. Lämmintä oli edelleen pari astetta, taivas pilvessä ja tuuli etelässä.

Kahdeksantoista lajin joukossa oli yksi tai kaksi mustavaristakin, miulle sen kevään uusia muuttajia. Kiuruja oli sata, kottaraisia kaksisataa. Hieman vähentyneet olivat muiden lintujen määrät, olisivatkohan jatkaneet matkaa. Töyhtöhyyppiä oli kolmekymmentä Katkiluodon pelloilla, samoilla pelloilla yhdeksän heinäsorsaa. Hemppoja oli enää viisi, nauru- ja harmaalokkeja kymmenen kumpaakin. Peipot ja järrit tuntuivat hävinneen.

Salon keskustassa oli aamulla pari laulavaa mustarastasta ja punatulkku vakiolajiston lisänä. Seuraava aamu oli taas lämmin, neljä astetta heti alkajaisiksi. Tuuli oli etelästä ja taivas alkuun pilvinen, pientä pintasumuakin mutta aurinko puhdisti taivaan päiväksi ja nosti taas lämmön toiselle kymmenelle.

Lehtilenkin päälle tein heti kierroksen Vuohensaarentielle ja toistin sen iltapäivällä. Kottaraisia ja kiuruja oli ehkä vähän eilistä enemmän. Töyhtöhyyppien määrä oli kohonnut viiteenkymmeneen, harmaa- ja naurulokkien kolmeenkymmeneen, heinäsorsienkin kuuteentoista.

Lahden hempot olivat saaneet seurakseen kaksi tikliä. Tuulihaukka näkyi iltapäivällä taas saalistamassa. Halikonjokirannan komppaaminen kannatti, ensin löytyi kuuden peltopyyn porukka ja suupuolelta kevään ensimmäinen taivaanvuohi. Fasaanit mekastivat siellä täällä, kaikkiaan niitä oli lähes kymmenen.

Kaupungilla punatulkkuja oli nyt kahdeksan parvi kotikulmilla ja kaksi lisää Vähäjokivarressa. Sinitiaisia oli nyt kolme, kaksi niistä pariutunut. Viherpeippojen määrä oli kaksinkertaistunut aiemmasta. Kevät tuntui etenevän kovaa ja sen seuraamista haittasi kovin sekä työ että koulunkäynti. Joka päivä oli kuitenkin ulos yritettävä.

***

( mustarastaat lauloivat joka aamu hämärissä )