Vihkoon vietyä XXII

( pari alliakin oli jo ehtinyt muuttaa Kuggskärille )

30.9.1989: Olimme taas veneretkellä Hiittisten saariston eteläkärjessä Kuggskärillä. Jari tietysti kipparoi Atlantaa, ja lisäkseni mukana olivat Sepe ja Ilkka. Olimme lähteneet Salosta edellispäivän iltana Jarin mökille missä paatti odotti, ja merelle sieltä sitten eilisaamuna. Vielä kauniissa säässä olimme saapuneet Kuggskäriin ja lintuja oli ollut liikkeellä hienosti, olimme nähneet sekä muutto- että tunturihaukan muuttavien petojen joukossa. Tuuli oli kuitenkin yltymässä, jo yöllä se oli hermostuttanut meitä koettelemalla paatin kiinnityksiä ja kolistelemalla sitä rantakiviin.

Pienen aamukierroksen teimme, ja heti aamun aluksi ilmeisesti eilinen muuttohaukka suoritti paatin edestä komean ohilennon. Mereltä tuli myös kanahaukka aamuseitsemältä. Pedot olivat liikkeellä kovassa tuulessa, näimme lyhyellä komppauskierroksellamme lisäksi kolme piekanaa ja kolmetoista varpushaukkaa ennen kuin oli palattava takaisin paatille tarkastamaan miten se kesti kovaksi yltynyttä pohjoistuulta, seitsentoistametrisessä Atlantassa kun oli tuota tuulipintaa. Eivät kiinnitykset tuulen voimaa kestäneet ja hermomme petti kun eräskin kiinnityskiilarauta lensi komeassa kaaressa suoraan laivan kannelle, köysi ei sentään katkennut eikä solmukaan pettänyt eikä kukaan sitä rautaa päälleen saanut. Oli pakko irrottautua ennen kuin tuuli sen puolestamme tekisi ja yrittää hakea suojaa lähisaarten välistä.

Läheinen Stor Ådskär oli muiden saarten suojassa, korkeampi ja metsäisempi ja sillä hyvä satamalaguuni, mutta sinnekin kiinnittäytyminen vaati viisi yritystä ennen kuin paatti pysyi paikallaan suojassa. Tuuli puhalsi pohjoisesta jo puuskissa 18 metrin sekuntinopeudella. Linnut muuttivat edelleen hyvin tuulen mukana, petolintujen lisäksi havaitsimme pian saapumisemme jälkeen kolmensadan sepelhanhen porukan menossa lounaaseen. Pikkulinnut yrittivät palata mereltä takaisin saaren suojaan ja kohta varpushaukkojakin puski takaisin koilliseen odottamaan rauhallisempaa muuttosäätä. Stor Ådskärillä oli pari paikallista kanahaukkaakin, ilmeisesti odottamassa tuulen tasaantumista. Toinen niistä jahtaili aikansa kuluksi saaren paikallista oravaa. Emme kuitenkaan ajatelleet tänne jäädä, kunhan nyt kiersimme taas saaressa pienen maastokierroksen.

Ajattelimme yrittää vielä lähteä Vänöön, mutta tuuli oli saarten suojan ulkopuolella aivan liian raju, tuo lyhyt avoin ajo sivutuuleen liian riskialtis ja jouduimme tyytymään suojaiseen Snåldöhön. Tuuli oli jäätävää, ja lämpökin pysytteli pohjoisvirtauksessa jatkuvasti kuudessa, seitsemässä asteessa. Snåldölläkään emme kunnolla muuttoa voineet tarkkailla mutta varpushaukkasumma päivältä nousi kuitenkin yli neljänkymmenen. Hiirihaukkoja näimme päivän mittaan kolme, piekanoita neljä ja sinisuohaukankin jo mainittujen kanahaukkojen ja muuttohaukan lisäksi. Pikkulintujakin muutti, ilman tarkkailua tuhatkunta vihervarpusta, 130 niittykirvistä, 280 sepelkyyhkyäkin ja hajahavaintoja muun muassa lapinsirkusta, räystäspääskystä, luotokirvisestä ja selkälokista. Illalla ylitsemme muutti vielä neljä metsähanhea.

Kovaa on syysretkeily saaristossa kun pohjoinen puhaltaa. Nyt paikkamme oli kuitenkin sen verran suojainen että voimme rauhassa käydä nukkumaan odottamaan huomista.

***

( siinä nuori kanahaukka )

Vihkoon vietyä XXI

( reittisuunnitelma valmiiksi, tällä kertaa näkyvyys on hyvä )

29.9.1974: Heräsimme Alman kajuutoissa siten että ehdimme ulos saareen seitsemän aikaan. Sää oli sellainen kuin odotimme, viitisentoista astetta lämmintä, tuuli heikkoa kaakosta, täyspilvistä ja pientä tihkuilua. Saaressa on hyvä kärki muutontarkkailuun mutta ei täällä ollut sellaista menoa kuin eilen Lövössä. Vihervarpusia meni yli kolmesataa, peippojakin jonkin verran mutta niin korkealla ettei niitä juuri pystynyt näkemään, ääni vain kuului. Kyyhkyjä ei mennyt enää lainkaan, varpushaukkoja neljä aivan aamulla. Todennäköisesti ne olivat jossakin lähellä yöpyneitä jotka lähtivät etsimään tietä mantereelle.

Miulla oli kaukoputki joten suhteellisen tyvenessä säässä oli hyvä laskea paikallisia vesilintuja eteläpuolen selältä. Silkkiuikkujen joukosta löytyi kolme härkälintua ja kauempana yksi riskiläkin. Eiliset koskelot olivat jatkaneet muualle, runsain vedessä oli haahka 103 yksilöllä. Komppasimme aamun jälkeen paikallisia saaressa kunnes sade yltyi aamukymmenen jälkeen reippaaksi ja palasimme veneelle miettimään mitä seuraavaksi. Päätimme lähteä hieman ulommas, Köpmanskärille. Se on saari jolle aina noilla koulun kevätretkillä teki mieli käydä mutta vain kerran olin ainakin minä vain siellä onnistunut ennen käymään. Se oli pienen matkan päässä etelässä, jo selvästi keskemmällä Hangon läntistä selkää.

( veneretkillä näkee riskilöitä )

Runsaan tunnin ajon jälkeen rantauduimme sinne. Tuuli oli edelleen heikkoa ja se mahdollisti käynnin, vene oli jätettävä ankkuriin ja rantaan mentiin jollalla. Lintuja oli täällä aivan eri tavalla kuin äsken Röörissä, pikkulintuja kuhisi saaren puskissa ja katajissa kymmeniä ellei satamäärin. Runsain taisi olla hippiäinen joita arvioimme puolitoistasataa. Pohjoisesta putosi saareen saman verran kuusitiaisia kahtena isona parvena. Vihervarpusiakin oli toistasataa. Näiden ympärillä kierteli evästä etsien kaksi suopöllöä ja kolme lapinharakkaa.

Kauan emme saaressa uskaltaneet olla, ja olihan tästä lähdettävä kohta takaisinkin päin. Auto oli Kasnäsissa, mutta venettä sinne ei uskallettu enää jättää. Ajomatkalla sinne näimme edelleen haahkoja ja muita vesilintuja, mutta myös muuttajia. Lapinharakka löytyi ylittämässä merenselkää, ja Finnharugrundin rautaisen merimerkin ympärillä pyöri epätoivoinen käpytikka, joka yritti kovin saada otetta siitä. Kynnet pettivät aina ja taas oli lennettävä kierros tolpan ympäri ja yritettävä uudestaan.

