Lintuja vihoistani CLXXVIII

( huono lentäjä törmää usein autoon )

Kolmen vuosikymmenen takainen vappuatto (30.4.1989) oli Vantaalla ja Helsingissä kolea, pilvinen ja sateinen ja ainoat havainnot linnuista tai luonnosta tein työmatkoilta. Kaksi siiliä oli jäänyt auton alle, toinen Kaivokselassa, toinen Kannelmäessä, tyypillinen kevään ensihavainto siitä lajista. Yksi fasaanikin oli autoon törmännyt kehäykkösen ja Hämeenlinnantien liittymän kohdalla.

Vappuna sitten oli autokierroksella koko päivän. Sää oli kirkastunut, tuuli kääntynyt pohjoisesta läntiseksi. Kiikalaan suunnistin ensiksi, Varesjokinotkoon. Peukaloinen lauloi, pajulintuja myös jo noin viisitoista, tiltaltteja viisi, lisänä rautiainen ja hippiäisiä.

Pönttöjäni kävin tarkistelemassa, lentokentän takana Immenjärvellä oli paitsi tuttu telkkäpari, myös tutulla reviirillä laulava järripeippokoiras. Metsäkirvisiä oli mäntykankaalla viitisen lintua. Johannislundin lähellä hömötiainen rakensi pesää pökkelöön, mustarastaalla oli pesä ja naaras hautoi niin etten viitsinyt sitä häiritä. Telkkänaaraalla oli pesä pöntössä.

Omenajärvellä oli vesilintuja kohtalaisesti, valtalajeina tuttuun tapaan puna- ja tukkasotka sekä nokikana. Mustalintukoiras seilasi järven selällä, viidentoista silkkiuikun lisänä oli myös nukkuva härkälintu. Korppi lensi yli ja rannassa lauloi pajusirkkuja sekä metsän yllä metsäkirvisiä. Kanadanhanhia huomasin kolme lintua, pesimään kai asettautumassa.

Salossa piti käydä saman tien katsomassa mitä vanhemmille kuuluu, huonoahan sinne. Sairaita molemmat, lähes viimeisillään. Diagnoosit vain puuttuivat, ja kohta nekin saataisiin. Halikonlahdella tietysti kävin katsomassa linnut sieltä. Harmaasorsia oli pari, samoin heinätaveja. Lapasotkia ui kakkosaltaassa neljä lintua, naaras ja kolme koirasta. Kalatiirat olivat tulleet, samoin keltavästäräkit ja suokukot. Kaksi kanadanhanhea viihtyi täälläkin, samoin kolme kyhmyjoutsenta, mahtoiko yksi olla jo jossakin piilossa pesällä. Passelin pellolla oli neljäkymmentä kapustarintaa.

Palailin sitten iltasella valtatietä takaisin Vantaalle. Iltakävelyn tein koiran kanssa vielä Raappavuoren ympäri, kevään ensimmäinen sirittäjä kuului laulavan mäen laidassa.

***

Lintuja vihoistani CLXXVII

Seuraavan kerran kävin retkellä 26.4.1989, iltapäivällä Petikon metsässä lintujen pesintää seuraamassa. Ensi kerran pitkästä aikaa oli vähän lämpimämpää, iltasella 17 astetta. Tuuli olikin kääntynyt kaakkoon mikä yleensä tietää täällä hyvää.

Västäräkkiparilla oli jo pesän paikka tiedossa Ringin parkkipaikan vieressä halkopinossa. Mustarastas hätäili puronvarressa, pesää en löytänyt mutta aiemmin löytämässäni pesän alussa vähän edempänä oli nyt kolme lämmintä munaa. Toinen pesän alku oli ilmeisesti hylätty. Hiirihaukkapari kaarteli pellon yllä, pakettipellon näreissä hyräili punatulkku.

Seuraavana päivänä tein taas iltapäiväkierroksen töiden jälkeen, lämpö hätyytteli jo 20 asteen rajaa. Aurinko paistoi ohuen yläpilvipeitteen läpi, tuuli edelleen idän puolelta. Menin retkelle vähän lännemmäs Friimetsän eteläosiin. Tiltaltteja lauloi kolme, rantasipi oli ojanvarressa Vihdintien lähellä. Musta- ja laulurastaat olivat äänessä, metsäviklo soidinteli pikku kosteikkopainanteen yllä. Pellolla riiasivat töyhtöhyypät.

Pitkäjärvelle kurkistin myös. Heinätavikoiras oli koillisnurkan luhdalla, kolmen liron parvi oli myös ensihavaintoni lajista sinä keväänä. Hyypällä oli pesä pellolla lähellä Espoon rajaa. Taivaanvuohi soidinteli ja toinen vastaili niityltä. Nokikanoja ja silkkiuikkuja näkyi viitisen paria kumpiakin, pari tavia, neljä lapasorsaa ja kolme punasotkaa heinäsorsien lisänä.

Paluumatkalla kävin kurkistamassa Vehkalammin harakanpesään, sen alle oli rikottu kolme munaa. Itse lammella oli kolme taviparia ja haapanapari. Pikkutylli huuteli läheisen pellon laidasta.

