Viisi vuosikymmentä sitten koulu oli taas loppumassa ja linturetkelle ehti lähes päivittäin. 21.5.1967 oli lehtokerttu saapunut Toravuoren maisemiin ja Halikonlahdelle nuolihaukka, lapasotkia ja lapintiira. Illalla yli muutti vielä parinsadan allin parvi sisämaahan. Seuraavana päivänä maanantaina 22.5. Halikonlahdella oli heinätaveja ja ensimmäiset pikkulokit.
Viikolla oli vähän koleampaa eikä uusia lajeja löytynyt koulun jälkeisillä iltaretkillä. Nuolihaukka ja heinätavi olivat edelleen paikalla. 26.5. iltakierroskin oli samalla tavalla kolea, kymmenkunta astetta, pilvistä ja tuuli pohjoisen puolelta. Pikkulokkeja oli kuitenkin mukava seurata, olinhan saanut lajista elämänpinnan vasta jokunen päivä aikaisemmin. Niitä seuratessa kuulin oudon äänen ja sen suunnasta huomasin erikoisen tiiran, sehän oli tumma. Innostuin katsomaan tiiroja tarkemmin ja totta tosiaan, niiden joukossa liihotteli peräti neljä mustaa tiiraa, tarkemmin sanoen mustatiiroja. Porukka viihtyi keskimmäisen vedenpuhdistusaltaan alueella kasvuston välisissä avopaikoissa saalistaen. Elämäpinnahan tämäkin oli ja katselin niitä pitkälle iltaan.
Seuraavana aamuna kävin uudestaan paikalla jo aamulla kun oli lauantai, ja mustatiirat olivat edelleen eilisellä paikallaan. Aamulla yli muutti myös sadan mustalinnun parvi itään. Vuohensaareen kävelin ja leirintäalueen valvojan pihalla lauloi sen kevään ensimmäinen punavarpunen. Päivällä kävin vielä vanhoilla kotikulmillakin ja sinne oli ilmaantunut ensimmäinen pikkulepinkäinen.
Iltakierroksella Halikonlahdella kävin vielä katsomassa mustatiiroja, paikalla olivat. Altaalta kuului myös pikkulokin ääntä, sen olin oppinut parissa päivässä tuntemaan, mutta itse aiheuttajaa en löytänyt tuhansien naurulokkien joukosta. Lapasotkakoiras oli uimassa kakkosaltaassa. Päivän lajimäärä oli komea 67, sen ajan mittojen mukaan...
Sunnuntaihin mennessä oli lämpötila taas noussut kesäiseksi. Aamupäivän vietin Toravuoren ja Ilmusmäen metsiä kierrellen ja iltapuolen sitten Halikonlahdella. Uutta ei nyt ollut tarjolla. Mustatiiroistakin oli jäljellä enää yksi, sekin oli vaihtanut paikkaa pyörien nyt uloimman kolmosaltaan lounaisnurkassa. Samoilla vaiheilla lenteli myös pikkulokki, tällä kertaa kuitenkin nuoruuspukuinen yksilö. Sellaista en ollut ennen nähnytkään...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.