Jatkoimme Kasnäsista hieman edemmäs, Salon kaupungin virkistysalueen rantaan. Sinne oli tarkoitus jättää vene siksi aikaa kun porukkamme hoidettaisiin autokyydillä Saloon ja sieltä edelleen kukin kotiinsa. Eihän siellä ollut isoille veneille mitään laituria, joten ankkurin varaan ja köysin rantapuihin kiinnitettynä sai vene jäädä odottamaan omistajansa paluuta. Siinä oli riskinsä ja taisi se vielä realisoitua, eli oli ohi kulkenut kai isompaakin kalustoa jonka peräaallot olivat sitten työntäneet veneen ihan rannan tuntumaan eli pohjasta kiinni matalaan rantasomerikkoon. Oli kuulemma joltinenkin työ saada se siitä sitten irti ja taas liikkeelle. Tällaista oppia taisi tulla monella alkuvuosien retkellä, ja kai suurin opetus sitten seuraavan kevään retkellä Bengtskäriin. Sillä en ollut mukana mutta mukana olleet taitavat muistaa sen retken koko ikänsä...

***

Vihkoon vietyä XX

Syyskuun kahdeksantena vuonna 1974 olin siis päässyt palaamaan Jurmosta mantereelle Lähteenojan Jarin hankkiman uuden veneen kyydissä ja silloin oli puhetta että joskus voisi käydä linturetkellä muuallakin saaristossa. Mielessä oli tietysti erityisesti se Hiittisten saaristo missä olimme jo kouluvuosina ja sen jälkeen vuokrakyydillä tehneet kevätretkiä.

Niinpä olin jo 27.IX iltasella lähtenyt Turusta kohti Saloa ja sieltä Kemiönsaaren eteläkärkeen Kasnäsiin, missä Jari sanoi nyt veneensä olevan. Oli ollut tulossa Salon suuntaan mutta joku viantapainen oli pysäyttänyt matkanteon tuonne. Meitä oli mukana muitakin, Sällylän Sepe, Laihon Ilkka ja perniöläislähtöinen Viitaniemen Veijo. Veneelle olimme tulleet iltayhdentoista aikaan joten ei siinä sen kummempaa ehtinyt tehdä kuin käydä nukkumaan.

Herätys oli aamulla puoli kuudelta. Siinä vähän aamupalaa otimme ja kun sää näytti houkuttelevan hyvältä, päätimme lähteä ensiksi ihan autokyydillä läheiselle Lövön kalliolle muuttoa katselemaan. Se kannatti. Paikalle oli tullut Raisiosta vähän meitä ennen Maskulaisen Kauko ja joku toinen raisiolainen kaveri ja olivat päässeet hyvän laskennan alkuun. Tänä aamuna nimittäin sepelkyyhkyt muuttivat. Jo veneen kajuutan ikkunasta olimme huomanneet kahdensadan sepelkyyhkyn parven, raisiolaiset olivat laskeneet puolessa tunnissa yhdeksänsataa lisää, ja parvia tuli koko ajan lisää. Kaksi tuntia siinä tarkkailimme ja kyyhkyjen aamusumma nousi 8400 lintuun. Ehti siinä samalla nähdä kymmenkunta varpushaukkaakin, kolmisenkymmentä vaeltavaa käpytikkaa, palokärjen, harmaapäätikan, satakunta muuttavaa rautiaista, kymmeniä kiuruja, kuutisensataa vihervarpusta, neljäsataa niittykirvistä ja pikkulinnuista runsaimpina viisituhatta peippoa ja niiden joukossa 150 järripeippoa. Hieno oli siis aamun muutto.

Me palasimme veneelle tutkimaan ja korjaamaan sitä vikaa joka Jarin sinne oli pysäyttänyt. Kello yhteentoista mennessä saimme veneen kuntoon ja vähän Jari joutui samalla selvittelemään tätä ylimääräistä pysähdystään Kasnäsin vieraslaiturin pitäjän kanssa. Asiat selvisivät ja pääsimme lähtemään merelle. Suunta oli itään, ihan perinteiselle kouluvuosien meriretkien kohdesaarelle Rööriin. Se oli suojainen laguunisaari isomman Storön vieressä ja sen eteläpuolella aukesi näkymä Hangon läntiselle selälle. Sinne saavuimme vähän ennen yhtä. Pikku ruokailutauon jälkeen kiertelimme saaressa auringonlaskuun asti.

Pienihän se saari oli, ja muutto tuli nyt pohjoisen puolelta joten näkymästä etelään ei ollut suurta iloa. Itse asiassa muuttajia näkyi täällä kovin vähän, vain vaelluslinnut tuntuivat kiertelevän pitkin näitä merenselkää reunustavia saaria vettä vältellen. Harmaapäätikka oli hetken aikaa täälläkin saaressa, yksi käpytikkanuorukainen ja kymmenkunta kuusitiaista oli myös matkalla jonnekin. Merellä näkyi paikallisia vesilintuja, eniten koskeloita, toistasataa, vähemmän haahkoja ja saaren suojassa 27 tukkasotkaa. Joku hanhiparvi näkyi muutolla etelään, määrittämättä jäivät. Samoin oli käynyt sille pienelle hanhien muuttoparvelle jonka olimme nähneet aamulla Lövön muuttokalliolta.

Olimme saaneet varovaisesti tuntumaa siihen mitä syysretkeily veneillen saaristossa olisi ja jäimme illalla Röörin suojaan nukkumaan ja miettimään huomista retkisuunnitelmaa. Sää tuntui olevan muuttumassa, eikä valitettavasti parempaan suuntaan, sade uhkasi.

***

Vihkoon vietyä XIX

( suokukko oli yleisin kahlaaja noihin aikoihin )

23.9.1972 Tuona vuonna laskimme tehostetusti kahlaajia Salon seudulla, erityisesti Halikonlahdella. Muutakin ehti silti tekemään. Oli vissiin viikonloppu ja mie olin tullut Turusta Saloon. Katinkalliolla tarkkailin muuttoa yhdeksästä kolmeen Korvenojan Pepen kanssa, sää oli yläpilvinen ja iltapäivällä lämpö nousi lähelle viittätoista astetta. Muutto oli aika rauhallista, petoja liikkui yhdeksän, määritetyt hiiri- ja kanahaukkoja. Kyyhkyjä muutti varsin vähän, määrityksiä tuli kolme uuttukyyhkyistä ja nähtiinpä yksi muuttava pulukin. Käpytikkoja muutteli muutamia ja joku huuteli paikallisenakin. Muista tikoista paikalla oli palokärki ja pikkutikka. Korppi tietysti kierteli tienoolla ja tänä syksynä vaelteli myös tiaisia, kuusitiaisia meni useita pikkuryhmiä ja mukana oli pari kertaa hömötiaisiakin. Vihervarpusia pyöri ympärillä yhteensä noin tuhat ja lapin urpiaisia oli muutolla noin 40.

Iltasella kävimme sitten Halikonlahdella laskemassa paikalliset kahlaajat. Niitä olikin aika paljon, vielä kahdestatoista lajista. Eniten oli suokukkoja, 160, ja hyyppiä, 93. Sirrejä oli neljää lajia, hienoimpana pulmussirri. Punakuirikin oli paikalla. Kahlaajat vaihtelivat aika paljon paikkoja ja se näkyy tuona päivänä täytetyistä kolmesta kaavakkeesta, yksi näki enemmän yhtä, toinen toista ja kukaan ei tainnut nähdä kaikkia päivän lajeja saati lintuja. Muitakin lintuja lahdella oli, viisisataa vihervarpusta kierteli täälläkin, samoin 150 urpiaista ja 50 tikliä. Haarapääskyjä muutteli täällä vielä noin sata ja paikallisina niitä pyöri saman verran.