Huhtikuun 25. päivä oli kokonaan sateinen, tosin viisitoista astetta lämmin sentään. Retkellle en ehtinyt. Seuraava aamu oli taas sumuinen, tyyni ja kymmenkunta astetta lämmin. Pajulintu lauloi kotipihan tuntumassa heti aamulla, saman tien kuului pari tiltalttiakin, yli lensi metsäviklo. Tämä kaikki tuli vastaan kun lähdin ylitöihin. Sieltä kotiuduttuani tein pikku koiranulkoilutuskierroksen ja sillä kuulin parikin uutta pajulintua, vuoden ensi leppälinnun, peukaloisen ja kuovin. Toinen peukaloinen oli laulanut jo työpaikan vieressä Keskuspuistossa. Sade alkoi uudestaan illalla.

***

Lintuja vihoistani CLXXVI

Vuonna 1989 huhtikuun lopulla oli koleaa, ja ylitöitäkin riitti. 22. päivänä tein aamupäivän pikakäynnin Espoon Suomenojalle, neljä astetta oli lämmintä, tiheää sumua. Sumun seasta löytyi kuitenkin kevään ensimmäinen pikkutylli ja punajalkaviklo sekä lapasorsia.

Palailin takaisin Vantaalle ja kävelin Petikon metsään lintujen pesimätilannetta seuraamaan. Löytämässäni mustarastaan pesässä Ringin pellon laidassa oli emo ja sen alla neljä munaa. Toiselle viimevuotiselle pesäpaikalle oli alettu rakentaa uutta pesää. Sumussa lensi yli joutsen, jonka lajia epäilin kyhmäriksi. Rautiainen oli tullut laulamaan viimevuotiselle reviirille, vanhan metsittyneen pellon näreistä löysin muutaman uuden rastaanpesän alun. Yksi pesänalku löytyi myös riistaruokintapaikan vierestä. Läheltä löytyi kovin kesyn oloinen hirvi, seurasi meitä siinä parinkymmenen metrin päästä. Väistimme sitä, ties vaikka sillä olisi ollut vasa lähellä tai muuten äkäisellä päällä.

Seuraavana päivänä oli aikaa aamulenkille jonka tein Petikon metsän länsiosiin. Kivitaskukoiras oli tullut viimevuotiselle reviirilleen Martinlaaksoon, Pyymosan lehdossa oli runsaasti rastaita muttei uusia pesiä. Lehtokurpan pesän sentään löysin metsikön pohjoisreunasta, emolla oli neljä munaa. Koleaa oli edelleen, neljä astetta, pilvipeite sentään osoitti repeilemisen oireita illalla, mutta se oli vain matalan jälkeisen kylmän rintaman tekemää.

Seuraava päivä (24.4.1989) retkeily jatkui taas samoissa metsissä, kuntolenkin länsipuolella. Tavipari viihtyi pellonojassa, vähän edempänä kaksi metsävikloa. Pelloilla pyöri satoja peippoja ja järrejä yhtenä parvena, varpushaukka jahtasi parvea metsänreunasta hyökkäillen. Sarvipöllökin löytyi samasta metsänreunasta, liian lähelle tultuani se siirtyi syvemmälle metsään. Illalla tein koiran kanssa pikku kävelyn Variston suuntaan. Kolmen hirven porukka löytyi nyt sieltä. Näsiä kukki ja sammakot kurnuttivat vilkkaasti lätäköissä. Lintujen muutto tuntui pysähtyneen. Seuraava päivä kului taas kokonaan ylitöissä...

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXV

( tämänkeväinen harmaahaikara )

Perjantaina 27.4.1979 kävin taas aamu- ja iltapäivällä Tiuruniemessä ja päivällä ehdin käymään Imatrallakin. Aamulla lämpöä oli viisi, illemmalla kymmenen astetta. Pilvistä oli ja satoikin ajoittain, näkyvyys oli sumun huonontama aamulla. Tuuli kääntyili lounaan ja kaakon välillä.

Lintuja muutti heti kun näkyvyys parani, jo sitä ennen sumusta kuului telkkäparvien siipien vinkumista. Joutsenparvi muutti matalalla Tiurun sairaalan yli ja sitä ennen hiiri- sekä tuulihaukka. Naurulokkimuutto oli rauhoittunut, noin sataviisikymmentä niitä vielä meni sumun hälvettyä. Kulorastaita oli jo kolme, punakylkiä toistasataa, laulurastaitakin parikymmentä ja lisänä räkätit sekä mustarastaat. Pari kivitaskua oli pysähtynyt iltapäiväksi Tiuruniemen rantaan.

Paikallisista vesilinnuista silkkiuikku oli sekä Tiurun sulassa että Vuoksessa, Vuokseen oli tullut kolmentoista tukkasotkan parvi.

Lauantaina 28.4. oli sitten yhteismuutontarkkailupäivän uusinta. Mie lähdin jo puoli neljältä Tiuruniemen länsirantaan missä seurasinkin sitten muuttoa neljästä iltakolmeen. Pari astetta oli aamulla lämmintä, tyyntä, ohutta yläpilveä ja jäällä heikosti sumuntapaista. Näkyvyyttä oli aluksi pari kilometriä mutta yhdeksän jälkeen virinnyt heikko länsituuli ajoi edellään päälle sumulautan joka nousi yhdentoista maissa pilviksi taivaalle. Pian taivas kirkastui ja tuuli kääntyi etelän kautta kaakkoon. Tarkkailun lopussa lämpöä oli kaksitoista astetta. Paluun tein Tiuruniemen kärjen kautta tarkistamassa sulassa lepäävät linnut.

