( häikäisevä porukkamme ottaa aurinkoa )
Vuoden 1977 toukokuinen meriretki oli valmis jättämään Jurmon 25.5. aamulla. Suoritettuamme aamutoimet satamassa irrottauduimme laiturista ja suuntasimme veneen kohti Vänötä. Kolme suosirriä ja ristisorsapari viihtyivät edelleen sataman alueella, peltosirkun, punajalkavikloja ja västäräkit ehdimme nähdä rannassa ennen lähtöämme.
Sää oli kaunis ja aallokkoakin taisi olla. Joillekin mukanaolleille taisi valjeta että yhdistelemällä ruokavalioksi olutta ja merikaalia saa itselleen todella pahan olon, kolme viidestä retkeläisestä taisi käydä oksennuksella Jurmon pohjoisella selällä kun sivuaallokko alkoi keinuttaa venettä kunnolla. Nama harmaina nämäkin kaverit staijailivat kuitenkin kaikkea mitä matka saattoi tarjota.
Tarjosihan matka ainakin ruokkeja, kaksi yksittäistä lensi ohi jo Jurmonselällä, sitten pari Harunin – korpskärin tienoilla, kolme Tisskärin luona ja viisi hajalintua vielä Låg Sundskärin vaiheilla. Joku kuikkalintu nousi siellä myös vedestä, silkkiuikku löytyi ja jälleen ruokkeja tasaisin välein Vänöseen asti. Kuikkalintuja muutteli harvakseen, suurin parvi oli kahdeksan lintua. Riskilöitä löytyi Borstön jälkeen, samoin tumma kihu, ja allit yleistyivät myös Borstön jälkeen.
Lähempänä Vänötä löytyi koskeloita ja pilkkasiipiä, varikset kiertelivät luotoja etsien vartioimattomia pesiä. Vänön vaiheilla näimme teeren, tyllejä, punajalkavikloja ja suosirrejä ennen kuin kiinnityimme kunnolla saareen ja ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään saarta, kello oli kiertynyt sillä välin jo iltaneljään.
Erona Jurmoon Vänö on tyypillinen lehtosaari, märkäpohjaisten tervaleppäryteikköjen kanssa vuorottelee kuivempipohjaista korkeaa katajikkoa, koivikkoa ja männikköisiä kalliokumpuja. Muutama laidunniittykin on raivattu sinne tänne saareen ja tietysti etelärantaan keskittyneen asutuksen ympäristö on aikoja sitten raivattu laitumiksi ja paikoitellen pikku kasvimaiksi. Kierros tarjosi maaston mukaisesti hyvän valikoiman metsien ja pensaikkojen pikkulintuja. Itärannalla oli hieman rantaniittyä, ruoikkoa, kahlaajarantaakin ja pieni nummimainen kaistale vähän Jurmon tapaan. Pilkkasiipiä ja koskeloita näkyi runsaasti saaren rannoilla, erityisesti idän puolella. Variksille riitti pesäpaikkoja ja ruokailumaista joten niitä oli paljon, yksi neljän poikasen pesäkin käytiin katsomassa. Kivitaskuja oli kallioiden tuntumassa, västäräkkejä ja kiuruja asutuksen liepeillä. Kylällä taisi olla täälläkin vielä pari mustavarista. Metsät olivat täynnä rastaita, satakieliä taisi laulaa illalla vain pari. Pariin otteeseen näkyi metsässä myös pöllö, sarvipöllön tapainen. Taivaanvuohi ja lehtokurppa innostuivat illan mittaan soitimelle, tulvalammikoilta nousi ilmaan liroja, itäpäässä oli tälläkin saarella ristisorsapariskunta ja vielä huomasimme metsässä palokärjenkin. Vetäydyimme veneelle odottamaan seuraavaa aamua.
***
( vanha kuva lapintiirasta )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.