(toisinaan kuusitintit lähtevät vaeltamaan kuten 1972 ja nytkin )

Seuraavanakin päivänä aloitin muutontarkkailulla Katinkalliolla, nyt oli jonkin aikaa seurana Laihon Ilkka. Sää oli kylmentynyt, lämpö jäi kymmenkuntaan asteeseen, pilvipeite oli yhä hajanaista yläpilveä, tuuli heikkoa. Petoja muutti tänään kaksitoista, nyt määritimme varpushaukkoja, sinisuohaukkoja, hiirihaukkoja ja tuulihaukan. Viiden suokukon parvi muutti myös täällä, käpytikkoja oli liikkeellä enää yksi. Päivän runsain oli sepelkyyhky jota pikkuparvin meni lounaaseen yli neljäsataa, aloitus varhaisaamusta olisi tuottanut varmaan vielä paljon enemmän, laji kun on aamumuuttaja. Korppi lensi tänäänkin kallion yli kaakkoon, kenties paikallisia kun niitä alkoi tuohon aikaan tulla Salon seudun metsiin.

Halikonlahdella oli vielä yksitoista kahlaajalajia, uutena eilisiin kapustarinta viiden linnun parvena. Pulmussirri oli paikalla edelleen, samoin eilinen kuovisirri. Suokukkojen ja töyhtöhyyppien määrä oli puolittunut eilisestä, punakuiri jatkanut matkaa. Viherpeippoja pyöri alueella neljänsadan linnun parvi, petojakin paikalla oli tuulihaukka ja kaksi ampuhaukkaa. Ehkä pedoksi voi laskea myös lapinharakan joka oli tullut seuraamaan pikkulintujen ja myyrien touhuja lähipelloille, mielessään tietysti napata joku niistä retkievääksi.

***

( siinä pieni osa Viurilanlahden lietteistä, kuva vuodelta 1980, siinä näkyy piilokoju mistä kuvattiin kahlaajia )

Vihkoon vietyä XVIII

(tuosta huomaa sen solakkuuden ja pitkäjalkaisuuden sekä asennon eron normaaliin kapulaan verrattuna)

23.9.1979 Tasan vuosi sitten kerroin miten olin itsekseni Jurmossa pienellä lomalla siviilipalvelusta Rauhan sairaalassa ja onnistuin edellisenä päivänä löytämään saaresta siperiankurmitsan. Saareen tulleet Salosen Kari ja Nummisen Tapani eivät sitä onnistuneet tulopäivänään näkemään.

No, seuraava aamu eli tämä 23. päivän valkeni ja hyvissä ajoin jo sitä ennen pojat lähtivät nostamaan verkkoja pyyntiin Männikköön, kello 5:20. Mie olin vapaa retkeilemään, kappelin luona rätisi jo aamusella pikkusieppo, tämä lupasi hyvää päivää. Viiden kuikkalinnun parvi muutti aamulla, samoin pikkuparvin vihervarpusia. Merellä näkyi haahka- ja koskeloparvia sekä hajallaan silkkiuikkuja.

Länteen päin teki mieli mennä, menomatkalla näkyi etelärannassa kolmen pilkkasiiven porukka ja länteen tullessa kaksi sepelhanhea riutoilla. Kahlaajia oli tänäänkin mukavasti, tyllejä, tundrakurmitsoja ja kapustarintoja, riutoilla lisäksi sirrejä ja karikukko. Järven ympäristössä olevaa kurmitsaparvea kannatti katsoa pidempään, sillä siellähän oli tuo eilinen kurmitsakin, nyt sitä oli hieno verrata suoraan seitsemään kapustarintaan, kuuteen tundrakurmitsaan ja kolmeen punakuiriinkin. Pakoetäisyys oli parvella kohtalainen 50- 80 metriä. Pari kertaa se tuntui lähtevän jonnekin itään päin mutta tuli pian taas takaisin. Kuvia otin sen minkä laitteillani pystyin ja kyllä niissä sen verran tehoa oli että tuntomerkit tallentuivat myös dialle.

(sillä tosiaan on harmaat kainalot, ei valkeat saati mustat)

Palailin takaisin asemalle ja kerroin toisillekin missä ja miten linnun olin taas havainnut, ja nyt sitten onnistuivat toisetkin sen havaitsemaan. Miulla oli varaa lähteä jo itäpäätä komppaamaan. Varpushaukkoja oli muutolla, pitkin päivää näkyi yksittäisiä ja parin, kolmen linnun ryhmiä menossa saarta seuraten lounaaseen. Leppämetsästä löytyi pohjansirkku ja iltaneljältä saaren yli muutti hieno 21 selkälokin parvi.

Päivä oli kokonaisuudessaan hieno, yli 70 lajia havaitsimme. Verkoilla työllistivät kaksisataa laulurastasta ja neljäsataa punarintaa, rautiaisiakin oli viisikymmentä. Kahlaajia oli lopulta 11 lajia. Avomaan pikkulinnuista huippu oli menossa niittykirvisillä ja västäräkeillä. Viidenkymmenen haarapääskyn joukosta löytyi vielä sekä räystäs- että törmäpääsky.

Seuraavana päivänä pojat innostuivat yrittämään kurmitsan pyydystämistä. Kaksi katiskaa viritettiin järven laidalle ja päivän mittaan kohdelintu tosiaan saatiin muutamasti seikkailemaan johteissa ja kerran jo katiskan sisäänkin, mutta se ehti kuitenkin löytää ulos ennen kuin rengastaja ehti saada sen käsiinsä.

(siivet ovat päältäkin huomiotaherättävän harmaat )

Sitä seuraavana päivänä pyydystysoperaatiota tehostettiin vielä virittämällä katiskoiden avuksi myös pari verkkoa, kun tuuli oli aamupäivällä leutoa. Liian kirkas auringonpaiste kuitenkin paljasti verkot kahlaajille eivätkä ne jääneet kiinni vaikka tämä himoittu kohdekin seisoi parhaimmillaan puolen metrin päässä niistä. Kolme punakuiria jopa kahlasi kerran verkon alikin, kun se oli vedetty järven ylle vedenpinnan yläpuolelle. Hämärä olisi auttanut pyynnissä muttei sinne enää yöllä jaksettu mennä. Katiskaankin tuo taas kerran eksyi mutta pääsi jälleen ulos juuri ennen kuin rengastaja ehti sen napata, laihana lohdutuksena sinne jäi sentään kaksi kapustarintaa.

***

(harmailla siipien yläpinnoilla on vaalea pitkittäisjuova vähän kapustarinnan tapaan)

Vihkoon vietyä XXVII

21.9.1966 eli tasan viisi vuosikymmentä sitten havaitsin sen vuoden viimeisiksi jääneet haarapääskyt ja tervapääskyt kotikulmillani Sirkkulassa.

21.9.1967 olin suuren osan päivästä retkellä, ensin Halikonlahdella, sitten kiersin taas vanhoilla kotikulmilla Sirkkulassa. Sää muistutti tätä mitä nytkin on, seitsemäntoista astetta lämmintä iltapuolella, heikkoa idän puoleista tuulta ja vähän yläpilveä. Onni kävi kerrankin viikonloppuna.

Sinisuohaukkoja oli Halikonlahdella kaksi, ja Viurilanlahden yli muutti suopöllökin etelään. Nuolihaukkoja kierteli lahdella vielä kaksi. Kahlaajien joukosta löytyi vielä mustaviklo, vesilintujen parhaina neljän pilkkasiiven parvi. Haarapääskyjäkin oli vielä parikymmentä Halikonlahdella, ne eivät jääneet sen vuoden viimeiseksi.

Sirkkulan lenkillä tapasin rätisevän peukaloisen, se oli miulle sen vuoden ensimmäinen kuten oli ollut suopöllökin. Myös tiltaltti kutsuili vanhoilla kotikulmilla.

