Vihkoon vietyä XXVII

21.9.1966 eli tasan viisi vuosikymmentä sitten havaitsin sen vuoden viimeisiksi jääneet haarapääskyt ja tervapääskyt kotikulmillani Sirkkulassa.

21.9.1967 olin suuren osan päivästä retkellä, ensin Halikonlahdella, sitten kiersin taas vanhoilla kotikulmilla Sirkkulassa. Sää muistutti tätä mitä nytkin on, seitsemäntoista astetta lämmintä iltapuolella, heikkoa idän puoleista tuulta ja vähän yläpilveä. Onni kävi kerrankin viikonloppuna.

Sinisuohaukkoja oli Halikonlahdella kaksi, ja Viurilanlahden yli muutti suopöllökin etelään. Nuolihaukkoja kierteli lahdella vielä kaksi. Kahlaajien joukosta löytyi vielä mustaviklo, vesilintujen parhaina neljän pilkkasiiven parvi. Haarapääskyjäkin oli vielä parikymmentä Halikonlahdella, ne eivät jääneet sen vuoden viimeiseksi.

Sirkkulan lenkillä tapasin rätisevän peukaloisen, se oli miulle sen vuoden ensimmäinen kuten oli ollut suopöllökin. Myös tiltaltti kutsuili vanhoilla kotikulmilla.

21.9.1968 olin taas aluksi retkellä Halikonlahdella ja suuren osan päivästä sitten seuraamassa muuttoa Sirkkulan Ilmusmäellä. Tällä kertaa lämpöä oli enää kymmenen astetta, tuuli kaakosta kohtalaista ja pilvipeite vahvistui päivän mittaan koko taivaan peittäväksi.

Halikonlahdelta löytyivät sinä päivänä sen syksyn ensimmäiset lapasotkat, kolme lintua, ja urpiainen. Viidensadan heinäsorsan joukossa oli yksi puoliksi valkoinen. Harmaahaikara löytyi myös, noihin aikoihin se oli vielä harvinaisuus. Kahlaajista paras havainto oli myöhäinen vesipääsky, hyvä oli myös myöhäinen lapinsirri. Liron myöhäisyydelle oli syy, se oli siipirikko ja jäisi tänne lopullisesti.

Ilmusmäellä huomasin enemmänkin muuttavia Lapin lintuja, järripeippoja. Paikalla oli myös kolme kangaskiurua, ehkä paikalla varttunut poikue. Kanahaukkoja muutti yli kaksi nuorta. Sepelkyyhky oli runsain muuttaja noin viidensadan yksilön voimin.

***