Viisi vuosikymmentä sitten XIV

Viisi vuosikymmentä sitten koulu oli taas loppumassa ja linturetkelle ehti lähes päivittäin. 21.5.1967 oli lehtokerttu saapunut Toravuoren maisemiin ja Halikonlahdelle nuolihaukka, lapasotkia ja lapintiira. Illalla yli muutti vielä parinsadan allin parvi sisämaahan. Seuraavana päivänä maanantaina 22.5. Halikonlahdella oli heinätaveja ja ensimmäiset pikkulokit.



Viikolla oli vähän koleampaa eikä uusia lajeja löytynyt koulun jälkeisillä iltaretkillä. Nuolihaukka ja heinätavi olivat edelleen paikalla. 26.5. iltakierroskin oli samalla tavalla kolea, kymmenkunta astetta, pilvistä ja tuuli pohjoisen puolelta. Pikkulokkeja oli kuitenkin mukava seurata, olinhan saanut lajista elämänpinnan vasta jokunen päivä aikaisemmin. Niitä seuratessa kuulin oudon äänen ja sen suunnasta huomasin erikoisen tiiran, sehän oli tumma. Innostuin katsomaan tiiroja tarkemmin ja totta tosiaan, niiden joukossa liihotteli peräti neljä mustaa tiiraa, tarkemmin sanoen mustatiiroja. Porukka viihtyi keskimmäisen vedenpuhdistusaltaan alueella kasvuston välisissä avopaikoissa saalistaen. Elämäpinnahan tämäkin oli ja katselin niitä pitkälle iltaan.

Seuraavana aamuna kävin uudestaan paikalla jo aamulla kun oli lauantai, ja mustatiirat olivat edelleen eilisellä paikallaan. Aamulla yli muutti myös sadan mustalinnun parvi itään. Vuohensaareen kävelin ja leirintäalueen valvojan pihalla lauloi sen kevään ensimmäinen punavarpunen. Päivällä kävin vielä vanhoilla kotikulmillakin ja sinne oli ilmaantunut ensimmäinen pikkulepinkäinen.



Iltakierroksella Halikonlahdella kävin vielä katsomassa mustatiiroja, paikalla olivat. Altaalta kuului myös pikkulokin ääntä, sen olin oppinut parissa päivässä tuntemaan, mutta itse aiheuttajaa en löytänyt tuhansien naurulokkien joukosta. Lapasotkakoiras oli uimassa kakkosaltaassa. Päivän lajimäärä oli komea 67, sen ajan mittojen mukaan...



Sunnuntaihin mennessä oli lämpötila taas noussut kesäiseksi. Aamupäivän vietin Toravuoren ja Ilmusmäen metsiä kierrellen ja iltapuolen sitten Halikonlahdella. Uutta ei nyt ollut tarjolla. Mustatiiroistakin oli jäljellä enää yksi, sekin oli vaihtanut paikkaa pyörien nyt uloimman kolmosaltaan lounaisnurkassa. Samoilla vaiheilla lenteli myös pikkulokki, tällä kertaa kuitenkin nuoruuspukuinen yksilö. Sellaista en ollut ennen nähnytkään...



***

Neljä vuosikymmentä sitten XXII

( nämä maisemat olivat jo jääneet taakse Dömmaskäriin )





Östra Halsholmilla heräilimme joskus aamuviiden jälkeen ja kävimme pienen kierroksen saaressa kuudesta puoli yhdeksään. Kovin paikallisvoittoiselta lajisto vaikutti, siis hyvältä atlaskartoitusta silmälläpitäen. Muutama alli sentään huomattiin ja yhdeksän kuikkalinnun parvi muutti reilusti pohjoiseen. Silkkiuikut, haahkat, pilkkasiivet, telkät ja tukkasotkat sekä isokoskelot olivat pesijöitä, samoin rantasipit, meriharakat, punajalkaviklot ja kalalokit.



Metsälintujakin saarella oli, metsäkirvisten laulu kuului pitkästä aikaa, palokärki näyttäytyi, mustarastaat, peipot, vihervarpuset, västäräkit ja kivitaskut taisivat olla myös paikallisia. Korppi ja muutama varis kierteli tienoolla. Ihan peruslinnustoa täällä tuntui olevan.



Puoli yhdeksän aikaan lähdimme ajelemaan pohjoista eli Saloa kohti. Retkilajeja etsien kului paluumatka, tosin linnusto tuntui jatkuvan hyvin tutuksi tulleen kaltaisena. Lapintiiroista viimeiset nähtiin ennen Förbytä, kalatiirat ilmaantuivat tilalle hieman aiemmin eli Träskön eteläpuolella. Kuikka uiskenteli merellä ennen Särkisaloon saapumista. Selkälokkeja näkyi, joukossa yksi erikoisen vaaleakin, olisiko ollut joku heuglini tai graelssii peräti... Naakkoja ilmaantui Förbystä alkaen, haahkoja riitti lähelle Strömmaa, viimeiset kuusi Lindholmin luona. Meriharakka asusti vielä Germundsvidjan luona kuten silloinkin kun siellä kesän verran alkoholistihuoltolan valvojana työskentelin. Strömman eteläisen selän yllä lenteli paljon törmäpääskyjä, ne siis edelleen pesivät läheisessä sorakuopan rinteessä.

( siinä retken aikana hyväksi havaittu antabuslääke )



Nokikanoja alkoi näkyä Strömmasta lähtien. Hiljalleen runsastuivat myös pääskyt ja tervapääskyjä alkoi tulla vastaan vasta Vartsalansaaren yllä. Kevään myöhäisyyttä kuvaa se, että nuo olivat ensimmäiset tietämäni tervapääskyt sinä keväänä! Kalasääski lenteli taas Jokiniemen yllä ja loppusuora veneen siivouksen jälkeen käytettiin vielä vihoviimeisten retkilajien tähystelyyn, varpusia ja hemppoja näkyikin, samoin muutama fasaani, pulu ja sen tapainen ennen kuin kiinnityimme Salonjoessa navigaatioseuran laituriin. Lomani jatkui kuitenkin edelleen ja jäin sitä viettämään Saloon, oli luvassa vielä muutama lintuvesilaskenta ja vastaava kartoituskierros.