21.9.1968 olin taas aluksi retkellä Halikonlahdella ja suuren osan päivästä sitten seuraamassa muuttoa Sirkkulan Ilmusmäellä. Tällä kertaa lämpöä oli enää kymmenen astetta, tuuli kaakosta kohtalaista ja pilvipeite vahvistui päivän mittaan koko taivaan peittäväksi.

Halikonlahdelta löytyivät sinä päivänä sen syksyn ensimmäiset lapasotkat, kolme lintua, ja urpiainen. Viidensadan heinäsorsan joukossa oli yksi puoliksi valkoinen. Harmaahaikara löytyi myös, noihin aikoihin se oli vielä harvinaisuus. Kahlaajista paras havainto oli myöhäinen vesipääsky, hyvä oli myös myöhäinen lapinsirri. Liron myöhäisyydelle oli syy, se oli siipirikko ja jäisi tänne lopullisesti.

Ilmusmäellä huomasin enemmänkin muuttavia Lapin lintuja, järripeippoja. Paikalla oli myös kolme kangaskiurua, ehkä paikalla varttunut poikue. Kanahaukkoja muutti yli kaksi nuorta. Sepelkyyhky oli runsain muuttaja noin viidensadan yksilön voimin.

***

Mitä jäi musiikista sanomatta

Olen kuvaillut pitkään musiikkimakuni kehitystä siten kuin se lintuvihkojeni takakansilta on poimittavissa. Vuoden 1986 jälkeen muistiinmerkintöjä oli yhä harvemmin ja taisivat loppua pian kokonaan, muut kiireet veivät ajan musiikin kuuntelulta ja sitten kun sitä aikaa tuli aloin haalia niitä cd-levyinä talteen, tosin klassinen pää edellä. Muutama kappale ansaitsee silti vielä erityismaininnan:

Spike Jones: Hawaiian War Chant (huumorimusiikin klassikko, miulla on parikin levyllistä tekijän orkesterin sovituksia, varsinkin ryppyotsaiset ja pateettiset klassiset teokset saavat tervettä huutia. Tuo klassisen musiikin keventäminen oli muutenkin yleistä samoihin aikoihin, tulee heti mieleen koko joukko Väiski Vemmelsääri -animaatiopätkiä missä taustamusiikki ja joskus koko juoni oli otettu klassisen musiikin puolelta. )

Sly and the Family Stone: I Want to Take You Higher ( tätä oli musta mielimusiikkini 60-luvun lopulla, on tästä samanhenkinen versio tuoreeltaan tehtynä Ike ja Tina Turnerilta, sekin miulla tallessa. Kuuntelen jatkuvasti )

Bill Withers: Ain't No Sunshine ( kuuntelen aina kun tulee vastaan, ja tulee se ainakin Al Jarreaun versiona säännöllisesti kun kuuluu varastoihini )

Tim Hardin: If I Were a Carpenter ( hippimusaa mutta tässä ollaan vakavien kysymysten äärellä, niiden joihin tuntemani naiset vastaavat aina valehtelemalla. Sen verran hippi olen ikuisesti että halveksuntani rahantekoa ja rikkaudentavoittelijoita kohtaan on aitoa ja absoluuttista, vaikka olen myös sitä mieltä että terveen ja työkykyisen pitää itsensä työllään elättää joten kirvesmies on kunnian mies. Tekijän versio miulla taitaa olla vain jollakin Woodstock-taltioinnilla, mutta Bobby Darinin versio soi sitten usein muuten korvissani koska kuuluu varastooni )

Jimi Hendrix: Love or Confusion ( tämä on nykyisin aina vain ajankohtaisempi kysymys. Ei sitä enää rakastu kuin nuorena, näkee ja kuulee kaiken liian tarkasti. Ei kelpaa sika säkissä eikä sittenkään vaikka se heittäisi säkin ja muutkin asusteensa menemään heti ensitreffeillä, naisilla on tapana piilottaa luonnevikansa paljaan nahan alle. Suhdetta pitää rakentaa, ei seksin vaan yhteisen ajan, asioiden ja ajatusten varaan ja varautua siihen että teinimäisestä hölmöilystä ainakin mie nostan suoraan punaisen kortin, en keltaista koska seuralla on arvoa vain jos se parantaa elämän laatua. Se ei kuitenkaan koskaan ole tullut yllätyksenä, aina olen tuon todennut monesti etukäteen mutta naiset pitävät riskistä huolimatta oikeutenaan kokeilla olenko vakavissani. Olen. )

Johnny Nash: I Can See Clearly Now ( paras on alkuperäisesitys vuodelta 1972. Tätä jaksaisin kuunnella vaikka kuinka monta kertaa, ainakin näin syksyisin kun kaipaan mielenkohotusta. Olen tarjonnut lääkkeeksi muillekin muttei se kaikkiin tunnu tehoavan )

Steve Vai: Jos nyt haluaa perinteistä rock-kitaristia etsiä niin tähän olen lopulta sitten jämähtänyt, tarpeeksi outo ja silti kurinalainen. Joku Aching Hunger tai Tender Surrender kelvannee esimerkiksi, Hendrixin vaikutus näkyy selvästi vaikkapa viimemainitussa kappaleessa. Ja perinteisintä hauskanpittoo löytää vaikka tuolta: 

Tässä on pitkään käsitelty rokkia ja mustaa populaarimusiikkia, joskus voisi jatkaa kuuntelemani perkaamista vielä klassisen musiikin ja jazzin puolelle jos aikaa ja intoa systematisoida tuota nykyisin kuuntelemaansa riittää. Nyt lienee kuitenkin aika palata takaisin lintuihin ja mietelminä markkinoimiini aivopieruihin.

***

( I can see clearly every day... )

Musiikillisia välipaloja vuodelta 1986

( Just bugging, tämän mielibiisi )

Seuraavat musiikkimerkinnät löytyvätkin sitten vasta vuodelta 1986, kolme vuotta myöhemmin ja kolmen vuosikymmenen takaa. Luulenpa että se johtuu siitä että asunnossamme siirryttiin taas kaapelikanavien aikaan ja musavideotarjonnasta jäi mieleen jotakin poikkeavaa. Tietysti syytä oli silläkin että perheytyminen toi mukanaan ihan uusia kuvioita ja vanhat jäivät ainakin joksikin aikaa taka-alalle.

Udo Lindenberg: Germans ( huumoria myös ulkomaisittain. Saksalainen nauraa saksalaisille, suomalaisten uskallus ei vielä yllä riittänyt itselleen nauramiseen. )

The Three Courgettes: 3 Courgettes ( tämäkään ei ollut mikään kuolemanvakava kokkikisa vaan aika hyvää menoa, valitettavasti mistään en enää tuota raitaa löydä. Barb Jungrista en ole sen koommin kuullut vaikka ainesta oli ties mihin )

Latin Quarter: Radio Africa ( samaa se oli jo kolme vuosikymmentä sitten, pelkkiä huonoja uutisia Afrikasta... Kappale kuulostaa edelleenkin hyvältä jos vain kestää sen melankolisuuden )

Sly and Robbie: Bass and Trouble ( hyvää menoa, kuuntelen sujuvasti tällaista vieläkin, on yhden levyn verran omassa varastossakin )

King Kurt: Destination Zululand ( punkhenkistä perusrokkia, hitti vuodelta 1983, ei ole jäänyt talteen. Video antoi mahdollisuuden zuluillekin, todellisuudessa heidät ammuttiin turvallisesti kuoliaiksi viimeiseen mieheen konekiväärein jo keihäänkantaman ulkopuolelta.)

