Vihkoon vietyä XX

Syyskuun kahdeksantena vuonna 1974 olin siis päässyt palaamaan Jurmosta mantereelle Lähteenojan Jarin hankkiman uuden veneen kyydissä ja silloin oli puhetta että joskus voisi käydä linturetkellä muuallakin saaristossa. Mielessä oli tietysti erityisesti se Hiittisten saaristo missä olimme jo kouluvuosina ja sen jälkeen vuokrakyydillä tehneet kevätretkiä.

Niinpä olin jo 27.IX iltasella lähtenyt Turusta kohti Saloa ja sieltä Kemiönsaaren eteläkärkeen Kasnäsiin, missä Jari sanoi nyt veneensä olevan. Oli ollut tulossa Salon suuntaan mutta joku viantapainen oli pysäyttänyt matkanteon tuonne. Meitä oli mukana muitakin, Sällylän Sepe, Laihon Ilkka ja perniöläislähtöinen Viitaniemen Veijo. Veneelle olimme tulleet iltayhdentoista aikaan joten ei siinä sen kummempaa ehtinyt tehdä kuin käydä nukkumaan.

Herätys oli aamulla puoli kuudelta. Siinä vähän aamupalaa otimme ja kun sää näytti houkuttelevan hyvältä, päätimme lähteä ensiksi ihan autokyydillä läheiselle Lövön kalliolle muuttoa katselemaan. Se kannatti. Paikalle oli tullut Raisiosta vähän meitä ennen Maskulaisen Kauko ja joku toinen raisiolainen kaveri ja olivat päässeet hyvän laskennan alkuun. Tänä aamuna nimittäin sepelkyyhkyt muuttivat. Jo veneen kajuutan ikkunasta olimme huomanneet kahdensadan sepelkyyhkyn parven, raisiolaiset olivat laskeneet puolessa tunnissa yhdeksänsataa lisää, ja parvia tuli koko ajan lisää. Kaksi tuntia siinä tarkkailimme ja kyyhkyjen aamusumma nousi 8400 lintuun. Ehti siinä samalla nähdä kymmenkunta varpushaukkaakin, kolmisenkymmentä vaeltavaa käpytikkaa, palokärjen, harmaapäätikan, satakunta muuttavaa rautiaista, kymmeniä kiuruja, kuutisensataa vihervarpusta, neljäsataa niittykirvistä ja pikkulinnuista runsaimpina viisituhatta peippoa ja niiden joukossa 150 järripeippoa. Hieno oli siis aamun muutto.

Me palasimme veneelle tutkimaan ja korjaamaan sitä vikaa joka Jarin sinne oli pysäyttänyt. Kello yhteentoista mennessä saimme veneen kuntoon ja vähän Jari joutui samalla selvittelemään tätä ylimääräistä pysähdystään Kasnäsin vieraslaiturin pitäjän kanssa. Asiat selvisivät ja pääsimme lähtemään merelle. Suunta oli itään, ihan perinteiselle kouluvuosien meriretkien kohdesaarelle Rööriin. Se oli suojainen laguunisaari isomman Storön vieressä ja sen eteläpuolella aukesi näkymä Hangon läntiselle selälle. Sinne saavuimme vähän ennen yhtä. Pikku ruokailutauon jälkeen kiertelimme saaressa auringonlaskuun asti.

Pienihän se saari oli, ja muutto tuli nyt pohjoisen puolelta joten näkymästä etelään ei ollut suurta iloa. Itse asiassa muuttajia näkyi täällä kovin vähän, vain vaelluslinnut tuntuivat kiertelevän pitkin näitä merenselkää reunustavia saaria vettä vältellen. Harmaapäätikka oli hetken aikaa täälläkin saaressa, yksi käpytikkanuorukainen ja kymmenkunta kuusitiaista oli myös matkalla jonnekin. Merellä näkyi paikallisia vesilintuja, eniten koskeloita, toistasataa, vähemmän haahkoja ja saaren suojassa 27 tukkasotkaa. Joku hanhiparvi näkyi muutolla etelään, määrittämättä jäivät. Samoin oli käynyt sille pienelle hanhien muuttoparvelle jonka olimme nähneet aamulla Lövön muuttokalliolta.

Olimme saaneet varovaisesti tuntumaa siihen mitä syysretkeily veneillen saaristossa olisi ja jäimme illalla Röörin suojaan nukkumaan ja miettimään huomista retkisuunnitelmaa. Sää tuntui olevan muuttumassa, eikä valitettavasti parempaan suuntaan, sade uhkasi.

***