Sitä ennen kävin vielä Halikonlahdella 30.5.1977 viettäen täyden päivän tienoolla. Ristisorsa oli uloimman vedenpuhdistusaltaan pohjoispäädyssä eli samassa paikassa missä havaitsin sen elämäni ensi kertaa kymmenen vuotta aiemmin. Virtasen Kimmo sanoi sen olleen siinä jo ainakin edellisenä päivänä, siis mereltätulopäivänämme. Tuulihaukkakoiras kävi saalistamassa altaiden niityltä jonkun pikkuotuksen minkä vei Kärkänmäen pesälle.



Kylmä kevät oli tuonut taivaalta alas runsaasti kahlaajia. Parinsadan suosirrin joukosta löytyi ainakin kolme pikkusirriä, pari lapinsirriä, toistakymmentä jänkäsirriäistä ja altaalla niiden tuntumassa pyöri vedessä 32 vesipääskyn parvi. Virtasen mukaan niitä oli ollut enimmillään peräti 37.



Joensuun puistossa Kimmon pöntössä oli edelleen lehtopöllö, mutta pettymykseksi se taisi olla vain pesivän parin koiras joka siellä torkkui. Idänuunilintu lauloi puistossa edelleen, samoin satakieli. Lehto- ja mustapääkertut sekä sirittäjät olivat vakiinnuttaneet reviirinsä.



***

( aidot merilinnut kuten riskilät jäivät jo ulos, niitä ei paluupäivänä nähty )

Neljä vuosikymmentä sitten XXI

( herrrmannin ohitus )




Kuggskärissä heräsi veneporukkamme 28.5.1977 aamuvarhaisella ja totesi lintujen lähteneen yöaikaan joukolla mantereelle mutta että uusia ei ollut tullut tilalle. Muutto oli olematonta, vain yksi gavia nähtiin. Satakieliäkin oli yksi, tosin laulutuulella. Aamukahdeksan jälkeen päätimme irrottaa köydet ja nostaa ankkurin sekä suunnistaa muualle.



Pesimälinnuston atlaskartoitus oli ohjelmassamme ja tässäkin lähellä hyviä lintuluotoja. Tärnsörenillä kävimme kirjaamassa mitä sieltä löytyisi. Tunnissa löysimme satakunta haahkanpesää, kahdeksankymmentä harmaa- ja selkälokin pesää, kaksi kalalokinpesää ja tukkasotkan 11-munaisen pesän. Ruokkeja kierteli saaren ympärillä sata, riskilöitä kolmekymmentä. Luotokirvispari oli paikallinen, karikukkopari samoin, taveja oli kaksi naarasta ja pariskunta, pesiä ei ehditty löytää. Suosirrejä oli rantakivillä kolme.

Siirtyessämme Dömmaskärille merestä nousi neljäntoista kuikan parvi siirtyen koilliseen ja ohi meni kahdensadan koirashaahkan porukka lounaaseen. Dömmaskärillä oli tietysti hienoja maisemia mutta myös lintujen pesiä. Kolmisenkymmentä haahkanpesää löytyi ja kolmenkymmenen riskilän ensimmäinen pari oli jo ehtinyt aloittaa muninnan. Viisikymmentä harmaa- ja merilokkia kierteli yllä ja muutama pesäkin löytyi. Merihanhen oleskelujälkiä oli paljon mutta pesälle emme osuneet. Meriharakka, neljä karikukkoa, kaksi tukkasotkaparia ja heinäsorsapari viittasivat pesintään. Variksia kierteli saarella neljä, ehkä vain aterian toivossa. Luotokirvispari oli täälläkin.



Dömmaskäriltä oli lyhyt matka Bengtskäriin. Se oli noihin aikoihin asumaton ja haahkoja pesi siellä vähän, viisi ehjää ja kaksi tuhottua pesää löysimme. 1100 koirashaahkaa velloi parina lauttana saaren tuntumassa. Lyhyellä käynnillämme näimme tyypilliset kuusitoista lajia.

Oli aika kääntyä takaisin kotia kohti. Morgonlandetin ohi ajoimme nousematta maihin, kävimme lähellä Hankoniemeä ja sieltä Storön ohi Östra Halsholmenille, mihin jäimme yöpymään. Kova tuuli haittasi koko päivän retkeä ulkona, mihinkään ei uskaltanut jäädä pitkäksi aikaa ja alkupään laskentakohteisiin ei edes päästy rantaan kiinnittymään. Östra Halsholmilta löytyi illalla vielä kaksi merihanhea ja rantasipi sekä viisi haahkan ja yksi kalalokin pesä.



***

Harvinaisuuksia kuvattavaksi

Viime aikoina on Suomeen saatu parikin harvinaista lintuvierasta. Utöseen saapui runsas viikko sitten pariksi päiväksi nokitasku.

Huomasin havainnon vaikken enää Lintutiedotukseen kuulukaan, mutta kun laji oli tuttu muutaman vuoden takaa ja onnistuin silloin saamaan Suomen ensimmäisestä yksilöstä mielestäni kohtalaiset kuvatkin, pelkkä kuukaudenpinnan hakeminen Utöstä ei kiinnostanut riittävästi jotta olisin lähtenyt paikan päälle.

Täällä Uudellamaalla ja nyttemmin pääkaupunkiseudulla on kähminyt myös laji joka taitaa olla vasta toista kertaa Suomessa. Punatavi kuuluu toistaiseksi ns kategoriapinnoihin eli bongarit eivät voi sitä listoihinsa lisätä. Kuvaajia se on kiinnostanut alusta asti, ensin Inkoossa, sitten Laajalahdella ja nyt viimeksi Suomenojalla.