Mental as Anything: Live It Up ( sellaista mielialan kohotusmusiikkia, kun tarpeeksi kauan kuuntelee, se tehoaa... )

Whistle: Just Bugging ( räppiä sen alkuajoilta, silloin kun siinä oli vielä hauskaakin menoa )

Fun Boy Three: It Ain't What You Do ( tämä on huumoria, mutta sanoissa on pointtia enemmän kuin useimmat uskaltavat hyväksyä. Toimivaa mielenkohotusmusiikkia. Tuo tyttöporukka on Bananarama, en varmaan muuten ole kallistanut sille korvaani )

Zapp: It Doesn't Really Matter ( funkia siten kuin olen tottunut sitä kuuntelemaan, suoraan mustien juurien versoista )

Herman Ze German: Wipeout ( vanha surffiklassikko Scorpions-rumpalin kasarisovituksena, hauskaa menoa, kyllä tätä kuuntelee depiksen häätämiseksi )

Judas Priest: Turbo Lover ( hyvää menomusiikkia pitkille matkoille, matkarakastajatar vielä puuttuu, miun naiset ovat tähän mennessä vain kuorsanneet siinä vieressä penkillä. Muistelen ottaneeni sen ylös ihan videon takia, soitanta voisi olla vielä massiivisempaakin... )

Gordon Lightfoot: Sundown ( sanoitus palautti ajatukset kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, kappale kuului suosikkeihini mutta ei ole löytynyt varastoihini, pitäisi kai etsiä. Tyypillinen korvamato, hyräilin tuota varmaan aika paljon itsekseni noihin aikoihin )

Arthur Conley: Sweet Soul Music ( taas olen muistellut parin vuosikymmenen takaisia klassikoita, duon Sam and Dave versio on oleellisilta osin samanlainen )

Smokie Robinson and the Miracles: Going to a Go Go ( edellisen tapaan klassikko 1960-luvun alkupuolelta, miulla on mustat juuret... )

( excellent bird )

Laurie Anderson and Peter Gabriel: Excellent Birds ( lintumusaa tietysti, kokeellisemmasta päästä, kiinnostavaa edelleenkin vaikkei kokoelmiini olekaan löytynyt )

Sly Fox: Let's Go All the Way ( tuollaista 80-luvun menoa, vähän valkopestyä funkia, menee pienin annoksin kai edelleenkin vaikkei kokoelmiini kuulukaan )

James Brown: Night Train ( siinä klassikko vailla vertaa, tällaiset kappaleet ovat avaimia siihen mitä nyt kuuntelen, jos nyt unohdetaan klassiset ja jazz... )

Zapp: Itching for Your Twitching ( vuonna -86 mustat juureni tuottivat korviini tällaisia versoja, kuulostaa muuten kovasti Princeltä, taas tuo bongausyhteys nimessä joka sai kiinnostukseni heräämään )

Hollywood Beyond: What's the Colour of Money ( tällaisen vastauksen löysin jo vuonna -86 niille jotka katsovat miljoonat ystävyyttä tärkeämmäksi. Tämä porukka taisi jäädä vain yhden hitin ihmeeksi, mutta hyvä tämä on, myös 12” versio olemassa niille jotka harrastavat itsekin hyötyliikuntaa tällaisen tahtiin )

Cameo: Word Up! ( tämä oli varmasti eniten tuona vuonna kuuntelemani kappale, meno on räävittömän siistiä, aivan erinomaista vieläkin kuultuna. Koukkuna alussa Ennio Moriconelta lainattu vihellysintro, sitäkin kun kuuntelin innolla 60-luvulla, leffa kuuluu niihin harvoihin joita jaksan katsoa yhä uudelleen. )

Timbuk3: The Future's so Bright I Got to Wear Shades ( tässä taas perinteisemmällä rokkikaavalla tuotettua huumoria vakavista asioista, myös kuuntelin paljon tuohon aikaan, videolla symppis aasi... menee nytkin. )

Godley and Creme: Cry ( sellaista pahan mielen purkausta oli tuohon aikaan musiikissa, en ole kuunnellutkaan tuon jälkeen. Ehkä tuo naamanvääntelyvideo oli syy miksi sen muistiin kirjoitin )

Ben E King: Stand by Me ( tällainen klassikko oli ajankohtainen vuonna -86 samannimisen elokuvan musiikkina, tämä on sitä juurimusiikkia jota olen kuunnellut alusta asti, sanomakin on se mitä olen aina muille vakuutellut vaikkei kukaan ole uskonutkaan )

***

Vihdoinkin eroon rakkauslauluista

( siinä kameli, missä nainen...)

Seuraavan lintuvihon kappaleet taisin käsitellä jo edellä, 21.VIII kun huomasin ryhtyä näitä kansienkin merkintöjä seuraamaan. Siinä välissä sitten vihdoin löysin mielestäni sopivan kumppanin parisuhteeseen, sehän suostui heti, ja vihon 1982/1 aika onkin intensiivisen perheenperustamisen, ylitöiden ja asuntosäästämisen aikaa. Sen vihon merkinnät loppuvat huhtikuun 1983 loppuun eikä siitä sitten monta kuukautta mennyt kun muutimme exän kanssa velkaorjuuteen Vantaalle. Tuosta että sama vihko riittää noin pitkään voi päätellä että linturetkeilykin jäi poikkeuksellisen vähiin. Uutuusmusiikin seuranta hiipui kun kaapeliverkkoyhteyttä ei ollut enää ensimmäisessä yhteisessä kämpässämme Myllypurossa. Vihkoon on jäänyt vain pari mainintaa kiinnostavista kappaleista tuolta ajalta:

James White and the Blacks: Twitch (kappale on levyltä Sax Maniacs, vuodelta 1982, sen viimeinen raita. Tähän olin tullut, tämmöistä sitten aloin pikkuhiljaa kuunnella yhä enemmän. Tuon kappaleen nimen lintuihmiset suomentavat ensin mielessään bongaukseksi, brittiornit käyttävät sitä vastaavissa yhteyksissä, muusikot ilmeisesti paljon riettaammissa merkityksissä. Mie en tuohon aikaan bongannut ollenkaan, paitsi nyt tämän kappaleen )

Prince: Sexuality ( vihdoin on päästy itse asiaan, musiikki on sitä mitä kuuntelin tuohon aikaan ja jatkossa, elämäkin kunnossa. Tekijän tuotannosta on miulla tallessa lähinnä ne parhaiten tunnetut, tämä ei niihin kuulunut. Kyllä tätä seuraa vieläkin, Teema on muutamasti esittänyt hänen konserttitaltiointejaan viime aikoina ja kyllä niitä kesti hyvin katsella. Prince on muuten ainoa jonka kappaleita olen ikinä ostanut itselleni c-kasetteina... )

***

Perhe-elämän alkuaikoina ikiomassa velkaloukossa tuli kuunneltua musiikkia vain satunnaisesti, ja talteen on jäänyt merkintöjä vain todella oudoista valinnoista, kotimaista tuotantoa:

Piirpauke: Emiirin tanssijatar ( etnohenkistä huumoripoppia, suomalaista)

General Njassa: I'm Young, Beautiful and Natural ( joku suomalaissekoitus ... menee kuitenkin huumorikastiin... )

T T Oksala: Border ( tuollaista jazzhenkistä poppia taisin kuunnella jonkin verran jotakin uutta etsiessäni, tämä on jäänyt kyllä noihin aikoihin. )

Äimä: Kameli ja Nainen ( oikeastaan ihan kuunneltava kappale tämä, kymenlaaksolaista huumoria 80-luvun alusta, Teppana Jänis -niminen kappale tulee myös mieleen samalta porukalta )

***

( pesänrakennuksen aikaa )

Vuonna 1981 kuuntelin näitä

(rokkia mutta pienimuotoisempaa ja hiotumpaa)

Nyt mennään jo vuodessa 1981, naisjahti on kovaa, minuakin jahdataan mutta homojen ja väärien naisten toimesta. Töissäkin menee lujaa ja välillä ehtii katsomaan lintujakin pitkään. Ensimmäisen vihon takakannessa on eniten puhelinnumeroita ja vain pari musiikkikappaletta, seuraavan takakannessa ei sitäkään vertaa. Syksyyn mennessä olin taas ehtinyt pettyä muutaman kerran ja alistua siihen että jäisin töihin postiin loppuiäkseni kuten vihon etukannen sitaatista voi päätellä:

”Jolle elämä on vierasta, josta ei ole siihen, hänelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin tulla virkamieheksi.” (Anton Tsehov)

Mutta takakansiaukeama on taas täynnä musiikkikappaleiden nimiä. Vihkoa käytin myös talven -82 lopulle joten osa merkinnöistä on siltä vuodelta.

