Miltä metsien pitäisi näyttää

Taas sähköpostilaatikkoani tyhjentäessäni ihmettelin mistä sinne oli kasaantunut suuri määrä viestejä. Syynä oli tällä kertaa Itä-Suomen Yliopiston ynnä muiden muun muassa Lintuverkkoon laittama haastattelututkimus jonka löytää tuolta: https://goo.gl/9goJRB

Tutkimuksella on tarkoitus selvittää kansalaisten metsiin kohdistamia toiveita ja odotuksia. Pian tuli tarkennus että kyse on nimenomaan talousmetsistä. Ensin edessä on sivun verran taustakysymyksiä ja sen jälkeen 48 kuvaa jotka sitten olivat aiheuttaneet Lintuverkon lukijoissa tuon yllättävän kommenttitulvan.

No, viestit roskiin heitettyäni avasin sitten tuon linkin ja vastasin. Ei se miulle niin ylivoimainen ollut. Olivat kuvat tietysti kovin yksitoikkoisen näköisiä mäntykankaita ja hakkuita kesällä ja talvella mutta kyllä mie niille eroja löysin arvioimalla niiden potentiaalia ilmoittamiini harrastuksiin. Kun sienestän niin että yksi kaappi on täynnä kuivattuja herkkutatteja, kanttarelleja ja suppilovahveroita ja marjastamme niin että kaksi pakastinta täyttyy kesässä mustikoista ja puolukoista, täytyy sanoa että pääosa saaliista tulee talousmetsistä eikä ihan mistä tahansa vaan sopivasti moninaiskäyttöä silmälläpitäen hoidetuista. Eikä kovin rytöinen viidakko sovi retkeilyyn, hiihtelyyn tai edes lumikengillä kävelyyn. Pakko on myöntää että talousmetsilläkin on sijansa, vaikka tänäänkin kävin taas tuossa Sipoonkorvessa ihan ottamassa kuvia tähän juttuun, sellaisesta metsämaisemasta missä mieluiten rentoudun kun ei ole mitään saalistavoitteita. Tuolta ei löydä juuri marjoja, sienetkin ovat siinä ja tässä eikä lintujakaan kovin paljon vastaan tule.

Kovin noissa kommenteissä jotkut solvasivat arvioitavia kuvia talousmetsistä antaen niille pelkkiä nollia, mutta luulen että kovaäänisimmät valittajat ovat niitä jotka eivät juuri metsissä retkeile, ainakaan sienestä, marjasta, lenkkeile, hiihdä tai metsästä vaan yrittävät olla ääriluonnonsuojellullisesteettisiä fundamentalisteja, aatteen sotureita.

Kun nyt viikon aikana kolmesti olen tuolla Sipoonkorvessa käynyt, retkeilijöitä on aina ollut muitakin. On ollut koiranulkoiluttajia, maastopyöräilijöitä ja -juoksijoita ja laduista päätellen hiihtäjiäkin. Joku oli tehnyt tulet valmiille leiripaikalle, joillakin oli kiikarit kaulalla, toisilla taas kamera, joku kulki ponillakin, jotkut taas vetivät lapsia pulkassa. Kyllä metsillä on aineettomiakin arvoja, jopa talousmetsillä. Ja juurihan tässä pitkin talvea kiersin ihan talousmetsissä vanhaa vakioreittiäni.

Kyllähän puita mieluummin katselee kuin hakkuuaukkoa, vertailuksi nyt sellainen Kiikalannummelta. Älkää säikähtäkö, en miekään, vaan yleensä kesän aikana saan tuolta reunametsästä useamman korillisen mustikoita talven käyttöä odottamaan.