Kateellisten kalaonnea

 Haikarat torkkuivat rauhallisina ruoikon laidassa

 kunnes yhtä onnisti ja se sai saaliin.

 Muiden mielestä tämä ei ollut reilua, kala kuului niille.

 Kovaa vääntöä käytiin siitä kuka kalan saa

 Onnekas kaveri karkasi kaloineen ja

 kalattomat ajautuivat kahinoimaan keskenään.

 kunnes toinen huomasi että kala oli menossa väärään kurkkuun.

 kiireesti häiritsemään, ettei toinen ehdi syömään.

 Siihenhän se sitten putosi, ja karkasi saman tien.

Jäljelle jäi vain nälkäisiä riitapukareita.

Viisi vuosikymmentä sitten XXVII

( olisikin näkynyt näin selvästi... )

(... mutta kun se riivattu karkasi saman tien )

Elokuussa 1967 28. päivä oli maanantai kuten tänäkin vuonna, mutta toisin kuin maanantait yleensä tämä tuntui olevan hyvän onnen päivä. Lehtilenkkini jälkeen fillaroin suoraan Halikonlahdelle. Aamu oli hieman utuinen, tyyni ja yläpilvinen. Aurinko kirkasti taivaan nopeasti, mutta pian sinne taas nousi kumpupilveä. Lämmintä riitti kuitenkin koko päivälle.

Pikkulinnut olivat yöllä muuttaneet ja aamullakin vedenpuhdistusaltailla lenteli ruoko- ja rytikerttusia sekä pikkulepinkäinen niiden kiusana. Tervapääskyjäkin oli vielä ja tavallisten pääskyjen joukossa törmäpääskyjä. Kaksi nuolihaukkaa kierteli niiden joukossa, kolme ruskosuohaukkaa altailla, kanahaukka oli tullut käymään ja yli muutti mehiläishaukka kohoten hyvin korkealle ennen kuin jatkoi matkaansa kaakkoon.

Kahlaajia oli paikalla, suokukot tavan mukaan runsaimpina. Sirrejäkin oli ja lapinsirrien joukossa nyt myös kaksi pikkusirriä, elämäni ensimmäiset. Liron, parin rantasipin ja valkoviklon lisäksi altailla oli viisi tylliä ja seitsemän taivaanvuohta. Kompatessani kakkos- ja kolmosaltaiden välistä penkkaa huomasin kakkosaltaan puolella kasvuston keskellä uimassa linnun jota kuvailin heti liejukanan sukulaiseksi. Ei se ihan kirjan kuvan näköinen ollut vaan nuori lintu. Säikähti minua ihan yhtä paljon kuin minä sitä ja ryntäsi osmankäämien sekaan piiloon. Sekin oli elämäni ensimmäinen lajiaan.

Iltapäivä kului taas Sirkkulassa osin peltotöissä, osin retkeillen. Kolmenkymmenenkolmen kurjen parvi muutti yli eteläkaakkoon. Pari tiltalttia oli edelleen metsässä, mustarastas myös. Pellon laidassa oli kymmenkunta hemppoa. Kaikkiaan päivän lajimäärä oli 61.

Seuraavana aamuna 29.8. sumu lahden yllä oli edellisaamua tiheämpää, vain parisataa metriä näki enimmillään. Vasta kymmeneltä aurinko päihitti sumun ja loppupäivä olikin kirkas ja lämmin. Pikkulintuja oli nytkin aamulla Halikonlahdella ja myös jo aamun lehtilenkillä. Harmaasieppo oli tullut altaille, punarinta kaupungin keskustaan. Nuolihaukan lisäksi altailla oli nyt tuulihaukka, ruskosuohaukkoja enää kaksi, koiras ja nuori lintu. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin vain taivaanvuohen, rantasipin, liron ja tyllin. Vesilinnuista noteerasin joukon telkkiä ja tukkasotkia sekä tietysti jokusen nokikanan.  Sen olen maininnut etten kaikkia retkilajeja kirjannut edes maastovihkoon Koulun alku alkoi lähestyä.