Miekin nyt lopullisesti työesteistä vapautuneena päätin pistäytyä paikalla perjantaina. Lintu itsessään ei ollut kovin vaikea löytää, mutta se oli sinnikkäästi noin sadan metrin päässä osmankäämikön kätköissä niin ettei siitä näkynyt kunnolla kuin joku punertava läikkä kasvien keskellä.

Perjantaina neljän tunnin odottelun jälkeen lintu vihdoin tuli ulos piilostaan ja näkyi kokonaista puoli minuuttia kun se ui saman ryteikön taakse ja kai uudestaan torkkumaan parempaan piiloon.

Tuosta sisuuntuneena tulin uudestaan paikalle lauantaina. Lintu oli eilistä paremmassa piilossa mutta lähes eilisessä paikassa. Vain tarkasti lintutornista etsien sen saattoi nähdä häivähtävän ryteikön sisällä.

Puolentoista tunnin jälkeen, taas suurimman yleisön kadottua, lintu tuli uimaan kuten eilenkin, mutta nyt se yllätti ja nousi siivilleen.

Pahalta näytti että se lähtisi kokonaan pois, mutta aikansa lennettyään se lapasorsaporukkaa peesaten ilmaantui altaan ylle ja laskeutui lähtöpaikalleen...

... eikä aikaakaan kun se innostui uimaan meitä muutamaa katselijaa kohti. Lopulta se tuli aivan eteen

ja alkoi etsiä vedestä ja pohjasta syötävää.

Ruokaillen se liikuskeli kymmenkunnan metrin päässä katselijoista ja tuli välillä ihan niin lähelle kuin vettä pitkin pääsi.

Se ei osoittanut mitään kainostelun tai pelon merkkejä vaan jäi välillä lepäilemään tai puhdistelemaan itseään ja taas sen jälkeen alkoi etsiä syötävää.

Taivas oli pilvessä, mutta se ei haitannut, kuvia otin kai kolme- neljäsataa, yksittäin tai parin, kolmen ruudun sarjoina, en tykkää pitkistä sarjoista joita monet kameroillaan laskettelevat ehtimiseen.

Vaikea noita kuvia on tällä kalustolla ylittää, nyt pitäisi hankkia parempi välineistö jos haluaa parempia kuvia...

Hauska tuttavuus tuo punatavi, muistuttaa hieman enemmän lapasorsaa kuin tavia, muodoltaan ja ruokailutavaltaan...

Neljä vuosikymmentä sitten XX

( venettä kiinnittämässä Jari, Ilkka ja Sepe )




Aamu 27.5.1977 aukeni sumuisena. Jari lähti maastoon jo aamuviiden jälkeen, me muut vasta puoli seitsemän maissa. Muutama kuikkalintuparvi nähtiin kuitenkin, suurimmassa taisi olla 87 yksilöä. Jari teki kuitenkin aamuvarhaisella päivän parhaan havainnon kun koppelo lähti veneen läheltä hänen lähtiessään kierrokselleen.



Pari suosirrien muuttoparvea huomasimme, ja ilmeisesti eilinen etelänsuosirri soidinteli saaren pohjoispäässä löytöpaikkansa vaiheilla. Kahlaajia oli muutolla, 12 tundrakurmitsaa ja pari punakuiriparvea muutti jo Jarin aamuretkellä. Kultarinta pysähtyi toviksi lounaiskärjen kalliolle ennen kuin jatkoi etsimään lajinomaisempaa biotooppia.



Merikihu partioi taas saaren eteläpuolella mutta merta enemmän keskityimme komppaamaan saarta. Satakunta pajulintua ja phylloscopusta pyöri puissa ja pensaissa, kymmenkunta hernekerttua, muutama harmaasieppo ja parikymmentä vihervarpusta olivat tyyppilajeja. Sarvipöllö taisi asustaa pysyvämmin saaressa, tosin yksi yksilö oli joutunut itse jonkun muun petolinnun saaliiksi. Ilmeisesti pöllön jäljiltä löytyi kuitenkin pikkulepinkäiskoiras, lieneekö tuo toinen tuntematon isompi peto sitten ottanut saaliikseen lehtokurpan ja varpushaukan.



Iltapuolella löytyi kolme tylliä satamalahden rannasta ja kolme sinirintaa pohjoisrannalta. Muutontarkkailuun mentiin jo iltakuudeksi, vesilintuparvia näkyi itään menossa, samoin muutamia kuikkalintuja. Vesilinnut olivat määritysten perusteella alleja. Parvikoko pysyi aika pienenä, parin- kolmenkymmenen linnun kokoisena mutta muuto tuntui olevan jatkuvaa. Joku mustalintu- ja pilkkasiipiparvikin onnistuttiin näkemään, samoin pari pientä hanhiparvea joista toinen määrittyi sepelhanhiksi. Illan loppua kohti meno tuntui hieman piristyvän, mutta me vetäydyimme iltatoimille ja yöpuulle jo ennen puolta yhdeksää.



***

( talvipukuinen kuikka ui saaren lähivesilläkin )

Neljä vuosikymmentä sitten XIX

( käkikellossa näkyy elonmerkkejä )





Vänössä ei kannata nukkua pitkään aamuisin toukokuussa, siispä mekin lähdimme jo neljältä kiertämään saarta 26.5.1977. Aamu oli kaunis, vähän tämänaamuiseen tapaan. Linnut lauloivat, satakieliä kuului nyt ainakin viisi, mustarastaat ja pajulinnut olivat äänessä pitkin matkaa. Saaren yllä risteilivät pilkkasiivet aamulennollaan.