( sumussa tämäkin hiirihaukka )

Päivä oli oikein hieno, muuttavia lintuja laskin lähes 1300 ja lajimääräkin nousi kuuteenkymmeneenkahteen vaikken laajempaa paikalliskomppausta tehnytkään. Muuton alkajaisiksi yli meni puoli viiden aikaan harmaahaikara, oikein hyvä havainto noina vuosina. Vesilinnuista heinäsorsia muutti 50, lisäksi telkkiä, isokoskeloita, kuikkalintu, kaksi parvea metsähanhia ja kaksi joutsenparvea.

Petolintuja näkyi kerrankin mukavasti, kaikkiaan 71, niistä buteoita ja sumun takia määrityksiksi jäi vain seitsemän hiirihaukkaa ja neljä piekanaa. Nuolihaukka oli kevään ensimmäinen, sääksiä näin nyt kolme ja varpushaukkoja kolmetoista. Pari tuulihaukkaa muutti myös.

Teeriä soidinteli Masteensaaressa ja Pellisenrannassa, kaksi näkyi lennossakin Saimaan etelärannan yllä. Kurkia muutti 41 lintua seitsemässä pikkuryhmässä. Kahlaajista eniten näkyi hyyppiä, toiseksi runsain oli yllättäen metsäviklo 10 muuttajan voimin, valkoviklojakin muutti jo kaksi, kuoveja vielä kuusi, taivaanvuohia lajin verran.

Naurulokkeja riitti vielä muutolle 172, kalalokkejakin 89, isommista vain seitsemän selkälokkia muutti. Korpit, palokärki ja käpytikat olivat paikallisia, varisista viisitoista muutti, mukanaan seitsemän mustavarista ja yksi naakka. Rastaiden pääosa taisi mennä jo päivää aiemmin, nyt näin enää yhden kulorastaan, toistasataa räkättiä, yhdeksän laulu- ja seitsemäntoista punakylkirastasta ja niiden lisänä 42 pikkurastasta joiden laji jäi sumun sekaan. Mustarastaita muutti enää kolme. Västäräkkejä meni 83, matsäkirvisiä 25, yksi tilhikin muutti ja paikallisina oli neljän parvi. Tikli oli myös muutolla yhdeksän vihervarpusen ja yhdeksän urpiaisen lisäksi. Peippoja meni 235, niiden huippu taisi olla jo takana. Järrejä niiden joukossa oli seitsemän. Kahdeksan pajusirkkua ja 12 keltasirkkuakin muutti vielä Saimaan jäiden yli.

Kukaan ei aiemmin ollut tuolla Tiuruniemessä muuttoa tarkkaillut, nyt tuli osoitettua että paikassa on potentiaalia hyvin ainakin kevätmuuton aikaan.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXIV

Viikolla tein taas lyhyitä kävelyitä Rauhan sairaalan lähipiirissä palvelusvuoroja ennen tai niiden jälkeen. 23. huhtikuuta käväisin iltakävelyllä Imatrankoskella ja palasin Rauhaan Itä.Siitolan ja Karhumäen kautta. Lämpö oli jaksanut nousta jo viiteen asteeseen, kirkasta ja kaunista oli, pohjoinen korkeapaine jatkui.

Vuoksen vesilinnusto oli ennallaan, Itä-Siitolassa pelloilla töyhtöhyyppiä ja pari kuovia. Lokeista naurulokkeja oli tullut jostakin jo parisataa, ja yksi selkälokki Vuoksellekin. Niittykirvinen löytyi, västäräkkejä jo parikymmentä. Lajimäärä pysytteli vaatimattomasti 23 havaitussa.

Seuraavana aamuna tein vajaan tunnin aamulenkin ennen työvuoroa Tiurun kärkeen ja uudestaan puolentoista tunnin kierroksen iltasella. Vesilinnusto salmen sulassa oli entisellään, lokkeja oli tännekin tullut lisää, naurulokkeja vain viisitoista mutta selkälokkeja neljä. Työvuorossa yllätti vielä lentokyvytön pulun poikanen joka oli päässyt suljetulle osastolle ilmeisesti ilmanvaihtokanavaa pitkin. Viisasta sen oli pysytellä lukkojen takana koska pois lähtiessäni sairaalan pihalla yritti varpushaukka napata jotakin pikkulintua. Epäonnistuttuaan se jäi kyttäämään uutta mahdollisuutta pihan pensaaseen. Tiuruniemen käpytikka oli saanut parin ja ne seurustelivat iltakierroksella. Aamun parin asteen pakkasesta huolimatta rastaita oli tullut vähän lisää, laulurastas aamulla ja kolme punakylkeä illalla. Tilhiä riitti yhä, aamulla kolme ja illalla kaksi. Niittykirvisiä muutti aamulla neljä, rautiaisia kaksi samoin kuin pajusirkkuja. Lajeja löytyi 32.

Samat kävelyt tein seuraavanakin päivänä (25.4.1979). Aamulämpö oli kiivennyt ensi kertaa aikoihin kolmeen plusasteeseen, illalla oli jo kymmenen astetta. Taivas oli pilvistynyt ja tuuli idästä piristynyt.

Kaksi silkkiuikkua oli tullut Tiurun kärjen sulaan. Isokoskeloparin lisäksi sulassa oli tukkakoskelokoiras. Lehtokurppa karkasi ylös niemen kärjestä, ohi jään yllä muutti seitsemän hyyppää ja kuovi. Lokkeja muutteli myös verkalleen. Sairaalaln pihaan oli pudonnut yöllä peukaloinen, rastaiden määrä aamulla nousi jo yli sadanviidenkymmenen. Västäräkkejä oli jo neljäkymmentä, tilhiä vielä kaksi ja pajusirkkuja neljä. Lajimääräksi sain jo 40.

