Vihkoon vietyä XXIII

1.10.1989: Heräsimme aamuun Snåldön suojassa ja huomasimme ettei suojaa enää tarvita, tuuli oli yön aikana heikentynyt eikä puhaltanut enää niin vaarallisesti ettei tuosta uskaltaisi lähteä Vänössä käymään. Taivaskin oli kirkas ja näkyvyys maksimaalinen. Vihervarpuset, peipot ja järrit olivat jo ennen meitä lähteneet liikkeelle. Aamukierroksella saaressa näimme myös merikotkan ja kanahaukan joten painetta pyrkiä paremmille paikoille nousi nopeasti.

Pienellä avomeriosuudella huomasimme jo runsaasti vesilintuja. Telkkien, koskeloiden haahkojen ja heinäsorsien joukosta poimimme myös viisi riskilää ja neljä pilkkasiipeä. Kyhmyjoutsenia kellui parikymmentä saarten liepeillä.

Vänössä teimme perinteisen itäpään maastokävelyn. Jo aamusta tuttujen pikkulintujen lisäksi runsaita olivat täällä varikset, niittykirviset, hippiäiset ja punarinnat. Peukaloisia löytyi viisi, myöhäinen pajulintu, lapinharakka ja sarvipöllö paikallisten parhaina. Piekana ja viisi varpushaukkaa näkyi kävelyn lomassa muuttavina.

Vähän ennen puoltapäivää oli kuitenkin jo palattava takaisin paatille ja lähdettävä paluumatkalle, suuntana ensin Västanfjärdin Finnsjö. Sielläkin ehdimme tehdä vielä pikkukierroksen, pyy vihelteli metsässä, petoja muutti yläpuolella, niistä varpushaukkoja kolme, kanahaukkoja kaksi, lisänä yksi piekana. Kahdeksan korppiakin kierteli taivaalla, naakkojen ja varisten lisäksi muuttavina meni neljä närheä. Autolla tehdyn paluumatkan aikana huomasin vielä Gammelbyvikenillä 70 kanadanhanhea, kymmenen nokikanaa ja töyhtötiaisen retkilajeiksi. Salon kautta palasin sitten yöksi Vantaalle, vanhemmat olivat tuohon aikaan jo haudassa joten ei ollut syytä jäädä Saloon pidemmäksi aikaa.

***