***

( hemppoja oli sekä Vuohensaarentien varressa että Sirkkulassa )

Viisi vuosikymmentä sitten XXVI

( merihanhi oli tuohon aikaan varsin vähälukuinen Halikonlahdella, nythän siellä on tuhansien parvia )

Viisi vuosikymmentä sitten koulun kesäloma oli lopuillaan, kävin edelleen lähes päivittäin linturetkellä, Halikonlahdella enimmäkseen ja välillä Sirkkulan maisemissa. 25.8. retkeni suuntautui Halikonlahdelle. Tuuli puhalteli heikosti koillisesta, taivas oli pilvinen mutta päivällä lämpö nousi kuitenkin kesäisiin lukemiin.

Kesän mittaan tutuksi käyneet ruskosuohaukka ja kalasääski olivat taas lahdella saalistamassa. Tervapääskyjä kierteli vielä taivaalla viitisentoista, sorsista haapanoita olen kirjannut muistiin kahdeksankymmentä, muista maininnut vain lapasorsat, silkkiuikut ja telkät sekä muutaman nokikanan. Huomattavin tapahtuma oli kun kaksi hanhiparvea lensi vedenpuhdistusaltaiden yli, 12 ja seitsemän linnun parvet olivat elämäni ensimmäiset merihanhet. Noloa kyllä, mutta velipoika Arto taisi nähdä tuon lajin minua aiemmin, jo 20.8. hän huomasi Salonjoen yllä parven joka mitä ilmeisimmin taisi olla samaa lajia.

Kahlaajia oli vielä. Hyyppiä oli eniten, 52, taivaanvuohia ja suokukkoja 22 kumpiakin, liroja yhdeksän ja yhden yksilön varaan jäivät suo- ja lapinsirri sekä valkoviklo. Muita en ole havaintokirjaan merkinnyt mutta kun sieltä löytyy tietoja 26 lajista ja olen maininnut retkellä nähneeni 58 lajia, voi joku muukin olla ollut paikalla ja jäänyt kadonneeseen maastovihkoon. Räyskä lensi vielä lahden yllä, sepelkyyhkyjä oli parikymmentä ja vain yksi uuttukyyhky. Pikkulinnuista ruokon pajusirkut ja ruokokerttuset olen merkinnyt havaintokirjaan, samoin kolme törmäpääskyä, pikkulepinkäisen ja harmaasiepon sekä hempon.

Lauantaina 26.8. olin vuorostaan Sirkkulassa Toravuoren maisemissa. Tiltaltti lauloi vielä. Käpytikka huuteli vuoren eteläreunan metsässä. Kaksi palokärkeä oli myös vuorella ja Ilmusmäen suunnalta kuului kolmannen kuikutusta. Yksi uuttukyyhky oli vielä täälläkin. Kurkia lensi vuoren yli neljän linnun parvi kaakkoon, sen syksyn ensimmäiset muuttajani. Keltavästäräkkejä muutti myös mäen yli ainakin kymmenen lintua. Vähäjoen varressa seikkaili senkesäinen närhipoikue äänekkäinä. Lajeja olen maininnut nähneeni maaseutukierroksella vain 37.

***

( lentävä palokärki kuuluu kauas )

Lintumuisteluita LXXXIV

Vuonna 1970 elokuun 25. päivänä vietin aamupäivän iltayhteen asti Ilmusmäellä, Lehtolan Tapani seurasi kanssani lintujen liikkeitä, ja iltapuolen viidestä yhdeksään Halikonlahdella, seurana Lintuvuoren Jari ja Karhumäen Jussi joka rengasti kahlaajia. Lämpö oli alkusyksyiset seitsemäntoista astetta, pilvipeitteessä pieniä rakoja, tuuli luoteesta kohtalaista.

Ilmusmäellä muutto oli vielä vaatimatonta. Viisi petoa näkyi ja niistäkin pari taisi olla paikallisia sääksiä. Yksi käpytikka muutti myös itään, kaksi oli paikallisina. Käpylintuja oli mäellä kaksi parvea, pyitä kaksi lintua.