Muutto oli vaisumpaa, pari, kolme kuikkalintua suunnisti pohjoiseen eikä sitten juuri muuta mitä olisi voinut arktiseksi muutoksi sanoa. Meriharakat ja tyllit olivat paikallisia, pareittain pitkin rantaa, punajalkaviklot olivat levittäytyneet koko saareen. Heinäsorsia liikkui enimmäkseen yksitellen tai pareittain. Varikset, peipot, kivitaskut ja viherpeipot olivat heränneet pesintänsä vaiheen mukaisiin toimiin.



Suosirrejä oli seitsemisentoista itäpäässä, niiden joukossa yksi pikkusirri. Karikukkopari kuului taas pesivään porukkaan. Matkalla metsän halki kylän suuntaan kuultiin taas palokärki, sekin siis pesijä. Käenpiikoja piipitti viisi lintua, niistä nyt suuri osa ilmeisesti muuttajia. Kottaraisilla oli jo poikaset, samoin kai räkäteillä ja punakylkirastaillakin. Punavarpusia vihelteli myös viisi eri koirasta, käki kukkui ja lehtokurppa nousi maasta pakoon. Pikkulepinkäisiä oli tullut jo viisi, osa ilmeisesti reviireilleen ja niitä seuraamalla huomattiin myös yksi kirjokerttu. Aamukuuden jälkeen lensi saaren yli korppipari pesiä ryöstämään, meidän porukka lähti syömään eväitään veneelle kahdeksan aikaan.

( ei vielä kovin keväistä )



Sepen kanssa teimme vielä parin tunnin aamupäivälenkin muiden jäädessä veneelle. Näimme yhden rengastetun tiltaltin, saaren lintumökissä oli ollut miehitystä. Yksi uusi satakielikin kuului, pari uutta pikkulepinkäistä näkyi mutta ei mitään kummempaa. Päätimme lähteä Vänöstä ja puolen tunnin kuluttua oli suunta kohti Kasnäsia. Alleja ja pilkkasiipiä oli matkalla mutta ei arktista muuttoa. Sitä porukkamme halusi vielä jostakin seurata.



Kasnäsissa oli kauppa, jotkut kävivät eväitään täydentämässä, siinä samalla mietittiin mihin tästä kannattaisi lähteä yrittämään muutonseurantaa ja päädyttiin suuntaamaan Kuggskäriin, Hiittisten saariryhmän eteläpäähän, siellä kun oli suojaa tuulelta vähän joka suunnasta puhaltaessa. Perille saavuimme iltaneljän jälkeen, matkalla oli taas paikallisia alli- ja pilkkasiipiporukoita. Saari oli ulkosaareksi iso mutta metsää oli vain saaren pohjoisosissa paria pientä etelään ulottuvaa tiheikköä lukuunottamatta. Keskellä saarta oli hieno rotkolaakso jonka keskellä oli lehtomaista puustoa ja soistunut pikkulampi. Eteläpää oli lähes paljasta kalliota, korkeammilta kohdilta näki lähes 360 astetta eri suuntiin, ja jyrkkäreunainen lampi.



Paikka vaikutti hienolta ja kierrellessämme vakuutuimme sen erinomaisuudesta. Merikihu piti reviiriä sen edustalla. Suosirrejä lensi saaren editse viidenkymmenen parvi ja löysimme myös paikallisen etelänsuosirrin. Saari oli sen verran rauhallinen että haahkatkin sillä pesivät, muuten lajisto oli kuin Vänössä pienoiskoossa.



Iltasella kävelimme eteläkärkeen. Kolmensadan vesilinnun muuttoparvi huomattiin heti etelässä matkalla itään, perään muutama pikkuryhmä lisää. Sadanviidenkymmenen haahkan koirasparvi oli jo muutolla lounaaseen. Luotokirvinen piti reviiriä uloimmassa kärjessä. Kyllä tämä hyvältä paikalta vaikutti yrittää muutonkin seurantaa.



***

( ankkuri Vänön kappelilla )

Neljä vuosikymmentä sitten XVIII

( häikäisevä porukkamme ottaa aurinkoa )





Vuoden 1977 toukokuinen meriretki oli valmis jättämään Jurmon 25.5. aamulla. Suoritettuamme aamutoimet satamassa irrottauduimme laiturista ja suuntasimme veneen kohti Vänötä. Kolme suosirriä ja ristisorsapari viihtyivät edelleen sataman alueella, peltosirkun, punajalkavikloja ja västäräkit ehdimme nähdä rannassa ennen lähtöämme.



Sää oli kaunis ja aallokkoakin taisi olla. Joillekin mukanaolleille taisi valjeta että yhdistelemällä ruokavalioksi olutta ja merikaalia saa itselleen todella pahan olon, kolme viidestä retkeläisestä taisi käydä oksennuksella Jurmon pohjoisella selällä kun sivuaallokko alkoi keinuttaa venettä kunnolla. Nama harmaina nämäkin kaverit staijailivat kuitenkin kaikkea mitä matka saattoi tarjota.

Tarjosihan matka ainakin ruokkeja, kaksi yksittäistä lensi ohi jo Jurmonselällä, sitten pari Harunin – korpskärin tienoilla, kolme Tisskärin luona ja viisi hajalintua vielä Låg Sundskärin vaiheilla. Joku kuikkalintu nousi siellä myös vedestä, silkkiuikku löytyi ja jälleen ruokkeja tasaisin välein Vänöseen asti. Kuikkalintuja muutteli harvakseen, suurin parvi oli kahdeksan lintua. Riskilöitä löytyi Borstön jälkeen, samoin tumma kihu, ja allit yleistyivät myös Borstön jälkeen.



Lähempänä Vänötä löytyi koskeloita ja pilkkasiipiä, varikset kiertelivät luotoja etsien vartioimattomia pesiä. Vänön vaiheilla näimme teeren, tyllejä, punajalkavikloja ja suosirrejä ennen kuin kiinnityimme kunnolla saareen ja ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään saarta, kello oli kiertynyt sillä välin jo iltaneljään.