Perry Como: Glendora ( tämä on ties kuinka vanha, mutta ehkä se vain sattui osumaan senaikaiseen elämäntilanteeseeni, on se vieläkin miulla tallessa )

Metro-Tytöt: Lokki -valssi ( lintumusiikkia, kaihoa ja epätoivoa, ehkä osui senaikaisiin tuntoihini )

Stevie Wonder: Yester Me, Yester You, Yesterday (tämäkin kuvastaa varmaan eniten tunteitani niihin aikoihin, en usko että jaksaisin kuunnella enää tällaista kovin paljon)

Rick James: Super Freak (vuodelta 1981, sellaisia naiset ovat kuin tämä kappale kuvaa, sitä mieltä olin tuohon aikaan ja olen vieläkin, suomennoksena freak = kaikkien miesten makuualusta )

Pugh Rogefeldt: Aftonfalk ( tämä on lintumusiikin klassikkoja ja nykyisin tietysti muistan että tämä aftonfalk – punajalkahaukka on äitini sielulintu. Tykkään tästä originaalista enkä suomennoksesta joka ei tavoittanut mielestäni koko juttua )

Tapani Kansa: Hyljätyn Valitus (runo taitaa olla Eino Leinon, sellaisia tuntemuksia riitti siihen aikaan )

Eddie Hodges: I'm Gonna Knock on Your Door ( tämän laitoin ylen sävelradiolistaani vastaukseksi Little Richardin Keep-A-Knockin -kappaleelle, joku varmaan tajuaa sarkastisen sävyn siinä. Versio on vuodelta 1961)

Lou Reed: Vicious (rock on taas muuttunut, tämän tekijän levyistä tätä en ole kuunnellut aikoihin mutta hänen ensimmäinen soolohittinsä tulee kyllä toisinaan vastaan, kirjallista rokkia tämäkin )

Aretha Franklin: Think (tykkään ajatuksesta, ja laulajakin on just sellainen nainen jonka kuulee laulavan, joten kuuluu edelleen suosikkeihini, laulajaltakin on tallessa runsaasti valittavaa )

Kiss: I ( tai I Believe in Me) (kappaleessa on sanoma joka sopi ja sopii edelleen hyvin minuun, tytär kuuntelee nykyisin enemmän tätä bändiä kuin mie, mutta on sitä miullakin tallessa )

Brick: Sweat ( alkaa tulla diskoakin listalle, tosin just mustana ja jazziin vivahtavana, olin jo unohtanut tämän porukan mutta hyvältä tuo yhä kuulostaa )

Stan Freberg: The Great Pretender (koko juttu on tässä esityksessä, aloin vissiin miekin jo vähän suhteellistaa noita iankaikkisia rakkauslauluja, verratkaa halutessanne Plattersin originaaliin )

Wilson Pickett: Everybody Needs Somebody To Love ( kuuntelin soulia jo 60-luvun puolivälistä alkaen ja tällaista sen mielestäni olla piti ja pitää, nykyisinkin miulla on paljon tätä. Tekijä oli kymmenen vuotta minua vanhempi ja nyt jo yli kymmenen vuotta kuolleempi eli olen elänyt pidempään)

Tom Petty and Heartbreakers: Waiting ( tällaistakin kuuntelin noihin aikoihin kun media sitä tarjoili, mutta tämän tyypin rock ei ole jäänyt elämääni. Luulen että olen poiminut sen muistiin kaapeliteeveen musakanavilta, asuin noihin aikoihin Töölössä ja talossa oli kaapeliverkko )

Aulis Kotaviita: Turun Surusilmä (tämä on tullut listaan ihan Turun takia, tekijä taisi laulaa siitä enemmänkin, kuriositeetti ja todistus siitä että se on korvaan tullut )

Mauri Antero Numminen: Kaikki Linnut Laulelevat ( lintumusiikin klassikko MA Nummiselta, tottahan tämä pitää listoilla pitää )

Killing Joke: Follow the Leaders (sellaista menoa, olen aina ollut vähän hankala seuraamaan johtajia eikä toisaalta perässänikään ole joukkoja näkynyt )

Jefferson Starship: Stranger ( Grace Slick on niitä laulajia jotka kuulee joten siis suosikkejani, bändin edeltäjä teki hippimusaa vahvan pilvipeitteen alla kuten jo aiemmin mainitsemani Jefferson Airplanen White Rabbit, tämä taas alkaa olla lähempänä alkavan 80-luvun valtavirtaa )

Aretha Franklin: Chain of Fools ( siinäkin laulaja jonka varmasti kuulee ja tekniikaltaan varma, ei sekoile vaan eläytyy, ikuisia suosikkejani, paljon kappaleita varastossani, säännöllisesti kuuntelen )

Jimi Hendrix: If 6 Was 9 ( kuuluu suosikkeihini, kuten tekijän lähes koko tuotanto. (Itse)ironista hippimusaa. Tuohon aikaan muistelin jo menneitä sitä kuunnellen )

Michael Jackson: Working Day and Night (se oli elämäni kuva tuohon aikaan, tekijä ei ollut mikään erityinen suosikkini, musiikki oli liian 80-lukulaista )

Billie Holiday: Strange Fruit ( tämä on näemmä tullut vastaan noihin aikoihin ja laulaja on pitkään ollut ehdottomia suosikkejani, varastoistani löytyy lähes koko merkittävin tuotanto ja kuuntelen sitä säännöllisesti. Tämä laulu on tietysti klassikko itsessään, jotkut livetulkinnat ovat hyytäviä )

Lee Dorsey: Ya Ya ( olen vihkooni kirjannut että se oli hitti Amerikoissa 20 vuotta sitten, eli 1961. Pitää paikkansa. Leppoisaa kuunneltavaa )

Pointer Sisters: Slow Hand ( tämä taas oli tuonna vuonna uutta musiikkia, naiset jakamassa käsittelyohjeitaan. Kappale on rentouttava kuten sanatkin opettavat )

Randy Crawford: You Might Need Somebody ( taas tuon vuoden uutta musiikkia, tekijänä joku tuollaisen-kun-joskus-saisi -näköinen tyttö. Vähän kuin edellinenkin kappale, tietoista lemmennälän lietsontaa, tykkäisin vähän mustemmasta otteesta )

Glenn Miller: Little Brown Jug (big band -klassikko ajalta kun jazz oli tanssimusiikkia. Nykyisin miulla on valtava määrä tuontyyppisiä kappaleita just tuolta ajalta. Näistä orkestereista Glenn Millerin oli kaikkein valkopestyin, suosin nykyisin hieman mustemmalta kuulostavia kokoonpanoja )

***

( mitenkäs lokille laulussa kävikään )