Seuraavana aamuna olin heti aamusta liikkeellä, lämpimänä yönä olivat linnut olleet liikkeellä jo yöllä. Muuttoa seurailin Tiuruniemessä iltapäivään asti. Vähän tuhruista sää vielä oli, muttei se tuntunut lintuja haittaavan. Metsissä oli aamuvarhaisella todella komea konsertti yön vahvan rastasmuuton jäljiltä.

Tiurun sula sai taas uutta lajistoa kun aamulla sinne laskeutui uivelopari. Kolme joutsenta muutti myös yli itään. Vihdoin näin myös petomuuton oireita, iltapäivällä yli meni 23 buteota joista viisi piekanaa ja neljä hiirihaukkaa, lisäksi viisi kalasääskeä ja neljä varpushaukkaa sekä yksi tuulihaukka. Myös kurkia lensi pohjoiseen 71 lintua.

Hyyppiä muutti yli viisikymmentä, kuoveja viisitoista, yksinäinen pikkukuovi, kaksi taivaanvuohta ja peräti kahdeksan metsävikloa. Naurulokkeja meni koko ajan, yhteensä noin kaksituhatta koilliseen. Metsäkirvisiäkin muutti jo kahdeksan, tiltaltti lauloi niemen kärjessä punarintojen ja rastaiden joukossa. Tilhiä oli taas kaksi, sama määrä lapinsirkkuja muutti aamulla Tiurun kärjestä, pulmunenkin meni vielä koilliseen. Paikallisista linnuista sairaalan pihan pikkuvarpuset rakentelivat pesäänsä. Lajimäärä nousi nyt jo 59:ään, ero viikon alkuun on huima. Muut imatralaiset tiesivät ettei petomuutto ollut vielä ehtinyt mennä ohi, sitä vielä kannatti odottaa.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXIII

( sinisuohaukkakoiras jäi kai Mellonmäen parhaaksi havainnoksi )

Vuonna 1979 osallistuin yhteiseen muutontarkkailupäivään Imatran Mellonmäellä 21. huhtikuuta. Miut käytiin hakemassa Rauhasta aamuyöllä ja kello neljä oli joukkue valmiina Vuoksen varrella rajan tuntumassa. Kolea ja kylmä päivä oli, vaikkakin yleisesti ottaen aurinkoinen. Takatalvi ei ollut vielä hellittänyt.

Tärkeintä oli kai tutustuminen imatralaisiin lintuharrastajiin. Thurenin Eskon olin jo aiemmin tavannut, enhän mie muuten olisi paikalle tiennyt tullakaan. Nevamaan Esko oli uusi tuttavuus, Heikki Mälkiä ja L. Rummukainen samoin. Paikalla piti kirjaa ET eikä miulla ole niitä havaintoja vihossani. Yhteenvedon tarkkailusta Etelä-Karjalassa sain mistä voi lukea että havaitsimme muun muassa kaksi piekanaa, kaksi määrittämätöntä buteota, kymmenen varpushaukkaa, viisi tuulihaukkaa ja sinisuohaukan. Petomuutto oli siis Etelä-Karjalan mittapuin vaisua. Kurkia tai joutsenia emme huomanneet, emmekä hanhiakaan. Peippojen muuttoa oli hieman runsaan kolmensadan linnun verran, sepelkyyhkyt jäivät saman verran sen rajan alle. Rastaita näkyi hyvin vähän. Pari järripeippoa oli muuttaneiden peippojen joukossa. Päivä oli sen verran vaisu että uusinta sille oli tarkoitus tehdä tasan viikon kuluttua...

Seuraavaa päivänä oli taas aikaa tehdä oma varjoseuranta Tiuruniemessä. Paikalla olin varttia vaille viidestä iltaneljään, pienin tauoin kun kävin välillä syömässä. Nytkin aamulla oli kolmen asteen pakkanen, ohutta yläpilveä ja hyvin heikkoa tuulta ehkä koillisesta.

Tiuruniemen sulassa oli viitisentoista heinäsorsaa , yksitoista telkkää ja ajoittain isokoskelopari. Telkkien soidin oli kiivasta. Päivän ainoaksi pedoksi jäi varpushaukka. Teeret soidintelivat Masteensaaressa minkä rantaan kävelin päivemmällä muuttoa katsomaan. Sieltä näki paremmin etelästä mahdollisesti saapuvat. Kurkia sieltä sentään tuli viiden linnun porukka, seitsemän töyhtöhyyppää ja pari kuovia.Lokkeja liikuskeli pitkin päivää, muutosta mainittavimmat olivat seitsemän selkälokkia, paikallisiakin oli jo kymmenen. Vanha merilokki oli taas Tiurun sulan reunalla. Sepelkyyhkyjä muutti 25, variksia 50, niiden joukossa yksi mustavaris ja yksi naakka. Kulorastas lähti Masteensaaren laidasta jatkamaan kohti koillista. Muuten rastaita muutti nytkin vain muutamia. Peippomuutto jäi sataan lintuun, pulmusia meni sentään 17 linnun parvi.

Jos vertailee tähän kevääseen, ei täällä missään enää jäitä näy, ainakaan sellaisia joita tekisi mieli lähteä kävelemään parin kilometrin lenkille lähisaareen... 

