Viisi vuosikymmentä sitten XXVII

( olisikin näkynyt näin selvästi... )

(... mutta kun se riivattu karkasi saman tien )

Elokuussa 1967 28. päivä oli maanantai kuten tänäkin vuonna, mutta toisin kuin maanantait yleensä tämä tuntui olevan hyvän onnen päivä. Lehtilenkkini jälkeen fillaroin suoraan Halikonlahdelle. Aamu oli hieman utuinen, tyyni ja yläpilvinen. Aurinko kirkasti taivaan nopeasti, mutta pian sinne taas nousi kumpupilveä. Lämmintä riitti kuitenkin koko päivälle.

Pikkulinnut olivat yöllä muuttaneet ja aamullakin vedenpuhdistusaltailla lenteli ruoko- ja rytikerttusia sekä pikkulepinkäinen niiden kiusana. Tervapääskyjäkin oli vielä ja tavallisten pääskyjen joukossa törmäpääskyjä. Kaksi nuolihaukkaa kierteli niiden joukossa, kolme ruskosuohaukkaa altailla, kanahaukka oli tullut käymään ja yli muutti mehiläishaukka kohoten hyvin korkealle ennen kuin jatkoi matkaansa kaakkoon.

Kahlaajia oli paikalla, suokukot tavan mukaan runsaimpina. Sirrejäkin oli ja lapinsirrien joukossa nyt myös kaksi pikkusirriä, elämäni ensimmäiset. Liron, parin rantasipin ja valkoviklon lisäksi altailla oli viisi tylliä ja seitsemän taivaanvuohta. Kompatessani kakkos- ja kolmosaltaiden välistä penkkaa huomasin kakkosaltaan puolella kasvuston keskellä uimassa linnun jota kuvailin heti liejukanan sukulaiseksi. Ei se ihan kirjan kuvan näköinen ollut vaan nuori lintu. Säikähti minua ihan yhtä paljon kuin minä sitä ja ryntäsi osmankäämien sekaan piiloon. Sekin oli elämäni ensimmäinen lajiaan.

Iltapäivä kului taas Sirkkulassa osin peltotöissä, osin retkeillen. Kolmenkymmenenkolmen kurjen parvi muutti yli eteläkaakkoon. Pari tiltalttia oli edelleen metsässä, mustarastas myös. Pellon laidassa oli kymmenkunta hemppoa. Kaikkiaan päivän lajimäärä oli 61.

Seuraavana aamuna 29.8. sumu lahden yllä oli edellisaamua tiheämpää, vain parisataa metriä näki enimmillään. Vasta kymmeneltä aurinko päihitti sumun ja loppupäivä olikin kirkas ja lämmin. Pikkulintuja oli nytkin aamulla Halikonlahdella ja myös jo aamun lehtilenkillä. Harmaasieppo oli tullut altaille, punarinta kaupungin keskustaan. Nuolihaukan lisäksi altailla oli nyt tuulihaukka, ruskosuohaukkoja enää kaksi, koiras ja nuori lintu. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin vain taivaanvuohen, rantasipin, liron ja tyllin. Vesilinnuista noteerasin joukon telkkiä ja tukkasotkia sekä tietysti jokusen nokikanan.  Sen olen maininnut etten kaikkia retkilajeja kirjannut edes maastovihkoon Koulun alku alkoi lähestyä.

***

( hemppoja oli sekä Vuohensaarentien varressa että Sirkkulassa )