Lintumuisteluita LXXXI

( tuon ajan muotokuva lirosta )

Vuonna 1980 vietin muutaman päivän mittaista vapaata Salossa elokuun puolivälin jälkeen. Tapani mukaan laskeskelin kahlaajia ja tietysti valokuvasin kaikkea mahdollista. Noihin aikoihin salolaisten lisäksi turkulaiset olivat jo vakiinnuttaneet retkeilynsä lahdella. Nummisen Tapani suunnitteli rengastuksen aloittamista Viurilanlahden puolella, joen toisella puolella lietealtailla rengastelivat Karhun Heikki ja Hakalan Jouko kahlaajia, niinikään verkoilla. Mie istuskelin muutaman päivän ensin piilokojussa kahlaajia odottaen, välillä sitten rengastusporukoiden mukana.

Säät olivat vaihtelevia, välillä satoi, välillä paistoi, enimmäkseen paistoi ja kuvaajan kannalta liian ärhäkästi vastavalon puolelta. Petoja näkyi päivittäin, lajisto oli vakiintunutta. Päivittäin näkyi pari ruskosuohaukkaa, sääksi tai kaksi, usein lisänä varpushaukka ja nuolihaukka. Heinätaveja näkyi yhtenä päivänä kolme, räyskiä päivittäin kahdesta kolmeen.

Kahlaajia oli sadepäivänä 15.8. runsaasti neljästätoista lajista. Suokukkoja oli kaksisataa, liroja ja suosirrejä viisikymmentä. Lapinsirrejäkin oli kaksikymmentä, pikkusirrejä viisitoista ja lisänä kaksi kuovisirriä. Kuvattavaa kojun edessä riitti. Seuraavina päivinä oli aurinkoista ja selkenemisen myötä kahlaajat lähteneet muutolle, päivittäinen lajimäärä jäi kymmeneen. Kun lajimääriä vertailee vuosikymmentä aikaisempiin, huomaa miten olosuhteet kahlaajille olivat jo huonontuneet merkittävästi Halikonlahdella.

Kahdeksantenatoista päivänä kulutin aamupäivän kuvauskojussa ja iltapäivällä sitten Nummisen Tapsan ja Vikmanin Reijon kanssa Viurilanlahdella verkkopaikkoja kunnostaen ja seuraten rengastusta iltapimeään asti. Verkoista paras löytö oli luhtakerttunen, iltahämärissä rannan yllä saalisteli kehrääjä.

***

( ryti- ja luhtakerttunen verkosta tulleina vertailtavina )