***

( Masteensaaren korppipari oli taas paikalla )

Kevät kuumentaa tunteet

 Kalalokit ovat saapuneet eikä tuota ole helppo olla huomaamatta.

 Muutama pari pesii täällä Vantaallakin naapuritalojen katoilla, nämä linnut on kuvattu Vuosaaressa Auringonnousunrannassa.

 Jonkinlainen kahden parin välienselvittely siinä taitaa olla menossa, ei siinä mielestäni vaihdeta lahjoja, eikä puolisoita,

 ei siinä varsinaisesti tapellakaan mutta ääntä kyllä käytetään kovasti.

 Jonkinlaista puolin ja toisin yllytystä tuossa kyllä on,

 vaikka se sitten rauhoittuu vähitellen kun toinen pari vaihtaa paikkaa, ilmeisesti tulevalle pesimäpaikalleen. Tuossa en usko kummankaan parin yrittävän pesiä.

 Jotakin tuolla kumartelulla keskenään sovitaan,kai vain keskinäisestä hyökkäämättömyydestä

ja toinen pari jää sitä keskenään selvittelemään.


Tässä vielä linkki josta voi kuunnella keskustelua jota tuossa samalla käytiin.

Kasvihuonekevään merkkejä

Kyllä tässä muutakin katsellaan kuin lintuja, tosin sattumanvaraisemmin. Ensimmäiset nokkosperhoset näkyivät joskus maaliskuun puolella, sitruunaperhoset huhtikuun alussa. Kun perhosia lentää, on jossakin kukkiakin. Ensimmäisten perhosten aikaan nousevat esiin leskenlehdet. Niitä on näkynyt sopivin paikoin maaliskuun lopulta asti.

( kevättaskuruohojen aikaa )


Nyt niitä on joka puolella tienvarsia ja joutomaita isoin keltaisin kasvustoin. Sinivuokkoja joutuu etsimään metsästä, aurinkoisissa lehtorinteissä niitä on vastaan tullut jo runsaan parin viikon ajan.

Samalla paikalla voi nähdä paitsi ihan perussinisiä vuokkoja, suorastaan ultraviolettiin vivahtavia, ja hyvällä tuurilla melkein punaisenkin yksilön. Sn vieressä huomasin myös valkean kukan jota ensiksi tietysti kaukaa kuvittelin kevään ensi valkovuokoksi mutta sinivuokko se oli, pieni ryhmä albiinoja kasvoi siinä perussinisten seassa.

Oikeitakin valkovuokkoja alkoi tulla vastaan ihan päivän, parin kuluttua ja nyt niitä näke jo kaikkialla. Perhosetkin ovat laventaneet lajikirjoa, on näkynyt suruvaippaa, neitoperhoja ja tuossa sinivuokkojen liepeillä kevään ensimmäinen liuskaperhonenkin.

Sisiliskoja on rapistellut lehtien seassa ja kanotjen tai kivien päällä aurinkoa ottamassa jo parin viikon ajan. Kyykäärmeet tuntuvat heränneen, eilenkin vastaan tuli neljä yksilöä. kääntyivät kyllä pois tieltä kun huomasivat tulijan. Sammakot ovat siirtyneet sulaneisiin lätäköihin ja lampiin, joku päivä sitten vastaan käveli rupikonna ajellessamme hanhia katsomassa Pukkilan ja Orimattilan maisemissa.

Lehdet aukeavat nykyisin nopeasti, puolivälissä huhtikuuta puhkesivat tuomenlehdet, pari päivää myöhemmin taikinamarjan. Pääsiäisenä aukesivat pihan pihlajan silmut ja eilen illalla katsoin että kahdessa koivussa pihan reunalla on jo hiirenkorvat auki.

Pähkinäpensas on ensimmäisenä jo ehtinyt allergikkoja pelotella, sitten oli runsas lepän kukinta. Kun koivu täällä jo lehtii, taitaa olla seuraavaksi edessä kaikkien aikojen siitepölykevät...

Viisi vuosikymmentä sitten CXV

Vuoden 1969 linturetket jatkuivat heti seuraavana päivänä 21. huhtikuuta. Käväisin Halikonlahdella, lyhyesti vain. Muistiin olen kirjannut kevään ensimmäisen silkkiuikun kakkosaltaalta. Samassa sulassa oli haapanapari. Taivaanvuohi nousi esiin rantaniityltä, selkälokki lenteli taivaalla. Olen käynyt Vuohensaaressa asti koska Vaisakosta kuulin laulurastaan.

Seuraavana päivänä (22.4.1969) tein jälleen iltalenkin Halikonlahdelle. Kymmenkunta astetta oli lämmintä, taivas pilvetön ja tuuli pohjoisen puolelta. Silkkiuikkuja oli nyt kaksi Vuohensaaren salmessa. Haapanakoiras oli edelleen kakkosaltaalla, seuranaan nyt lapasorsakoiras. Tukkasotkia samalla altaalla oli viisi, punasotkia kymmenen. Selkälokki kierteli taas lahdella ja yli itäkoilliseen muutti kalasääski.

Seuraavana päivänä olen kirjannut lintuja muistiin aamun lehdenjakolenkiltä ja taas iltapuolen retkeltä Halikonlahdelle. Kylmä korkeapaine oli pudottanut aamun lämpötilan lähelle nollaa, iltapuolellakaan ei ollut kuin viisi astetta plussaa. Aamu oli tyyni ja pilvetön, iltapuoli lähes täyspilvinen, tuuli pohjoiskoillisesta ja se toi mukanaan ajoittaisia sadekuuroja.