Erona Jurmoon Vänö on tyypillinen lehtosaari, märkäpohjaisten tervaleppäryteikköjen kanssa vuorottelee kuivempipohjaista korkeaa katajikkoa, koivikkoa ja männikköisiä kalliokumpuja. Muutama laidunniittykin on raivattu sinne tänne saareen ja tietysti etelärantaan keskittyneen asutuksen ympäristö on aikoja sitten raivattu laitumiksi ja paikoitellen pikku kasvimaiksi. Kierros tarjosi maaston mukaisesti hyvän valikoiman metsien ja pensaikkojen pikkulintuja. Itärannalla oli hieman rantaniittyä, ruoikkoa, kahlaajarantaakin ja pieni nummimainen kaistale vähän Jurmon tapaan. Pilkkasiipiä ja koskeloita näkyi runsaasti saaren rannoilla, erityisesti idän puolella. Variksille riitti pesäpaikkoja ja ruokailumaista joten niitä oli paljon, yksi neljän poikasen pesäkin käytiin katsomassa. Kivitaskuja oli kallioiden tuntumassa, västäräkkejä ja kiuruja asutuksen liepeillä. Kylällä taisi olla täälläkin vielä pari mustavarista. Metsät olivat täynnä rastaita, satakieliä taisi laulaa illalla vain pari. Pariin otteeseen näkyi metsässä myös pöllö, sarvipöllön tapainen. Taivaanvuohi ja lehtokurppa innostuivat illan mittaan soitimelle, tulvalammikoilta nousi ilmaan liroja, itäpäässä oli tälläkin saarella ristisorsapariskunta ja vielä huomasimme metsässä palokärjenkin. Vetäydyimme veneelle odottamaan seuraavaa aamua.



***

( vanha kuva lapintiirasta )

Neljä vuosikymmentä sitten XVII

( kyhmyjoutsenen pesässä Sepen tikkuaski mittakaavana )





Veneessä heräsimme uuteen aamuun ja lähdimme aamupalan jälkeen kiertämään Jurmon pääsaarta 24.5. kauniin sään vallitessa. Marssimme porukassa vaihteeksi kylälle ja sieltä männiköön. Kylän yli lensi kihu, niityllä ruokaili mustavaris ja männikössä seurattiin kolmea käkeä. Pikkulepinkäinen lepäili männikön laidalla.



Leppälehdollakin oli oma käkensä, viisi taivaanvuohta soidinteli suon yllä. Lehdossa lauloi muutama lehtokerttu. Pari outoa lintua lensi männikön suuntaan. Kaakkoiskalliolla pysähdyimme seuraamaan menikö merellä muuttolintuja. Viidensadan vesilinnun parvi menikin etelän vastavalon puolella itään, viisikymmentä vessua kohta perään. Kolmenkymmenen suosirrin parvi kierteli kohdallamme, kaukaa etelästä meni samankokoinen keskikokoisten kahlaajien parvi itään. Pikkutylli muutti ylitsemme, se on aina vaikea laji Jurmossa. Männylle ehtiessämme yli muutti kymmenen tundrakurmitsan ryhmä koilliseen ja itäsannoilla meni peräkanaa ohitsemme kuusi suosirriparvea. Kahlaajilla näkyi ainakin olevan muuttopäivä.



Itäpään kierroksella huomasimme muutaman suosirriryhmän lisää ja onnistuimme määrittämään myös pari pientä allien muuttoparvea. Yksi kahdenkymmenen pilkkasiiven porukkakin muutti itään paikallisten lisänä. Satamaan palattuamme löysimme pari suokukkoa ja suosirrejäkin meni edelleen parina ryhmänä sata lintua.



Järvelle oli kerääntynyt suosirrejä neljäsataa, pikkukuovi muutti myös illalla ja etelälahdella ui vesipääsky, Alleja näkyi illallakin yksi muuttoparvi ja viitisen vesilintuparvea taisivat olla siten myös samaa lajia. Suosirrejä ja vesilintuja oli liikkeellä ainakin yhtä pitkään kuin jaksoimme olla itse retkellä, kahdeksan maissa vetäydyimme veneeseen iltatoimille ja nukkumaan.



***

( alleja muutti ilmeisesti puolitoistatuhatta vaikka vain pikkuparvia määritettiin )

Neljä vuosikymmentä sitten XVI

( variksenpesä ulkosaaristossa vuoden 1977 kevätretkellä )



23.5.1977 aamu avautui Jurmon satamassa. Juuri sen edempänä emme saaressa retkeilleetkään koska edessä oli koko joukko laskettavia lintuluotoja. Sadan vesilinnun parvi huomattiin heti herättyämme muutolla koilliseen, muuten sataman ja Moringharun välissä oli ristisorsapari ja kaksi muutolta jäänyttä mustavarista. Kolme lapinsirriä lensi järvelle ja kaksi törmäpääskyä pohjoiseen. Korppi lähti meitä pakoon Moringharun huipulta.



Tällä kertaa lähdimme länteen, ajaessamme kohti laskentaluotoja ohi meni muutama kuikka, kolme merihanhea ja taas kuudenkymmenen vesilinnun parvi koilliseen. Flintbåda oli ensimmäinen saari jolle saavuimme. Se oli jokseenkin tyhjä, viisi haahkanpesää, meriharakkapari, karikukkopari, merilokkipari ja yksittäiset kala- ja harmaalokki. Labbåda ei ollut tuota kummempi, kolme meriharakkaa, kaksi kahinoivaa karikukkoa, merilokkeja neljä hätäilemässä yhden pesän yllä, västäräkkipari, ohi lensi kaksi ruokkia. Nimen ennustamaa kihua ei näkynyt.