Halikonlahdella keskityttiin totutusti kahlaajiin. Neljätoista lajia oli paikalla, valtalajeista aivan ylivoimainen oli suokukko, joita arvioitiin kerääntyvän kolmosaltaaseen yöpymään peräti lähes puolitoistatuhatta samankesäistä nuorukaista. Toinen poikkeuslaji oli pikkusirri joita pyöri lahdella jopa 130 nuorta yksilöä, Jussi sai peräti yhdeksäntoista renkaisiinkin. Suo- ja lapinsirriä oli vain muutamia, kuovisirrejä kaksi nuorta joista toinen sai Jussilta renkaan. Muista kuin kahlaajista mainittava oli harmaahaikara, samoin kaksi kalassa käynyttä sääkseä, runsaasti lapinkirvisiä ja kymmeniä tervapääskyjä joita jahtasi illalla nuolihaukka.

Illan pimettyä siirryin vielä Taka-Kärkänmäelle seuraamaan yömuuttoa kahdeksi tunniksi. Taivas selkeni lähes pilvettömäksi, tuuli pohjoisesta tyyntyi ja lämpö putosi nopeasti viiteen asteeseen. Lirosta ja pikkusirristä tuli vielä yömuuttohavainto, parin harmaasiepon ja parikymmenen peltosirkun lisäksi muita muuttajia ei ollut. Kehrääjä saalisteli mäellä paikallisena ja sarvipöllö ilmaantui lahden tienoille saalistamaan.

***

( nuori pikkusirri noilta vuosilta )

Lintumuisteluita LXXXIII

( vanha kuva nuoresta nuolihaukasta )

Elokuun lopulla 1973 Jäämeren kierrokselta tulomme jälkeen kiertelin päivittäin lähinnä Halikonlahdella, laskemassa paikalliset kahlaajat ja seuraamassa ehtiessäni iltamuuttoa auringonlaskuun asti.

Iltamuutto olikin kohtalaista, jokseenkin joka ilta lahdelle kerääntyi 10000-12000 kottaraista, haarapääskyjä ja keltavästäräkkejä kumpiakin tuhannen kahta puolta. Tuon syksyn erikoisuus oli suokukkojen runsaus. Niitä kertyi yöpymään myös satoja, sorsastuksen alettua tehtiin tuon syksyn paras noteeraus 21.8. kun uloimmalle vedenpuhdistusaltaalle kasaantui 1730 suokukkoa yöpymään. Altaan luoteisnurkan liete oli niitä täynnä. Altaat olivat kaupungin alueella, metsästäjät taas Halikonjoen toisella eli naapurikunnan puolella, siksi linnut hakeutuivat ainoaan häiriöttömään nurkkaan.

Kahdeskymmenesviides päivä ulkoiluni oli päiväkierros Joensuun ja Viurilan kartanoiden kulmilla ja lopuksi Halikonlahden Salon puoleisilla osilla. Tunnin kierroksella Joensuun puistossa helpoin lintu havaita oli palokärki joka mekasti puiston koivuvyöhykkeessä. Erikoisin havainto oli puolestaan nuori järripeippo joka löytyi polun varresta kuusivyöhykkeellä, liekö lähistöllä tapahtuneen pesinnän tuloksia. Harmaasiepot olivat runsaimmillaan, arvioin niiden määräksi puistossa neljäkymmentä.

Viurilan kartanon alapuolella niityn reunassa kerjäsi itsekseen ruokaa pesästä lähtenyt nuolihaukan poikanen, KA-KA-KATSII -ääntely vaihtui nopeasti intensiiviseksi KIEKIEKIE -kerjuuksi kun emo tuli lähistölle. Emo vastaili takaisin rauhallisemmin, KIEEKIEEKIEE. Muuten kartanon vaiheilla oli runsaasti tiklejä, 25 olen merkinnyt muistiin.