Aamulla kuulin keskustassa kevään ensimmäisen käenpiian piipittävän. Punatulkkuja oli pesimäpuuhissa kaksi paria. Silkkiuikkujen määrä Vuohensaaren ympärillä oli nyt neljä ja yksi oli kolmosaltaallakin. Lapasorsakoiras oli saanut parin, sotkien määrä altailla oli kasvanut kaksinkertaiseksi edellispäivästä.

Kahdenkymmenenviiden kurjen parvi meni matalalla Vuohensaaren yli länteen. Viurilanlahdella oli kaksi merilokkia ja lietealtaiden laidassa kaksi taivaanvuohta. Kylmänpurkaus tuntui vaivaavan kevättä.

Seuraavana päivänä (24.4.1969) kuulin aamun lehtilenkillä vuoden ensimmäisen tiltaltin. Parempia lintu-uutisia kuulin sitten koulussa kun en itse retkelle ehtinyt. Halikonlahden altailla oli kierrellyt Lintuvuoren, Liikon ja Lehtolan mukaan lumihanhi! Katsojia oli ollut kai kymmenkunta kun se hetken paikalla viipyi. Vähän myöhemmin oli uutinen lehdessä että lintu oli löytynyt Kuusjoelta väsyneenä ja otettu talteen. Se oli karannut ruotsalaisesta lintutarhasta jalassa olleen renkaan mukaan.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXIV

Vuonna 1969 takatalvi vallitsi Salossa huhtikuun puolivälissä. Neljäntenätoista huhtikuuta tein lyhyen fillarilenkin Muurlanjoelle. Uuden Kiskontien varressa ruokaili sekä sepel- että uuttukyyhky. Räkättejä ja punakylkirastaita oli pari kumpaakin jo keskustassa. Pullolan tulvatilannetta kävin katsomassa ja sen verran siellä vettä oli että kaksi laulujoutsenta näin. Ne olivat sen kevään ensimmäiseni, laji oli noihin aikoihin vielä varsin vähälukuinen muuttaja Salon seudulla eikä pesimisestä siellä edes ymmärretty nähdä unia. Kevään ensimmäinen joutsenhavainto tuo ei kuitenkaan ollut, muut olivat havainneet sellaisen Halikonlahdella jo huhtikuun kolmantena.

Viidentenätoista päivänä kävinkin sitten iltalenkkini Halikonlahdella. Lämpö oli noussut neljään asteeseen, mutta enimmäkseen taivas oli paksujen kuuropilvien peitossa ja päivällä niistä tuli maahan räntää. Tuuli kyllä oli kääntynyt etelän puolelle.

Taveja oli muutama Halikonlahdella, Vuohensaaren salmessa kevään ensimmäiset tukka- ja punasotkakoiraat, niiden seurana telkkäpari ja kahdeksan isokoskeloa. Tosin muut olivat huomanneet punasotkan jo seitsemäntenä päivänä Kokkilan lossisulassa. Vedenpuhdistusaltaista uloimmassa oli jo pari, kolmekymmentä nokikanaa. Vieressä Salonjokisuulla huuteli kaksi kuovia, altailla Liikon Jorma huomasi kaksi punajalkavikloa.

Vuohensaarentien kaatopaikalla meitä hämmästytti paitsi kevään ensimmäiset pari kalalokkia, myös peräti viisitoista merilokkia. Sellaisia määriä niitä ei Salossa ennen ollutkaan nähty. Sepelkyyhky muutteli Viurilanlahden yli, ei niitäkään ollut vielä kuin yksittäin.

Pikkulinnut odottelivat vielä kevättä. Ensimmäinen kevätmuuttava lapinharakka oli altaille tullut. Punarinta lauloi keskustassa, samoin kolme, neljä tikliä ja ainakin yksi punakylkirastas. Halikonlahdella pyöri pikkuparvi hemppoja ja Vuohensaaren laulaja oli kuusitiainen.

Seuraavan aamun lehtilenkillä Salon keskustassa huomasin ensimmäisen laulurastaan. Linturetkelle ehdin seuraavaksi vasta kahdeskymmenes huhtikuuta. Koko päivän kulutin Halikonlahdella, välillä kävin Ilmusmäen kolmiomittaustornissa. Välipäivinä oli takatalvi hellittänyt, lämpöä oli taas parhaimmillaan lähelle viittätoista astetta. Tuuli idästä, tornin huipulla navakastikin. Taivaalla oli ohutta yläpilveä ja näkyvyyttä horisonttiin. Pitkästä aikaa laskin päivän lajit ja sain tulokseksi 48. Mainittakoon että eilen 20.4.2019, päivälleen viisi vuosikymmentä myöhemmin löysin 49 lajia, erona oli vain se että tuo eilinen tulos on ajankohtaan nähden vaisu, tuo vuoden 1969 tulos taas erittäin hyvä. Sen verran tässä välillä ilmasto on lämmennyt.

Vesilinnut olivat vakiintuneet Halikonlahdelle, taveja ja telkkiä oli jo lukuisia heinäsorsien ja nokikanojen joukossa, mukaan oli tullut lapasorsapari. Punasotkia oli jo kolme. Kahlaajiakin oli tullut, kuoveja kymmenkunta, metsäviklo ja kolme punajalkavikloa.