Lökharu oli ensimmäinen parempi lintusaari. Haahkoilta löytyi 56 pesää, merihanhelta kaksi joista toinen kuitenkin ilmeisesti tuhoutunut, vain rikottuja kuoria oli jäljellä munista. Meri- ja harmaalokeilla oli yksi pesä kummallakin. Pesätuholainenkin löytyi, minkillä oli oma poikaspesänsä louhikon kätkössä. Varispari, luotokirvinen ja kaksi isokoskelokoirasta olivat paikallien tuntuisia, muuttajista luodolla oli käki ja pensastasku. Kahdentoista merihanhen parvi lensi luodon ohi.



Nisskläpp oli pikkuluoto jolla oli kuitenkin 18 haahkanpesää ja sille mahtui pesimään kaksi merilokkipariakin, molemmat pesät löydettiin. Örskärs Ören oli Utönkin puolella ja itäpuolen nimikaimansa mukaisesti tämäkin oli hyvä pesäluoto haahkoille, täältä löytyi 157 pesää. Kyhmyjoutsenen pesässä oli neljä munaa, saaren edustalla ui neljä lintua. Merihanhipari lähti saaresta mutta pesää ei löytynyt. Merilokkien kolmimunainen pesä sentään löytyi. Meriharakoita oli särkällä kolme, karikukkoja peräti viisitoista. Osa niistä saattoi olla muuttajiakin, varma muuttaja oli merisirri ja yhdentoista liron parvi joka varmistuksen vuoksi lähtikin pohjoiseen. Muuten saarella risteili harmaalokkipari ja yhdeksän kalalokkia yhden västäräkin lisäksi.

( merisirri löytyikin yllättävän monelta luodolta jo toukokuussa 1977 )


Utön Örskär on jo kohtalaisen iso saari. Haahkojen pesiä mahtui sille 308. kaksi paria kyhmyjoutsenia ui saaren ympärillä, toisella oli ollut pesä mutta se oli tuhoutunut. Merihanhiakin oli ainakin kaksi paria, vain yksi pesä löytyi, mutta se juuri kuoriutumishetkellä. Ristisorsia oli kolme, tukkasotkia kaksi paria ja ylimääräinen koiras. Isokoskelokoiraita oli täälläkin kaksi, meriharakoita kaksi elossa, lisänä yksi äskettäin kuollut. Lokkeja pesi saarella pieni yhdyskunta, kahden merilokkiparin pesien lisäksi löytyi 36 pesää joista seitsemän oli varmasti harmaalokin, loput joko sen tai selkälokin. Emoja oli luodon yllä 120. Kalalokkejakin oli, kahdeksan pesää löytyi. Lokkien yllä kierteli merikihu. Kahlaajista mahdollisesti pesiviä olivat tylli, karikukot ja punajalkaviklot sekä varpuslinnuista luotokirviset, västäräkit ja kivitasku. Muuttokahlaajiakin oli paikalla, parinsadan suosirrin ja kolmen liron lisäksi taas kymmenen merisirriä, saaren ohi muutti joku kuovilintu koilliseen.



Kierros oli tähän mennessä vienyt jo lähes koko päivän, toisaalta jokainen tehtävälistan luoto oli nyt laskettu ja palasimme takaisin Jurmon satamaan. Huomenna ehtisimme kiertää pääsaartakin tarkemmin kuin tähän asti.



***

Neljä vuosikymmentä sitten XV

( pesiviä merihanhia oli monella luodolla )





Aamuherätyksen jälkeen 22.5.1977 lähti retkiporukkamme kiertämään Jurmon länsiosia. Sinirintoja löytyi sieltä täältä, merihanhia oli puoli tusinaa Järvellä paikallisina, ylikin lensi hanhi, tundrahanhi, joka hetken alueella kierreltyään jatkoi itään. Länsiriutan kärjen ohi lensi kaksi ruokkia. Kärjessä oli kaksi paria ristisorsia, kolmas pari löytyi myöhemmin kylältä. Kahlaajiakin paikalla oli, mustaviklo ja suosirrejä paikallisina ja pikkukuovi ohimuuttavana. Kylällä kävimme hakemassa mukaan Vänskän Vekon, hänellä oli luettelo saarista joiden pesimälinnusto piti selvittää, niitä oli sekä pääsaaren itä- että länsipuolella. En nyt muista mahtoiko hänellä olla ihan tutkielma mielessä noista takseerauksista, saattoi olla...

( Vekokin vilahtaa jossakin venekuvassa )

Kymmenen jälkeen lähdimme suorittamaan varsinaista tehtäväämme eli laskemaan Jurmon itäpuolisten luotojen pesimälintuja. Ensimmäiseksi nousimme Lilla Örskärille. Merihanhiparilla oli ilmeisesti pienet poikaset, kolme kyhmyjoutsenta meni ohi mutta pesää emme saaresta löytäneet. Haahkojen pesiä löytyi, 118, kalaokin ja variksen pesät myös. Merikihupari vahti toimiamme kun etsimme haahkanpesiä. Kahlaajista paikalla oli meriharakka, karikukkopari kolmesti ja punajalkaviklo, pikkulinnuista kaksi paria västäräkkejä, luotokirvinen, kivitaskuja ja niittykirvinen. Muuttajiakin oli, alleja, suosirri, kaksi peltosirkkuakin ja tietysti sinirintoja, nyt kolme.



Stora Örskärille nousimme seuraavaksi, jo hieman rutinoituneempina, Merihanhilta löysimme nyt kaksi nelimunaista pesää, heinäsorsalta yhden kuusimunaisen, haahkojen pesiä löytyi 141. Tylli, meriharakoita, karikukko olivat täälläkin, ja variksella poikaspesä. Merilokkipari oli paikalla, samoin kalalokkeja, lapintiiroja, harmaalokkeja ja riskilöitä. Luotokirvispari oli paikallisena, niittykirvinen myös, kaksi västäräkkiä ja kivitaskua, muuttolinnuista sinirinta täälläkin sekä suosirrejä.

