Viisi vuosikymmentä sitten XLIX

( hohtavat harmaalokit tulivat )

Viisikymmentä vuotta sitten ei tarvinnut odotella enää kevään käynnistymistä. 24.3. huomasin lintuja jo aamun lehtilenkillä ja aamupäivällä tein lähes kolmen tunnin kierroksen Vuohensaarentielle, Hämeenkyläntielle ja Pettilän tielle kuten tapa silloin oli. Lämpöä oli asteen verran ja aluksi satoi reippaasti räntää joka pian muuttui vesisateeksi.

Kottaraisia oli tullut jo Salon keskustaankin, samoin mustarastas laulamaan. Varpushaukka näkyi aamulla lennossa Kirkonmäen suuntaan. Aamupäivän räntäsade sai kiuruja ja töyhtöhyyppiä muuttamaan etelään sadetta pakoon. Kottaraiset ja viherpeipot pysyivät rauhallisempina. Keväälle uutena lajina huomasin harmaalokin, sekin oli menossa etelään Vuohensaarentiellä. Hämeenkyläntiellä kuuluivat ja näkyivät vielä talvesta tutut hömö- ja töyhtötiaiset sekä käpylinnut.

Seuraavana päivänä iski varsinainen lämpöaalto, kaksitoista astetta oli iltapäivällä kun aurinko oikein mukavasti lämmitti. Kottaraisia oli yhtäkkiä satoja, kiuruja samoin, kolmisenkymmentä hyyppää oli Halikonlahden ympäristön pelloilla, harmaalokkejakin jo viisitoista.

Uusia lajeja tuli 25.3. paljon. Tikli lauloi Salon kalakaupan kohdalla, hemppoja pyöri kahdeksan linnun parvi lietealtaiden takana rikkaruohostossa. Peippoja oli seitsemän parvi Vuohensaarentiellä. Ampuhaukka onnistui sieppaamaan jonkun pikkulinnun Vuohensaarentien pelloilta ja sen syötyään lähti kiertelemään, ehkä jatkamaan matkaa. Vuoden ensimmäiset heinäsorsatkin tulivat Halikonlahden altaiden luo. Iltapäiväretki Halikonlahdelle tuotti kaikkiaan 18 lajia.

Seuraavanakin päivänä 26.3. oli vielä viisi astetta lämmintä ja kevät jatkoi etenemistään. Mie tein taas päivälenkin Halikonlahdelle ja kierroksen vielä Hämeenkyläntielle. Nyt oli pilvistä, tyyntäkin, sumua ei kuitenkaan ollut vaikka lumet sulivat vauhdilla vedeksi.

Kottaraisia ja kiuruja oli edelleen satoja, harmaalokkeja ja töyhtöhyyppiä kymmeniä. Heinäsorsatkin olivat runsastuneet pariinkymmeneen. Myös hemppoja ja peippoja oli jo parikymmentä ja niiden joukossa kymmenkunta järripeippoa, ne miulle kevään ensimmäiset. Tuulihaukka oli ilmestynyt Halikonjokirantaan myyräjahtiin, Katkiluodon pelloille oli laskeutunut parikymmentä naurulokkia, molemmat miulle kevään uusia muuttajia.

Hämeenkyläntiellä oli vielä tutun talvista, palokärki touhusi näkyvästi ja kuuluvasti siellä. Päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneen ja nopea kevään eteneminen oli kasvattanut vuoden lajimääräni hetkessä neljäänkymmeneenkahteen.

***