Vihkoon vietyä XXII

( pari alliakin oli jo ehtinyt muuttaa Kuggskärille )

30.9.1989: Olimme taas veneretkellä Hiittisten saariston eteläkärjessä Kuggskärillä. Jari tietysti kipparoi Atlantaa, ja lisäkseni mukana olivat Sepe ja Ilkka. Olimme lähteneet Salosta edellispäivän iltana Jarin mökille missä paatti odotti, ja merelle sieltä sitten eilisaamuna. Vielä kauniissa säässä olimme saapuneet Kuggskäriin ja lintuja oli ollut liikkeellä hienosti, olimme nähneet sekä muutto- että tunturihaukan muuttavien petojen joukossa. Tuuli oli kuitenkin yltymässä, jo yöllä se oli hermostuttanut meitä koettelemalla paatin kiinnityksiä ja kolistelemalla sitä rantakiviin.

Pienen aamukierroksen teimme, ja heti aamun aluksi ilmeisesti eilinen muuttohaukka suoritti paatin edestä komean ohilennon. Mereltä tuli myös kanahaukka aamuseitsemältä. Pedot olivat liikkeellä kovassa tuulessa, näimme lyhyellä komppauskierroksellamme lisäksi kolme piekanaa ja kolmetoista varpushaukkaa ennen kuin oli palattava takaisin paatille tarkastamaan miten se kesti kovaksi yltynyttä pohjoistuulta, seitsentoistametrisessä Atlantassa kun oli tuota tuulipintaa. Eivät kiinnitykset tuulen voimaa kestäneet ja hermomme petti kun eräskin kiinnityskiilarauta lensi komeassa kaaressa suoraan laivan kannelle, köysi ei sentään katkennut eikä solmukaan pettänyt eikä kukaan sitä rautaa päälleen saanut. Oli pakko irrottautua ennen kuin tuuli sen puolestamme tekisi ja yrittää hakea suojaa lähisaarten välistä.

Läheinen Stor Ådskär oli muiden saarten suojassa, korkeampi ja metsäisempi ja sillä hyvä satamalaguuni, mutta sinnekin kiinnittäytyminen vaati viisi yritystä ennen kuin paatti pysyi paikallaan suojassa. Tuuli puhalsi pohjoisesta jo puuskissa 18 metrin sekuntinopeudella. Linnut muuttivat edelleen hyvin tuulen mukana, petolintujen lisäksi havaitsimme pian saapumisemme jälkeen kolmensadan sepelhanhen porukan menossa lounaaseen. Pikkulinnut yrittivät palata mereltä takaisin saaren suojaan ja kohta varpushaukkojakin puski takaisin koilliseen odottamaan rauhallisempaa muuttosäätä. Stor Ådskärillä oli pari paikallista kanahaukkaakin, ilmeisesti odottamassa tuulen tasaantumista. Toinen niistä jahtaili aikansa kuluksi saaren paikallista oravaa. Emme kuitenkaan ajatelleet tänne jäädä, kunhan nyt kiersimme taas saaressa pienen maastokierroksen.

Ajattelimme yrittää vielä lähteä Vänöön, mutta tuuli oli saarten suojan ulkopuolella aivan liian raju, tuo lyhyt avoin ajo sivutuuleen liian riskialtis ja jouduimme tyytymään suojaiseen Snåldöhön. Tuuli oli jäätävää, ja lämpökin pysytteli pohjoisvirtauksessa jatkuvasti kuudessa, seitsemässä asteessa. Snåldölläkään emme kunnolla muuttoa voineet tarkkailla mutta varpushaukkasumma päivältä nousi kuitenkin yli neljänkymmenen. Hiirihaukkoja näimme päivän mittaan kolme, piekanoita neljä ja sinisuohaukankin jo mainittujen kanahaukkojen ja muuttohaukan lisäksi. Pikkulintujakin muutti, ilman tarkkailua tuhatkunta vihervarpusta, 130 niittykirvistä, 280 sepelkyyhkyäkin ja hajahavaintoja muun muassa lapinsirkusta, räystäspääskystä, luotokirvisestä ja selkälokista. Illalla ylitsemme muutti vielä neljä metsähanhea.

Kovaa on syysretkeily saaristossa kun pohjoinen puhaltaa. Nyt paikkamme oli kuitenkin sen verran suojainen että voimme rauhassa käydä nukkumaan odottamaan huomista.

***

( siinä nuori kanahaukka )