Halikonlahdella taas seikkaili nuori kanahaukka, kolmen variksen kiusaamana ja välillä erään metsästäjänkin yläpuolella, muttei sentään nähdäkseni pudonnut. Sorsat olivat paenneet kaupungin puolelle vedenpuhdistusaltaille missä niitä oli noin 900, yli puolet heinäsorsia. Kahlaajiakin oli kohtalaisesti yhdeksästä lajista. Suokukot olivat päivisin pelloilla ruokailemassa, nyt niitä oli altailla vasta kaksisataa. Kottaraisiakaan ei ollut paikalla vielä tuhatta enempää.

***

( kottaraisparvet olivat ennen paljon nykyistä suurempia )

Lintumuisteluita LXXXII

( mehiläishaukka noilta vuosilta )

Elokuussa 1987, kolme vuosikymmentä sitten, olin ahkerasti töissä ja joutoaikoina autokoulussa. Lintujakin ehdin sentään katselemaan, olin aloittanut Vantaan Hermaskärinkalliolla syysstaijaukset kuun puolivälin jälkeen.

Staijaamaan poljin myös 23.8. iltapäiväksi. Sää oli pilvinen ja sumuinenkin, näkyvyyttä kilometri tai kaksi, sateen uhkaa ilmassa. Syysmuutto oli vielä aika vaisua. Keltavästäräkkejä ja metsäkirvisiä oli liikkeessä eniten, vain joitakin kymmeniä niitäkin. Pääskyjä oli paitsi paikallisina, myös ilmeisesti sään ajamana liikkeellä vajaat sata. Yksi käpytikka näkyi lennossa etelään, pari lajikumppania huuteli lähimetsissä. Vihervarpusia ja peippoja näkyi vain muutama, paikallisista muutolla lepäilijöitä taisivat olla viisi nähtyä kivitaskua.

Seuraava aamu aukeni koleana ja tihkuisena, tuuli oli kääntynyt koilliseen. Iltapäiväksi fillaroin taas mäelle sään seljettyä. Nyt oli liikkellä petolintujakin, kaksi kanahaukkaa, varpushaukkoja, hiirihaukkoja, mehiläishaukkoja, yhteensä seitsemäntoista vajaassa kahdessa tunnissa. Kurkiakin muutti, kolmessa parvessa 32 lintua. Tämä alkoi näyttää jo oikealta syysliikkeeltä. Muutama metsäkirvinen ja pääsky muutti nytkin, mutta pikkulinnut tuntuivat muuten viettävän välipäivää.

***

( kurjet aloittelevat muuttoaan näihin aikoihin )

Viisi vuosikymmentä sitten XXV

( rytikerttunen rengastettavana luhtakerttusen kanssa Halikonlahdella vuosia myöhemmin )

Vuonna 1967 olin 22.8. retkellä lehdenjakolenkkini jälkeen ensin aamupäivän Halikonlahdella ja sitten iltapäivän Ilmusmäellä. Aika pilvistä oli kuten nytkin, tuuli puhalsi luoteesta syksyisesti, lämpöä samat viitisentoista astetta kuin nytkin ja kuurosateita aika ajoin, vähän ennen iltaviittä tuli ylle ukkospilvi ja pyöräilin sen kastelemana kotiin.

Halikonlahdella ruoikossa varoittelivat ruokokerttuset, yksi rytikerttunenkin näkyi uloimman kolmosaltaan itänurkan ruoikossa. Pajusirkkuja näkyi muutama ja keltavästäräkit lensivät altailta länsipuolen pelloille ruokailemaan. Tervapääskyjä lenteli vielä lahdella, samoin kymmenkunta törmäpääskyä. Nuolihaukka lensi altaiden yli länteen ja nuori ruskosuohaukka opetteli etsimään itse ruokaansa lahden rannoilta.