Mitä tuli kuunneltua vuonna 1980

Seuraava vihkoni onkin viimeinen Rauhan sairaalan ajaltani, ja se jatkuu hieman jo vuoden 1980 vaihteen yli. Vihkossa on täydennetty pinnalista Rauhan sairaalan ajaltani, näin sinä aikana siellä päin 156 lajia. Oli paljon tekemistä ensin sairaalassa ja sieltä päästyäni aloin tehdä heti jouluruuhkassa kahta vuoroa Postissa joten merkinnät musiikkielämyksistä jäivät edelleen vähiin, pari uutta kuitenkin tuli listoille:

Uriah Heep: Come Away, Melinda ( miehän olin siviilipalvelussa joten tällainen sodanvastainen kappale sopi hyvin kuunneltavaksi, kuuntelen vieläkin toisinaan)

Police: Message in the Bottle ( innostuin tästä triosta melkein kuin ennen Creamista, ei se kuitenkaan ollut samaa, ikäkin jo tasii. Hienoja kappaleita kuitenkin ja erityisesti tätä kuuntelin pitkään ahkerasti, edelleenkin soi )

Vuosi 1980 oli taas työntäyteinen, sivariudesta kun ei saanut lomaa, vain näistä muutamista talven ja alkukevään kuukausista, ne sijoitin toukokuulle ja kesäkuun alkuun, muualle sitten yritin venyttää vähän vapaata tekemällä vaihtovuoroja. Kesä oli ensimmäinen jolloin miulla oli rengastuslupa, tosin aika rajoitettu, ja sitä yritin mahdollisuuksien mukaan myös käyttää. Surkea vuosi näkyy kuitenkin siinä että syyskuun jälkeen en ole kirjoittanut mitään muistiin linturetkistäni ennen kuin seuraava uusivuosi alkoi. Sen sijaan tuossa vuoden jälkimmäisessä vihkossa on runsaasti musiikkimerkintöjä, vuoden ensimmäisessä vihkossa niitä on vain pari. Tuota jälkimmäistä vihkoa olen käyttänyt maaliskuun 1981 loppuun joten osa musamerkinnöistä on siltäkin vuodelta:

Instant Funk: Bodyshine ( alkaa musiikkimaku viettää kohti diskoa tai paremminkin funkia, r&b olikin kuulunut kuunneltaviini jo 60-luvulta asti, tämän olin kyllä jo ehtinyt unohtaa ennen kuin nyt sen taas huomasin )

Vanilla Fudge: You Keep Me Hanging On ( tämä on 60-lukua, originaali oli supremes-hitti, ja molempia kuuntelen sujuvasti. Tämä varmaan tuntui läheisemmältä koska tässä parkuvat miehet, toisessa naiset. Nykymakuun tämä versio on kyllä ihan liian hidas )

Juha Watt Vainio: Vain Sorsa Lentää Pohjoiseen ( tämä kappale oli helppo saada sopimaan omaan työntäyteiseen elämäänsä, ja puhutaanhan siinä sorsastakin...)

Free: All Right Now ( tämä kuulostaa ihan tekijöiltään, tarina on taas noita rakkauden toiveajatelmia, ihan musiikkina kuuntelen toisinaan vieläkin )

Steppenwolf: Sookie Sookie ( tämän kai useimmat kirjoittivat muistiin suki suki, kuten miekin. Tämän bändin useista hiteistä olen kirjannut muistiin tämän, perusrokkia, hieman psykedeliaa ja hippimeininkiä 60-70-lukujen vaihteesta, kuuntelee tätä vieläkin kun kohdalle osuu )

Buffalo Springfield: For What It's Worth ( hippimusaa 60-luvun lopulta, tuo oli hyvin miellettävissä pasifistiseksi vaikka se taisikin syntyä ihan muusta rähinöinnistä ja olosuhteiden synnyttämät mielteet kasvattivat kappaleen paljon itseään isommaksi, kuuntelen yhä jos kohdalle sattuu )

Traffic: Paper Sun (hippimusaa ja psykedeliaa tämäkin, kuului nuoruuteeni, varmaan bändin ykköshitti omasta mielestäni )

Traffic: Here We Go Round the Mulberry Bush (lisää hippimusaa ja psykedeliaa, näillä kavereilla oli linkkejä sekä Creamin soittajiin että Hendrixiin joten kuuluivat luonnollisesti siihen porukkaan jonka musiikkia nuoruudessani tiiviisti seurasin)

Traffic: No Face, No Name, No Number ( tämä on hempeämpää heidän Mr. Fantasy -levyltään, nykyisin kuuntelen eniten tuota Dear Mr Fantasy -kappaletta, siitä yhtä liveversiota, siinä on hyvä aihio vaikka minkälaiseen menoon )

Blues Brothers: Rubber Bisquit ( jos tämä ei piristä niin sitten ei mikään )

Shadows of Knight: Gloria (toisesta versiosta olikin jo edellä maininta, tämä on selkeästi mielestäni maukkaampi, tosi puberteettista räminää )

David Bowie: It's No Game Part 1 (levyn Scary Monsters aloitusraita, näin hyvään menoon ei tekijäkään tainnut enää koskaan päästä, hieno pääntuuletuskappale )

Poju Turakainen: Mitäpäs Mulla On Väliä ( tekijät Kärki – Helismaa, leffasta Lentävä kalakukko. Tässäpä miun mielenmaisemaani, laulu elämästäni )

Captain Beefheart: Making Love to a Vampire with a Monkey on My Knee (siinä hitusen kokeellisempaa rokkia vuodelta -80, kuten edeltä näkee, etsin koko ajan jotakin uutta, tämä levy oli kovin kirjallinen )

Dire Straits: Water of Love ( etsin koko ajan uusia kitaristeja, tämä nyt oli tarjolla noihin aikoihin, mutta ei tainnut tarjota lopulta paljon tätä kummempaa )

Leonard Cohen: Diamonds in the Mine (taas tällainen kirjallisempi yritys laajentaa rokkikäsitettä, nyt olemme todella tulleet siihen tilanteeseen ettei laatikossa ole enää yhtään kirjettä jne)

Serge Gainsbourg: Relax Baby Be Cool ( kaikki ikäisenihän muistavat tämän kaverin hitin Jane Birkinin kanssa 60-luvulta, sillä luokkani tytöt halvaannuttivat nuoren miespuolisen englanninopettajan jonakin keväänä koulun loppuessa. Tässä lisää naistenkäsittelyohjeita alan mieheltä )

Nina Simone: Don't Let Me Be Misunderstood ( tekijällä on paljon omaa hyvää ohjelmistoa mutta tietysti tämä tuli vastaan vasta kun Animals oli tehnyt siitä oman versionsa. Paljon tätä on versioitu muutenkin mutta eniten nykyisin kuuntelen tekijän omaa)

***

Musamuistelut vuodelta 1979

(kesällä -79 kuvasin paljon ötököitä ja perhosia. )

Vuosi Rauhan sairaalassa jatkui, seuraava vihko kesti talvesta huhtikuun lopulle. Kotiuduin hiljalleen paikkaan ja kiertelin lähitienoita lintujen perässä, vihon takaosassa on oikein Joutsenon-Imatran pinnalista johon tuohon mennessä tuli 69 merkintää. Vihon takakanteen tuli myös merkintöjä musiikkikappaleista, jo aiemmin mainitut olen jättänyt pois:

Los Bravos: Black Is Black ( vanha hitti vuodelta 1966, kuuntelin tätä 1979 kai jo ihan nuoruusmuistoina)

Pipkins: Gimme That Thing (tai Gimme Dat Ding) ( tällä voi piristää itsensä koska vain, suosittelen lämpimästi ja erityisesti jos pystytte vielä liikkumaan sen tahdissa)

Juicy Lucy: Who Do You love (hyvähän tämä, miulla on tallessa kyllä vain George Thorogoodin versio ja tietysti Bo Diddleyn originaali joita kuuntelen edelleen)