Muuttajia näkyi pitkin päivää. Metsähanhia meni päivän mittaan kolme parvea, yhteensä viisitoista lintua. Tuohon aikaan se oli hyvä tulos, nyt pitäisi niitä nähdä satakertaisesti eikä sekään ketään hämmästyttäisi. Kaksi heinäsorsaa muutti Ilmusmäelläkin, pohjoiseen keskellä päivää. Pedoista liikkeellä oli hiirihaukka, piekana, kolme kalasääskeä ja peräti nuolihaukka. Määrittämättä jäi toinen pikkufalco ja yksi buteo. Sääkset olivat kevään ensimmäiset, kuten nuolihaukkakin ja Halikonlahdelle saalistamaan saapunut ruskosuohaukkanaaras. Ilmusmäellä soidinteli kanahaukkapari ja kauempana näkyi yksi lisää.

Kurkiakin näin vasta nyt tuona keväänä, sentään yhteensä 106 lintua. Kuusi parvea näin ja suurimmassa oli puolet päivän summasta. Muut olivat lajin kyllä nähneet jo viides huhtikuuta Halikonlahdella. Naurulokkeja ja sepelkyyhkyjä muutti ensi kertaa isommin parvin, muutama töyhtöhyyppä ja yksinäinen harmaalokki vielä. Pikkulintuja oli muutolla vähän mutta Ilmusmäellä lauloi kaksi kangaskiurua, Vuohensaaressa oli kevään ensimmäinen kulorastas. Peippoja meni eniten aamun lehtilenkilläni, vajaa parisataa, päivällä Ilmusmäellä niitä näkyi vain yksittäin. Västäräkkejä ja rastaita oli tullut yöllä lisää, alkoi olla orastavaa kevään tuntua.

***

Lintuja vihoistani CLXXV

Jatketaan vielä kolmen vuosikymmenen takaista huhtikuuta. Seitsemäntenätoista päivänä en tehnyt retkeä, satoi jokseenkin koko päivän. Aamulla lämpöä oli pari astetta, illalla neljä, taivas roikkuvan sadepilviverhon peitossa, tuulta illalla lounaasta kolmisen metriä sekunnissa.

Seuraavana päivänä (18.4.1989) oli sateen jäljiltä sumua, näkyvyys alle parisataa metriä. Päivällä sumu tiivistyi toveittain sateeksi, illalla sentään poutaantui. Tuuli idästä yltyi, pilvipeite oheni ja jopa aurinko yritti kuultaa pilvien takaa. Töiden jälkeen kävin koran kanssa Petikon kuntokierroksella. Räkättejä oli isoja parvia Ringin pellon reunoissa. Joukossa oli runsaasti myös punakylkirastaita ja viitisen laulurastasta. Töyhtötiaispari tirritti metsässä, muuten ei ollut mainittavaa.

Yhdeksäntenätoista päivänä ehdin koiran kanssa samanlaiselle iltakävelylle, tällä kertaa Martinlaakson länsipuolelle. Aamulla oli ollut jo seitsemän astetta lämmintä, taivas tosin pilvessä. Päivällä virisi itätuuli joka puhalsi pilvet pois ja aurinko pääsi lämmittämään, joten iltapäivällä oli jo 13 astetta plussaa. Varistonniityn laidassa oli heinäsorsapari, jonka naaras oli vaalean kermanvärinen, sillä olisi vaikeuksia pysyä piilossa hautomassa. Tiltaltti lauloi Varistonniityn etelämetsikön laidassa. Mustarastailla näytti olevan pesä lähellä, räkätit olivat myös valmistamassa omiaan. Punakylkirastaat ja laulurastaat pitivät ääntä ja varasivat reviirejään. Fasaaneja oli Varistonniityllä puoli tusinaa. Rautiainen lauloi lähempänä kotia Raappavuoren reunassa.

Seuraavan illan (20.4.1989) koirakävely suuntautui taas Petikon metsään. Jo päivällä töissä olin huomannut postikeskuksen pihalla kivitaskukoiraan. Päivä oli kuten edellinen, edeltävä yö lämmin ja iltasella taas 14 astetta. Taivas oli kuitenkin pilvistymässä. Hemppopari tuntui asustelevan voimalan lähellä, toinen Petikon teollisuusalueella. Rastaat olivat täyttäneet metsän, lauloivat ja rakentelivat pesiään. Heinäsorsanaaras piti haudonnasta taukoa Vehkalammin laidassa. Rautiaisetkin olivat runsastuneet, viitisen koirasta lauloi kuntokierroksen varressa, yksi Ringin pellon laidassa hakkuuaukolla.

Seuraava päivä oli sitten taas sadepäivä, ja kuluikin pääosin työssä kun tein kaksi vuoroa peräkkäin. Iltapimeällä palatessa pilvipeite alkoi jo rakoilla ja kuu sekä tähdet pilkottelivat toveittain pilvenreunoista.

***

Lintuja vihoistani CLXXIV

Huhtikuun neljästoista (vuonna 1989) valkeni lämpimänä, kymmenen astetta oli jo aamusta vaikka yö oli ollut pilvetön. Lämpö oli saanut vauhtia perhosiin ja kimalaisiin joita näkyi heti kun aamupäivällä lähdin koiran kanssa Petikon metsän kuntolenkille ja maastoon. Varpushaukka muutti menomatkalla yli, kuovi samoin metsän yllä. Rastaat olivat täyttäneet metsän ja kevään ensimmäinen metsäkirvinen lensi myös ylitseni Pitkäsuon nykyisen täyttömäen laitamilla.