( merihanhen pesä on välllä aika avoimellakin paikalla )


Örskärs Ören oli matala sorakasa noiden edellisten lähellä, se oli täynnä haahkan pesiä, tosin niitä mahtui sinne vain 78. Merilokeilla oli myös pesänsä, samoin harmaalokeilla. Luotokirvispari piti tätäkin paikkaa kotinaan. Muuttajista suosirriparvi oli täälläkin ja mukavana yllätyksenä merisirrejä neljän parvi sekä yksi yksinäinen niiden lisänä.



Enharu oli taas isompi paikka mutta haahkan pesiä oli sillä vain 24, merihanhen pesä löytyi siltäkin ja saarelta lähti isokoskelonaaras sille noustessamme, pesä jäi löytymättä. Merilokkipari ja harmaalokkeja kierteli yllämme, karikukkopari varoitteli rannassa, niittykirvispari ja kiuru viihtyivät muuten saaressa ja tietysti muuttolinnuista sinirinta.



Gåsharulta lähti saapuessamme nimen mukainen merihanhi mutta pesää emme löytäneet. Kyhmyjoutsen lähti myös rannasta, parin toinen puoli taisi olla kuolleena paikalla. Haahkojen pesiä laskimme 112. Muuten paikalla oli edellisiltä saarilta tuttua lajistoa, merilokit, karikukot, västäräkit, niittykirvinen, kivitasku, kalalokit, riskilä ja muuttajista tietysti pari sinirintaa.



Päivä olikin jo kääntynyt pitkälle iltaan joten lähdimme hiljalleen takaisin Jurmon satamaan. Alleja meni ohitsemme pikkuparvina puolitoistasataa, mstalintujakin kuuden porukka. Lajit olivat jääneet vähiin mutta tulihan uusia kokemuksia.



***

( merisirrejäkin löytyi pääsaaren lähiluodoilta )

Neljä vuosikymmentä sitten XIV

( ruokin nähdäkseen pitää lähteä merelle )




Edellisiltana oli sovittu että veneellä tavataan seuraavana aamuna 21.5.1977 ennen seitsemää. Porukka ehtikin paikalle, kuka aiemmin, kuka myöhemmin. Merelle siitä kuitenkin suoriuduttiin ihan aikataulussa. Tullessa oli huomattu jo kaupungintalon puistikosta kaksi turkinkyyhkyparia ja soidintelua parilta taholta.



Joukkue oli perinteiseksi muodostuva, kipparina Jari, miehistönä Sepe, Ilkka ja Pepe ja mie tuolloin ensikertalaisena tällä miehityksellä. Muu joukko oli käynyt tilauskyydillä ja vuodesta 1975 Jarin paatilla ensialkuun Bengtskärillä, nyt oli tarkoitus suunnata Jurmoon laskemaan lähiluotojen pesimälintuja ja samalla kartoittamaan ulkosaariston atlasruutuja joiden selvittämisen Jari oli ottanut vastuulleen.



Vartsalan sahan luona meitä vastaan lensi kahdeksan meriharakan muuttoparvi, Kaijanlammen yllä soidinteli ruskosuohaukkapari. Ensimmäiset ilmeiset sepelhanhet lensivät yli Sjölaxissa ja vähän jälkeen tulivat vastaan ensimmäiset haahkat, olimme päässeet oikeaan saaristoon. Sääksiä kierteli Kemiön ympäristön vesillä kolme, kyhmyjoutsenia pariskunta ja yksinäinen. Lapintiirat ilmaantuivat ympärille Särkisalon Förbyssä, kuikat, riskilät ja pilkkasiivet Hangonselän portilla Stubbkålilla. Storön luona huomattiin ensimmäiset allit ja itse selällä tuli pari ruokkia meitä katselemaan.

( keli oli kuten kuvasta näkyy, kippari vetää sikeitä, Ilkka taitaa olla ruorissa )


Jurmoa lähestyttäessä ruokkeja näkyi muutama lisää, samoin alleja, ja itse Jurmoon saavuimme iltaseitsemän jälkeen. Ehdimme tekemään saaressa vielä pikku kävelykierroksen ennen kuin päätimme vetäytyä nukkumaan, sitä ennen olisi kuitenkin vielä iltatee ja huutokauppa. Aloituspäivän lajimääräksi saimme hyvät 75, mutta siinä oli tietysti lintuja sekä Salosta että Jurmosta, vähemmän siltä väliltä. Jurmolaisia lajeja olivat muun muassa sinirinta, kapustarinta, tylli, teeri, suosirri, jouhi- ja lapasorsa. Kotikulmilta taas mukaan ehtivät vielä esimerkiksi varpunen, harakka ja pulu...



***

( myös arktinen muutto lounaissaaristossa kiinnosti )

Neljä vuosikymmentä sitten XIII

( iduli siinä )




Neljäkymmentä vuotta sitten 18.5.1977 olin siis taas Salossa, talvi- tai kesälomaa viettämässä. Halikonlahdella vietin kuudetta tuntia vaikkei lintuja siellä kovin runsaasti ollutkaan. Meriharakoita kierteli lahdella ensin yksi ja lopulta kaksi, uloimman altaan lokkikoloniassa kuljeskeli hissukseen karikukko, saostuskaivolietteen kaatoaltailla viipyili vieläkin kaksi esiaikuista mustavarista.



Joensuun kartanonpuistossa vietin myös hyvän aikaa. Sillan pielessä lauloi satakieli ja toinen puistossa jokirannassa. Mustapääkerttuja löytyi kolme laulajaa, sirittäjiä viisi, jokirannasta myös lehtokerttu. Eniten huomiotani vei outo laulaja jonka kiikarilla löydettyäni tunnistin saman tien idänuunilinnuksi, se olikin miulle elämäni ensimmäinen. Säe oli lyhyt ja rytmikäs, lintu itse pajulintumaisen piirteetön lukuun ottamatta kapeaa vaaleata siipijuovaa. Vilkas lintu oli, elohopeamaisesti liikkui puidenlatvoissa puiston keskiosissa ja lauloi lähes tauotta.



