Vihkoon vietyä XVIII

(tuosta huomaa sen solakkuuden ja pitkäjalkaisuuden sekä asennon eron normaaliin kapulaan verrattuna)

23.9.1979 Tasan vuosi sitten kerroin miten olin itsekseni Jurmossa pienellä lomalla siviilipalvelusta Rauhan sairaalassa ja onnistuin edellisenä päivänä löytämään saaresta siperiankurmitsan. Saareen tulleet Salosen Kari ja Nummisen Tapani eivät sitä onnistuneet tulopäivänään näkemään.

No, seuraava aamu eli tämä 23. päivän valkeni ja hyvissä ajoin jo sitä ennen pojat lähtivät nostamaan verkkoja pyyntiin Männikköön, kello 5:20. Mie olin vapaa retkeilemään, kappelin luona rätisi jo aamusella pikkusieppo, tämä lupasi hyvää päivää. Viiden kuikkalinnun parvi muutti aamulla, samoin pikkuparvin vihervarpusia. Merellä näkyi haahka- ja koskeloparvia sekä hajallaan silkkiuikkuja.

Länteen päin teki mieli mennä, menomatkalla näkyi etelärannassa kolmen pilkkasiiven porukka ja länteen tullessa kaksi sepelhanhea riutoilla. Kahlaajia oli tänäänkin mukavasti, tyllejä, tundrakurmitsoja ja kapustarintoja, riutoilla lisäksi sirrejä ja karikukko. Järven ympäristössä olevaa kurmitsaparvea kannatti katsoa pidempään, sillä siellähän oli tuo eilinen kurmitsakin, nyt sitä oli hieno verrata suoraan seitsemään kapustarintaan, kuuteen tundrakurmitsaan ja kolmeen punakuiriinkin. Pakoetäisyys oli parvella kohtalainen 50- 80 metriä. Pari kertaa se tuntui lähtevän jonnekin itään päin mutta tuli pian taas takaisin. Kuvia otin sen minkä laitteillani pystyin ja kyllä niissä sen verran tehoa oli että tuntomerkit tallentuivat myös dialle.

(sillä tosiaan on harmaat kainalot, ei valkeat saati mustat)

Palailin takaisin asemalle ja kerroin toisillekin missä ja miten linnun olin taas havainnut, ja nyt sitten onnistuivat toisetkin sen havaitsemaan. Miulla oli varaa lähteä jo itäpäätä komppaamaan. Varpushaukkoja oli muutolla, pitkin päivää näkyi yksittäisiä ja parin, kolmen linnun ryhmiä menossa saarta seuraten lounaaseen. Leppämetsästä löytyi pohjansirkku ja iltaneljältä saaren yli muutti hieno 21 selkälokin parvi.

Päivä oli kokonaisuudessaan hieno, yli 70 lajia havaitsimme. Verkoilla työllistivät kaksisataa laulurastasta ja neljäsataa punarintaa, rautiaisiakin oli viisikymmentä. Kahlaajia oli lopulta 11 lajia. Avomaan pikkulinnuista huippu oli menossa niittykirvisillä ja västäräkeillä. Viidenkymmenen haarapääskyn joukosta löytyi vielä sekä räystäs- että törmäpääsky.

Seuraavana päivänä pojat innostuivat yrittämään kurmitsan pyydystämistä. Kaksi katiskaa viritettiin järven laidalle ja päivän mittaan kohdelintu tosiaan saatiin muutamasti seikkailemaan johteissa ja kerran jo katiskan sisäänkin, mutta se ehti kuitenkin löytää ulos ennen kuin rengastaja ehti saada sen käsiinsä.

(siivet ovat päältäkin huomiotaherättävän harmaat )

Sitä seuraavana päivänä pyydystysoperaatiota tehostettiin vielä virittämällä katiskoiden avuksi myös pari verkkoa, kun tuuli oli aamupäivällä leutoa. Liian kirkas auringonpaiste kuitenkin paljasti verkot kahlaajille eivätkä ne jääneet kiinni vaikka tämä himoittu kohdekin seisoi parhaimmillaan puolen metrin päässä niistä. Kolme punakuiria jopa kahlasi kerran verkon alikin, kun se oli vedetty järven ylle vedenpinnan yläpuolelle. Hämärä olisi auttanut pyynnissä muttei sinne enää yöllä jaksettu mennä. Katiskaankin tuo taas kerran eksyi mutta pääsi jälleen ulos juuri ennen kuin rengastaja ehti sen napata, laihana lohdutuksena sinne jäi sentään kaksi kapustarintaa.

***

(harmailla siipien yläpinnoilla on vaalea pitkittäisjuova vähän kapustarinnan tapaan)