( nämä maisemat olivat jo jääneet taakse Dömmaskäriin )
Östra Halsholmilla heräilimme joskus aamuviiden jälkeen ja kävimme pienen kierroksen saaressa kuudesta puoli yhdeksään. Kovin paikallisvoittoiselta lajisto vaikutti, siis hyvältä atlaskartoitusta silmälläpitäen. Muutama alli sentään huomattiin ja yhdeksän kuikkalinnun parvi muutti reilusti pohjoiseen. Silkkiuikut, haahkat, pilkkasiivet, telkät ja tukkasotkat sekä isokoskelot olivat pesijöitä, samoin rantasipit, meriharakat, punajalkaviklot ja kalalokit.
Metsälintujakin saarella oli, metsäkirvisten laulu kuului pitkästä aikaa, palokärki näyttäytyi, mustarastaat, peipot, vihervarpuset, västäräkit ja kivitaskut taisivat olla myös paikallisia. Korppi ja muutama varis kierteli tienoolla. Ihan peruslinnustoa täällä tuntui olevan.
Puoli yhdeksän aikaan lähdimme ajelemaan pohjoista eli Saloa kohti. Retkilajeja etsien kului paluumatka, tosin linnusto tuntui jatkuvan hyvin tutuksi tulleen kaltaisena. Lapintiiroista viimeiset nähtiin ennen Förbytä, kalatiirat ilmaantuivat tilalle hieman aiemmin eli Träskön eteläpuolella. Kuikka uiskenteli merellä ennen Särkisaloon saapumista. Selkälokkeja näkyi, joukossa yksi erikoisen vaaleakin, olisiko ollut joku heuglini tai graelssii peräti... Naakkoja ilmaantui Förbystä alkaen, haahkoja riitti lähelle Strömmaa, viimeiset kuusi Lindholmin luona. Meriharakka asusti vielä Germundsvidjan luona kuten silloinkin kun siellä kesän verran alkoholistihuoltolan valvojana työskentelin. Strömman eteläisen selän yllä lenteli paljon törmäpääskyjä, ne siis edelleen pesivät läheisessä sorakuopan rinteessä.
( siinä retken aikana hyväksi havaittu antabuslääke )
Nokikanoja alkoi näkyä Strömmasta lähtien. Hiljalleen runsastuivat myös pääskyt ja tervapääskyjä alkoi tulla vastaan vasta Vartsalansaaren yllä. Kevään myöhäisyyttä kuvaa se, että nuo olivat ensimmäiset tietämäni tervapääskyt sinä keväänä! Kalasääski lenteli taas Jokiniemen yllä ja loppusuora veneen siivouksen jälkeen käytettiin vielä vihoviimeisten retkilajien tähystelyyn, varpusia ja hemppoja näkyikin, samoin muutama fasaani, pulu ja sen tapainen ennen kuin kiinnityimme Salonjoessa navigaatioseuran laituriin. Lomani jatkui kuitenkin edelleen ja jäin sitä viettämään Saloon, oli luvassa vielä muutama lintuvesilaskenta ja vastaava kartoituskierros.
Sitä ennen kävin vielä Halikonlahdella 30.5.1977 viettäen täyden päivän tienoolla. Ristisorsa oli uloimman vedenpuhdistusaltaan pohjoispäädyssä eli samassa paikassa missä havaitsin sen elämäni ensi kertaa kymmenen vuotta aiemmin. Virtasen Kimmo sanoi sen olleen siinä jo ainakin edellisenä päivänä, siis mereltätulopäivänämme. Tuulihaukkakoiras kävi saalistamassa altaiden niityltä jonkun pikkuotuksen minkä vei Kärkänmäen pesälle.
Kylmä kevät oli tuonut taivaalta alas runsaasti kahlaajia. Parinsadan suosirrin joukosta löytyi ainakin kolme pikkusirriä, pari lapinsirriä, toistakymmentä jänkäsirriäistä ja altaalla niiden tuntumassa pyöri vedessä 32 vesipääskyn parvi. Virtasen mukaan niitä oli ollut enimmillään peräti 37.
Joensuun puistossa Kimmon pöntössä oli edelleen lehtopöllö, mutta pettymykseksi se taisi olla vain pesivän parin koiras joka siellä torkkui. Idänuunilintu lauloi puistossa edelleen, samoin satakieli. Lehto- ja mustapääkertut sekä sirittäjät olivat vakiinnuttaneet reviirinsä.
***
( aidot merilinnut kuten riskilät jäivät jo ulos, niitä ei paluupäivänä nähty )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.