Kanahaukan näin ensin metsän yllä ja vähän myöhemmin kuulin soidinääntelyä läheisestä kuusikosta. Sieltä löytyikin myöhemmin pesä. Metsäviklo soidinteli kahdessakin paikassa, puukiipijä lauloi. Mustarastas varoitteli jo enteellisesti vanhan kuusettuvan pellon laidassa. Riistaruokintapaikan tuntumassa lauloivat punarinnat ja laulurastaat ja toinen metsäviklo taisi asustaa läheisellä suolaikulla. Punatulkkupari lauleli ja seurusteli hillitysti kuusessa. Vähän kauempana puiden välistä kolme hirveä katseli meitä, koirani olisi taas halunnut katsella niitä lähempääkin.

Töyhtötiaispari puuhasi lähellä metsänreunaa ja aivan laidasta löysin ensimmäisen mustarastaan pesän, tosin vielä ilman munia. Pellolla etsi syötävää kevään ensimmäinen kivitaskukoiras. Iltapäivän lämpö nousi kahdeksaantoista asteeseen, tuuli idästä leudosti. Ohut utu piti näkyvyyden alle kymmenessä kilometrissä. Ilta kului sitten töissä.

( ensimmäinen valkovuokko näkyi )

Viidestoista päivä oli aamulla hieman viileämpi, viisi astetta. Pilvetön taivas sai hieman peitettä yhdeksän jälkeen, tuuli edelleen idästä ja näkyvyys oli parantunut vähän. Tein taas aamupäivän mittaisen lenkin, nyt Petikon länsilaidan metsiin. Friimetsän vanha ketunkolo vaikutti hiljaiselta, rastaita lauloi täälläkin mutta pesiä ei vielä löytynyt.

Metsänreunan ojassa oli sammakko, sisemmällä kuusikossa kiinnostava risukasa, olisiko närhen pesän alku. Varikset kyllä kiertelivät varovaisina yläpuolella, niillä oli varmasti pesä lähellä. Yli muutti rautiainen ja taas metsäkirvinen. Keltasirkku varoitteli hakkuuaukon laidassa. Tulin kehäkolmosen yli Pitkäjärven pohjoispäähän. Taivaanvuohet soidintelivat, pajusirkut lauloivat. Harakkapari rakensi pesää pajukkoon. Vesi oli yhä korkealla ja niityt märkiä. Tuuli oli yltynyt mutta pilviä edelleen hyvin vähän.

Vehkalammin luona huomasin aivan äsken tapetun fasaanikukon, jota oli ehditty vain hieman repiä selästä. Yli lensi kanahaukkakoiras jonka yhteyttä edelliseen mietin. Metsäviklo soidinteli Vehkalammin yllä, lammessa ui viisi tavia ja puoli tusinaa heinäsorsaa. Harakalla oli täälläkin jo pesä valmiina.

Iltasella tein vielä pienen koirakävelyn Martinlaakson pohjoislaidalla. Metsäviklo muutti yli, punakylkirastaat ja punarinnat lauloivat ahkerasti. Tuuli oli yhä navakkaa, taivas hilajlleen pilvistymässä ja sää viilenemässä.

Kuudentenatoista päivänä aamulla oli enää yksi aste lämmintä. Tuuli oli kääntynyt koilliseen. Kanahaukan huomasin jo keittiön ikkunasta aamuteen aikaan. Lähdin yhdeksän jälkeen kohti Kiikalaa Hyyppärän tienoon pöntötysalueelle.

Perillä pöntöt olivat edelleen tyhjiä. Lintuja oli hyvin vähän vaikka maa oli jo lumeton ja ilmakin tuntui lämpimältä. Viitisen käpylintua, pari vihervarpusta, kymmenkunta peippoa, pari keltasirkkua, siinä alueen linnut.

Varesjoen notkossa kävin katsomassa olisiko lintuja enemmän. Peukaloinen lauloi ja löysin viimevuotisen pesän siitä missä olin nähnyt sitä vuosi sitten rakennettavan. Puukiipijä ja kuusitiainen lauloivat myös, samoin peipot. Rastaita oli yllättävän vähän, pyitä sentään peräti kuusi lintua. Myös hippiäiset olivat innokkaasti äänessä, oli varmaan yleisin lintu muuten aika hiljaisessa notkossa.

Omenajärvellä oli hyvä mahdollisuus laskea avoveden linnut ja teinkin laskennan itärannan tähystyspisteestä. Silkkiuikkuja oli kuusi, kevään ensimmäiseni. Laulujoutsenia paikalla oli 121, huippu ehkä jo ohi menossa. Kanadanhanhia oli kaksitoista, telkkiä 60, haapanoita 51. Heinäsorsia huomasin 24. Sotkista punasotkalla oli muuttohuippu, 226 lintua laskin, tukkasotkien määrä jäi 82 lintuun. Nokikanojakin näkyi 51. Telkkien ja heinäsorsien pesimäkantaa voi jo noista haarukoida, edellisiä arvioin pesivät 39 ja jälkimmäisiä 18 paria.

Palasin ykköstielle ja Aneriolta laskin vielä 18 laulujoutsenta. Ykköstien varressa Sammatissa pysähdyin katsomaan auton alle jäänyttä sarvipöllöä. Iltasella koillistuuli oli vain yltynyt, taivas vetäytyi pilveen, lämpötila putosi ja kohta taivaalta alkoi pudota räntä- ja vesisadetta. Lyhyt lämpöaalto oli ohi ja takatalven makua taas koleassa ilmassa.

***