Neljä vuosikymmentä sitten XIX

( käkikellossa näkyy elonmerkkejä )





Vänössä ei kannata nukkua pitkään aamuisin toukokuussa, siispä mekin lähdimme jo neljältä kiertämään saarta 26.5.1977. Aamu oli kaunis, vähän tämänaamuiseen tapaan. Linnut lauloivat, satakieliä kuului nyt ainakin viisi, mustarastaat ja pajulinnut olivat äänessä pitkin matkaa. Saaren yllä risteilivät pilkkasiivet aamulennollaan.



Muutto oli vaisumpaa, pari, kolme kuikkalintua suunnisti pohjoiseen eikä sitten juuri muuta mitä olisi voinut arktiseksi muutoksi sanoa. Meriharakat ja tyllit olivat paikallisia, pareittain pitkin rantaa, punajalkaviklot olivat levittäytyneet koko saareen. Heinäsorsia liikkui enimmäkseen yksitellen tai pareittain. Varikset, peipot, kivitaskut ja viherpeipot olivat heränneet pesintänsä vaiheen mukaisiin toimiin.



Suosirrejä oli seitsemisentoista itäpäässä, niiden joukossa yksi pikkusirri. Karikukkopari kuului taas pesivään porukkaan. Matkalla metsän halki kylän suuntaan kuultiin taas palokärki, sekin siis pesijä. Käenpiikoja piipitti viisi lintua, niistä nyt suuri osa ilmeisesti muuttajia. Kottaraisilla oli jo poikaset, samoin kai räkäteillä ja punakylkirastaillakin. Punavarpusia vihelteli myös viisi eri koirasta, käki kukkui ja lehtokurppa nousi maasta pakoon. Pikkulepinkäisiä oli tullut jo viisi, osa ilmeisesti reviireilleen ja niitä seuraamalla huomattiin myös yksi kirjokerttu. Aamukuuden jälkeen lensi saaren yli korppipari pesiä ryöstämään, meidän porukka lähti syömään eväitään veneelle kahdeksan aikaan.

( ei vielä kovin keväistä )



Sepen kanssa teimme vielä parin tunnin aamupäivälenkin muiden jäädessä veneelle. Näimme yhden rengastetun tiltaltin, saaren lintumökissä oli ollut miehitystä. Yksi uusi satakielikin kuului, pari uutta pikkulepinkäistä näkyi mutta ei mitään kummempaa. Päätimme lähteä Vänöstä ja puolen tunnin kuluttua oli suunta kohti Kasnäsia. Alleja ja pilkkasiipiä oli matkalla mutta ei arktista muuttoa. Sitä porukkamme halusi vielä jostakin seurata.



Kasnäsissa oli kauppa, jotkut kävivät eväitään täydentämässä, siinä samalla mietittiin mihin tästä kannattaisi lähteä yrittämään muutonseurantaa ja päädyttiin suuntaamaan Kuggskäriin, Hiittisten saariryhmän eteläpäähän, siellä kun oli suojaa tuulelta vähän joka suunnasta puhaltaessa. Perille saavuimme iltaneljän jälkeen, matkalla oli taas paikallisia alli- ja pilkkasiipiporukoita. Saari oli ulkosaareksi iso mutta metsää oli vain saaren pohjoisosissa paria pientä etelään ulottuvaa tiheikköä lukuunottamatta. Keskellä saarta oli hieno rotkolaakso jonka keskellä oli lehtomaista puustoa ja soistunut pikkulampi. Eteläpää oli lähes paljasta kalliota, korkeammilta kohdilta näki lähes 360 astetta eri suuntiin, ja jyrkkäreunainen lampi.



Paikka vaikutti hienolta ja kierrellessämme vakuutuimme sen erinomaisuudesta. Merikihu piti reviiriä sen edustalla. Suosirrejä lensi saaren editse viidenkymmenen parvi ja löysimme myös paikallisen etelänsuosirrin. Saari oli sen verran rauhallinen että haahkatkin sillä pesivät, muuten lajisto oli kuin Vänössä pienoiskoossa.



Iltasella kävelimme eteläkärkeen. Kolmensadan vesilinnun muuttoparvi huomattiin heti etelässä matkalla itään, perään muutama pikkuryhmä lisää. Sadanviidenkymmenen haahkan koirasparvi oli jo muutolla lounaaseen. Luotokirvinen piti reviiriä uloimmassa kärjessä. Kyllä tämä hyvältä paikalta vaikutti yrittää muutonkin seurantaa.



***

( ankkuri Vänön kappelilla )