Viime aikoina on Suomeen saatu parikin harvinaista lintuvierasta. Utöseen saapui runsas viikko sitten pariksi päiväksi nokitasku.
Huomasin havainnon vaikken enää Lintutiedotukseen kuulukaan, mutta kun laji oli tuttu muutaman vuoden takaa ja onnistuin silloin saamaan Suomen ensimmäisestä yksilöstä mielestäni kohtalaiset kuvatkin, pelkkä kuukaudenpinnan hakeminen Utöstä ei kiinnostanut riittävästi jotta olisin lähtenyt paikan päälle.
Täällä Uudellamaalla ja nyttemmin pääkaupunkiseudulla on kähminyt myös laji joka taitaa olla vasta toista kertaa Suomessa. Punatavi kuuluu toistaiseksi ns kategoriapinnoihin eli bongarit eivät voi sitä listoihinsa lisätä. Kuvaajia se on kiinnostanut alusta asti, ensin Inkoossa, sitten Laajalahdella ja nyt viimeksi Suomenojalla.
Miekin nyt lopullisesti työesteistä vapautuneena päätin pistäytyä paikalla perjantaina. Lintu itsessään ei ollut kovin vaikea löytää, mutta se oli sinnikkäästi noin sadan metrin päässä osmankäämikön kätköissä niin ettei siitä näkynyt kunnolla kuin joku punertava läikkä kasvien keskellä.
Perjantaina neljän tunnin odottelun jälkeen lintu vihdoin tuli ulos piilostaan ja näkyi kokonaista puoli minuuttia kun se ui saman ryteikön taakse ja kai uudestaan torkkumaan parempaan piiloon.
Tuosta sisuuntuneena tulin uudestaan paikalle lauantaina. Lintu oli eilistä paremmassa piilossa mutta lähes eilisessä paikassa. Vain tarkasti lintutornista etsien sen saattoi nähdä häivähtävän ryteikön sisällä.
Puolentoista tunnin jälkeen, taas suurimman yleisön kadottua, lintu tuli uimaan kuten eilenkin, mutta nyt se yllätti ja nousi siivilleen.
Pahalta näytti että se lähtisi kokonaan pois, mutta aikansa lennettyään se lapasorsaporukkaa peesaten ilmaantui altaan ylle ja laskeutui lähtöpaikalleen...
... eikä aikaakaan kun se innostui uimaan meitä muutamaa katselijaa kohti. Lopulta se tuli aivan eteen
ja alkoi etsiä vedestä ja pohjasta syötävää.
Ruokaillen se liikuskeli kymmenkunnan metrin päässä katselijoista ja tuli välillä ihan niin lähelle kuin vettä pitkin pääsi.
Se ei osoittanut mitään kainostelun tai pelon merkkejä vaan jäi välillä lepäilemään tai puhdistelemaan itseään ja taas sen jälkeen alkoi etsiä syötävää.
Taivas oli pilvessä, mutta se ei haitannut, kuvia otin kai kolme- neljäsataa, yksittäin tai parin, kolmen ruudun sarjoina, en tykkää pitkistä sarjoista joita monet kameroillaan laskettelevat ehtimiseen.
Vaikea noita kuvia on tällä kalustolla ylittää, nyt pitäisi hankkia parempi välineistö jos haluaa parempia kuvia...
Hauska tuttavuus tuo punatavi, muistuttaa hieman enemmän lapasorsaa kuin tavia, muodoltaan ja ruokailutavaltaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.