Pugh Rogefeldt: Jag Är en Liten Pojke ( sopii tämäkin mainiosti mielenmaisemaani, tosin kaupunkilaiseksi en ole ikinä muuttunut, luontosuhteeni on paljon myyttisempi kuin tällä kaverilla)

Charlie Parker: Ornithology (tullut mukaan jo näihin aikoihin, nykyisin kuuntelen aina kun muistan, lintumusiikin peruskiviä)

Allman Brothers Band: Jessica ( oli tunnarina siinä ranskalaisessa radio-ohjelmassa jota kuuntelin öisin säännöllisesti -70-luvun alussa opiskeluaikoinani Turussa, tuo aina mieleen nuo ajat)

Dave Edmunds: It's My Own Business (sellaista reipasta rokkia tämäkin, alunperin Chuck Berryn tekemä, onhan tässä enemmän särmää mutta niinhän sanomakin jo vaatii)

Weather Report: Birdland (lintumusiikin klassikkoja, suosikkejani heti kun ensi kertaa sen kuulin ja on vieläkin, linkki lintuihin on jazzin tyypillinen eli kappaleen nimi on jonkun Charlie (”Bird”) Parkerin kunniaksi nimetyn jazzklubin nimi)

George Thorogood and the Destroyers: Move It on Over (ensimerkintäni tämän tekijän musiikista, reipasta ja positiivishenkistä rokkia, edelleenkin on ainakin yhden cd:n verran varastoissani)

Martha (Reeves) and the Vandellas: Dancing in the Street (tämä tuli tutuksi jo ilmestymisensä aikoihin 1960-luvun puolivälissä ja olen näköjään muistellut menneitä jo -79 kirjatessani sen muistiin. Kuuluu yhä levyvarastooni ja soi säännöllisesti )

MC5: Kick Out the Jams ( tämä on tosiaan ilmestynyt jo vuonna -69 vaikka kuulostaa kymmentä vuotta nuoremmalta. Lievästi sanoen hieman räävitön meininki muistutti jo tuon ajan punkia. En ole mitenkään sen tyylin diggari mutta kyllä tätä yhä toisinaan kuuntelee)

Seuraava vihko olikin käytössä vain huhtikuun 1979 lopusta toukokuun loppuun, sitä seuraava sitten syyskuulle -79 asti. Kesäkaudelle tyypillisesti sivarin vähäinen vapaa-aika kului maastossa ja monenlaisissa valokuvausprojekteissa eikä niinkään musiikkia kuunnellen, joten musamerkinnät jäivät vähiin, laitanpa ne vähät kuitenkin tähän:

Lene Lovich: Lucky Number ( tämä kuulosti kiinnostavalta heti ilmestymisensä jälkeen ja kuuntelisi sitä vieläkin mutten ole löytänyt sitä toistaiseksi omiin hyllyihini, yksinkertaisuus on tässä hyve )

Donovan: Colours ( taas vanha hippi muistelee, on varastoissani ja joskus jopa kuuntelenkin )

Topi ja Toivottomat: Saimaanrannan Laulu ( no, asemapaikkani oli Saimaan rannalla, siksi tämä muistiinmerkintä. En jaksa enää innostua enkä tosissani kuunnellut tuolloinkaan )

Fats Domino: Sick and Tired ( tuulahdus vanhasta taas, jaksan edelleenkin kuunnella tekijän kappaleita säännöllisesti, muutaman cd:n verrran sitä on varastossa)

Påvel Ramel: Jazzen Anfaller ( niin on kuin tekijä väittää, hauskanpittoo vakavalla asialla )

Tiny Tim: Great Balls of Fire ( aikamoinen otos kappaleesta jonka jo aiemmin näille listoille kirjasin, huumoria ja mielenkohotusta varten, kuuntelisin vaikka vieläkin mutta omissa hyllyissäni tätä ei ole )

***

Rauhassa kuunneltua

Seuraavassa vihkossa on taas paljon musiikkimerkintöjä, sitä vihkoa käytin vuoden 1978 loppupuolen ja -79 alkutalven. Miehän menin suorittamaan siviilipalvelua joulukuun alkupäivinä Rauhan Sairaalaan, se saattoi hyvinkin aktivoida taas tätä musiikin kuuntelua. Olen kirjannut uudestaankin sellaisia kappaleita jotka löytyvät jo jonkun aiemman vihon muistiinpanoista, niitä nyt en tähän enää kertaa, muitakin riittää, eri asia riittääkö niissä tasoa:

Santana: Open Invitation (tämä on ilmestynyt vuonna -79 joten olen merkinnyt sen muistiin aivan tuoreeltaan. Kitaransoitto lienee kiinnostanut enemmän kuin vonkausohjeet)

Frank Zappa and the Mothers of Invention: Take your Clothes off when You Dance (ei mitään ryppyotsaista vääntämistä, vaan iloista hippimusaa)

Harry Nilsson: Without You (taas näitä rakkauslauluja, en jaksaisi enää kuunnella)

Berndt Staf: Familjelycka (sellaisiakin haavekuvia elättelin, enää en kuuntelisi)

Yardbirds: Shapes of Things ( yhtyeen parhaita kappaleita, kuuntelen edelleen kun muistan, muiden heviversioista en juuri pidä, edes Jeff Beckin omasta)

Markku Into ja Intomielet: Keitä Keitä Kahvinkeitin (vaihteeksi positiivista otetta näissä vonkausbiiseissä, kuuntelen edelleen kun kohdalle osun)

Elmore James: It Hurts Me Too (tämä bluesstandardi tuli tutuksi tänä versiona jota sitten mukailivat taas Claptonit, Mayallit jne, nykyisin tulee kuunneltua enemmän noita mustien versioita)

Ted Nugent: Cat Scratch Fever (ihan perusrokkia ja kitaraa, menisi vieläkin)

Abdul Hassan Orchestra: Oriental Disco (siinä taas joku löytö, näitä aina poimin jos matkan varrelle sattuu)

Joe Cocker: With a Little Help from My Friends (tämmöinen klassikko, hippimusaa, tallessa edelleenkin)

Tina Turner: Sweet Rhode Island Red (aina tykännyt naisista jotka osaavat laulaa niin että sen kuulee, toisinaan kuuntelen vieläkin näitä tekijän vanhempia otoksia)

Troggs: Night of the Long Grass (hippimusaa, kuuntelin tuohon aikaan muttei enää oikein tavoita)

Ike and Tina Turner: River Deep Mountain High ( kuten totesin, nämä voimalla huudetut kappaleet kuuluvat vieläkin kuuntelemiini aina toisinaan)

Deep Purple: Smoke on the Water ( näitä heviklassikoita oli listoilla noihin aikoihin, menee pienin annoksin vieläkin)

Ram Jam: Black Betty (siinä taas intensiivistä rokkia, noita alkuperäisiä mustia versioita ei ole tullut vastaan mutta tätä kuuntelee kyllä vieläkin, hyvä meno)

Eppu Normaali: Diggaan Itseäni (en jaksa juuri kuunnella mutta sanoma houkutteli)

Don McLean: Winter Has Me in It's Grip ( ollut kai kova talvimasennus taas, kun tällaista kuuntelin)

Jethro Tull: Christmas Song ( kuuntelin bändiä aika lailla nuorempana, miksei nytkin jos vastaan sattuu, ihan hyvä kappale tämäkin joululauluksi)

Move: I Can Hear the Grass Grow ( tarttunut korvaan jo lukiovuosina, hippimusaa joten kulki mukana pidempäänkin)

Move: Wild Tiger Woman ( aika kesy se kuitenkin oli, kuulosti hyvältä nuoruudessa muttei kolahda enää)

Pihasoittajat: Katselin Taivaan Tähtiä (sellainen kaihomielinen laulu joka on taas omaa mielenmaisemaani)

***