Kahlaajia oli edelleen mukavasti, taivaanvuohet, viklot ja suokukot runsaimpina ja tylli, suosirrit ja lapinsirrit pienemmistä mukana. Viurilanlahden rantalietteen reunasta yllätin tummanruskean, kottaraisen kokoisen linnun joka juoksi nopeasti metrin päässä olevan ruoikon kätköön, huittilajiksi sen heti ristin ja kyllä se kuvauksen perusteella luhtahuitilta edelleen näyttää. Halikonjokivarressa oli fasaaniemo ja sen kuusi poikasta. Vesilinnuista olen kirjoittanut havaintokirjaan muistiin vain silkkiuikut mutta muutakin oli. Ilmusmäen metsäkierroksen jälkeen olen laskenut päivän lajimääräksi 62.

***

( kuovejakin lietteellä lepäili )

Lintumuisteluita LXXXI

( tuon ajan muotokuva lirosta )

Vuonna 1980 vietin muutaman päivän mittaista vapaata Salossa elokuun puolivälin jälkeen. Tapani mukaan laskeskelin kahlaajia ja tietysti valokuvasin kaikkea mahdollista. Noihin aikoihin salolaisten lisäksi turkulaiset olivat jo vakiinnuttaneet retkeilynsä lahdella. Nummisen Tapani suunnitteli rengastuksen aloittamista Viurilanlahden puolella, joen toisella puolella lietealtailla rengastelivat Karhun Heikki ja Hakalan Jouko kahlaajia, niinikään verkoilla. Mie istuskelin muutaman päivän ensin piilokojussa kahlaajia odottaen, välillä sitten rengastusporukoiden mukana.

Säät olivat vaihtelevia, välillä satoi, välillä paistoi, enimmäkseen paistoi ja kuvaajan kannalta liian ärhäkästi vastavalon puolelta. Petoja näkyi päivittäin, lajisto oli vakiintunutta. Päivittäin näkyi pari ruskosuohaukkaa, sääksi tai kaksi, usein lisänä varpushaukka ja nuolihaukka. Heinätaveja näkyi yhtenä päivänä kolme, räyskiä päivittäin kahdesta kolmeen.

Kahlaajia oli sadepäivänä 15.8. runsaasti neljästätoista lajista. Suokukkoja oli kaksisataa, liroja ja suosirrejä viisikymmentä. Lapinsirrejäkin oli kaksikymmentä, pikkusirrejä viisitoista ja lisänä kaksi kuovisirriä. Kuvattavaa kojun edessä riitti. Seuraavina päivinä oli aurinkoista ja selkenemisen myötä kahlaajat lähteneet muutolle, päivittäinen lajimäärä jäi kymmeneen. Kun lajimääriä vertailee vuosikymmentä aikaisempiin, huomaa miten olosuhteet kahlaajille olivat jo huonontuneet merkittävästi Halikonlahdella.

Kahdeksantenatoista päivänä kulutin aamupäivän kuvauskojussa ja iltapäivällä sitten Nummisen Tapsan ja Vikmanin Reijon kanssa Viurilanlahdella verkkopaikkoja kunnostaen ja seuraten rengastusta iltapimeään asti. Verkoista paras löytö oli luhtakerttunen, iltahämärissä rannan yllä saalisteli kehrääjä.

***

( ryti- ja luhtakerttunen verkosta tulleina vertailtavina )

Lintumuisteluita LXXX

Vuonna 1971 seurailin elokuun jälkipuolella erityisesti Halikonlahden kahlaajia, kuten monena vuonna noihin aikoihin. Siinä sivussa illan retkillä kirjasin muistiin myös lintujen iltaliikettä niiden saapuessa yöpymään lahden ruoikoihin.

Elokuun 21. päivänä oli kaunis, lähes pilvetön alkusyksyn päivä, lämpötila päivällä 23 astetta mutta viileni nopeasti illan mittaan kuuteentoista. Tuuli puhalsi luoteesta. Rannikon Kari ja Karhumäen Jussi olivat tavan mukaan paikalla, Jussi rengastamassa kahlaajia.