Seuraavana aamuna 19.5. lähdin puoli viideltä polkemaan Perniöön tarkoituksena laskea toistamiseen Laukanlahden vesilinnusto. Punavarpusia vihelteli matkan varrella kolme, perille pääsin aamukuudeksi. Sahalta alkoi laskentakierros kohti jokisuuta. Satakieliä lauloi täälläkin jo kaksi, ruskosuohaukkanaaras saalisteli , kyhmyjoutsenparikin kävi näyttäytymässä. Teeriä lähti yksitellen viisi lintua lentoon rantaniityiltä, taivaanvuohia kolme. Kuoveja oli kaksi paria ja koiras, nelimunaisen pesänkin löysin. Punajalkaviklo soidinteli ja toinen oli paikalla muuten vain.

Jokisuun niityllä soidinteli suosirri, kalasääski ja ruskosuohaukkakoiras olivat saalistelemassa. Kalalokkipari hätäili yksimunaista pesäänsä suojellen, samoin kuovipari jonka pesää en löytänyt. Teeri oli täälläkin puolella, samoin pari taivaanvuohta ja muutama suokukko. Loppuosuudella oli telkkien ja nokikanojen lisäksi vain kahlaajia, niistä kuovit, töyhtöhyypät ja punajalkaviklo pesiviä, muut kai muuttajia. Kaulushaikara tuuttaili Hakkalan edustalla ja verkkorannan tuntumassa oli silkkiuikkujen keskittymä.  Niittyä kompatessani onnistuin löytämään kiurunkin nelimunaisen pesän. Pesiä etsin noihin aikoihin luonnostaan koska tuohon aikaan suoritettiin ensimmäistä valtakunnallista pesimälinnuston atlaskartoitusta ja kosteikko- sekä lintuvesikartoitusten takia miulla oli hyvä pohja kartoittaa kaikki Salon seudun ruudut.



Vesilinnuista silkkiuikku nousi ykköseksi 24 yksilöllä, nokikana oli kakkonen 13 yksilöllä, seuraavina heinäsorsa 12 ja telkkä 11 yksilöllä. Paremmista lajeista huomasin kolme heinätavia, kaksi punasotkaa ja haapana. Kotiin pyöräilin Teijon kautta. Kartanon tienoilla soidinteli harmaapäätikka, kanadanhanhipari oli merenrannassa ja yksittäinen lintu Sahajärvellä. Vielä tarkistin keväällä metsään viemäni pöntön, siellä oli nyt talitiainen hautomassa.



20.5. kävin vielä Halikonlahdella aamupäivällä, kanahaukka oli ainoa maininnan arvoinen siellä. Joensuun puistossa lauloi edelleen sama idänuunilintu, neljä mustapääkerttua, lehtokerttu ja satakieli. Joko nuoli- tai tuulihaukka kiusasi lintuja puiston yllä mutta en sitä nähnyt puiden välistä, vain äänen kuulin. Illalla Salonjoen rantapuistossa näkyi turkinkyyhky ja Mariansillan yli muutti pari kuovia. Oli aika lähteä meriretkelle...



***

Lintumuisteluita LXVIII

( punajalkaviklon pesä Haliaksella )




Kolme vuosikymmentä sitten 18.5.1987 Haliaksella oli samanlainen sumu kuin tähänkin aikaan, näkyvyyttä aamuvakion alussa oli vain bunkkerilta rantaan asti. Muuttohavainnot olivat pelkkiä ääniä sumusta ja enemmän nekin tulivat paikallisista linnuista. Lähinnä muutama pikkulintu lenteli päältä yli länteen tai pohjoiseen. Aamukahdeksan jälkeen sai kehitellä määritystaitojaan kun taivaalta löytyi kaksi pikkulintua jotka arvattiin ruokokerttusiksi, määritys varmistui kun ne putosivat maihin ja toinen löytyi pian lintuverkosta. Ne eivät kuitenkaan antaneet intoa jatkaa staijia yhtään vakion loppumisen jälkeen.



Gåulla kävelin taas päivällä ja illalla, kameran kanssa. Riskilästä tuli toinen köyhä vuodenpinna ja niityltä löytyi punajalkaviklon pesä. Päivän rengastustapaus oli peltosirkun löytyminen verkosta, sitä jaksettiin kuvata ahkerasti. Iltasella näkyvyys oli parantunut ja vajaan kolmen iltatunnin aikana muutti itään vesilintuja viitisentoistatuhatta joista 4700 määritettiin alleiksi. Kova tuuli ajoi monet parvet sisään jo lännen puolelta, arvelin että Halikonlahdella tai ainakin Lehtiniemessä olisi voinut tuona iltana nähdä Salon mitassa hyvää arktikan iltamuuttoa.



Seuraava aamu aukeni selkeänä, tuuli oli navakkaa lounaasta. Odottelimme kuikkamuuton vilkastumista mutta jälleen turhaan, summa jäi kahdeksaankymmeneen. Käpylinnut olivat kuitenkin liikkeellä, 420 lintua muutti, niistä määritettiin 31 pikkukäppäriä, yksi tuli verkostakin. Peippojakin mutti yli kuusisataa mutta muuten taivaalla oli hiljaista. Päivän rengastustapahtuma oli Englannissa merkityn tyllinaaraan kontrollointi. Oman päiväni kohokohta oli Gåulla käynti, siellä oli lokkien joukossa kolmannen kevään isolokki joka häirittynä lähti jatkamaan matkaa kohti luodetta.



***

( Laurilan Anssi ja peltosirkku )