Kahlaajia oli tavan mukaan kohtalaisesti vaikka syksy 1971 oli aika vaatimaton pesimäkesä kahlaajille ja nuoret linnut vähissä. Suokukot, lirot, kuovit, taivaanvuohet ja tyllit olivat runsaimpia 15 kahlaajalajista. Pikku-, suo- ja kuovisirrit olivat yhden yksilön varassa, lapinsirrejä näkyi kuusi. Myös metsäviklo ja pikkutylli olivat yhden yksilön varassa, ne olivat nuoria kun sirrit olivat vanhoja.

Iltakuudelta aloimme seurata lahdelle saapuvia muuttajia. Eilisiltana Jussi ja Kari olivat laskeneet peräti kolmentuhannen keltavästäräkin tulleen lahdelle yöpymään, nyt yöpymään tulijoiden määrä jäi tuhanteen. Haarapääskyjä tuli samaan tahtiin ja niiden summa nousi 1070 yksilöön. Tervapääskyjä, törmäpääskyjä ja västäräkkejä näkyi vain muutamia. Kahlaajat lähtivät kuitenkin myös iltamuutolle, ehkä luoteisvirtauksen vauhdittamina. Kuoveja muutti kymmenen, liroja 22, suokukkoja 28, taivaanvuohia neljä. Tylli, metsäviklo, valkoviklo ja rantasipi jäivät yksittäisten havaintojen varaan.

Iltakahdeksalta muutto hiljeni auringon laskiessa ja sen ajan tavan mukaan siirryin läheiselle Taka-Kärkänmäelle seuraamaan alkuyön muuttajien ääniä.

***

Kahlaajarannoilta, valkoviklo

Valkovikloja on tänä kesänä näkynyt kahlaajarannoilla paljon.

Viimeiset vanhat muuttivat pois jo tämän kuun alkupäivinä

Nuoria on riittänyt runsaasti, välillä kohtalaisina parvinakin.

Ne ovat äänekkäitä ja rauhattomia, niinkin että joku oli kuulemma joutunut syksyn ensimmäisen muuttohaukan saaliiksi.

Enimmäkseen viklot kuitenkin kahinoivat keskenään

ja yhdellä on kiire alta pois kun toinen tunkee samalle turpeelle seisomaan.

Jos väistö ei riitä

on parasta lähteä kauemmas.

Illan haukkavieras

Tämäniltainen haukkavieras oli pieni ja vaarattoman oloinen tulokas itärajan takaa.

Kyllä tämäkin kaveri on uhka pienemmilleen, erityisesti kovakuoriaisille

joita tämä kävi poimimassa maasta ja söi sitten joko suoraan ilmassa tai sitten langalla istuen.

Ilmassa ei lentänyt mitään sitä kiinnostavaa, saalistussyöksyt suuntautuivat pelkästään maahan

ja saaliin etsintä sujui paikallaan istuen.

Lentotaito tuntui olevan kyllä moitteeton vaikkei lintu sitä viitsinyt kovin monta sekuntia kerrallaan esitelläkään.

( kaikki kuvat tämäniltaisia Tuusulasta )

Kahlaajarannoilta, taivaanvuohi

Alkukesällä taivaanvuohet viihtyvät korkeassa kasvustossa ja ovat vaikeita kohteita kuvata

toisinaan niitä näkee jonkin tulvalammikon laidalla ruokailemassa, tavallisimmin ne kätkeytyvät korkeaan heinikkoon tai saraikkoon.

Kesän edistyessä niiden tavat muuttuvat, niitä alkaa nähdä kahlaajalietteiden laitamilla ensin yksittäin

ja pian joukottain kun poikaset kasvavat ja linnut alkavat parveutua muuton lähestyessä.

Lennossa niitä näkee vähän väliä, yksinään ja parvissa, laji tuntuu olevan aika herkkä pakenemaan kaikenlaisia häiriöitä.

Kaverin näkeminen houkuttelee laskeutumaan.

Hoitoniittyjen niiton jälkeen kurpat on helpompi huomata myös kuivalta maalta

joskin niityn lammikot tuntuvat olevan edelleen suosittuja.

Muidenkin kahlaajien seura kelpaa takuuksi avoimen lietteen turvallisuudesta.

( sulkasatoinen, vanha yksilö siis )