( tuon ajan muotokuva lirosta )
Vuonna 1980 vietin muutaman päivän
mittaista vapaata Salossa elokuun puolivälin jälkeen. Tapani mukaan
laskeskelin kahlaajia ja tietysti valokuvasin kaikkea mahdollista.
Noihin aikoihin salolaisten lisäksi turkulaiset olivat jo
vakiinnuttaneet retkeilynsä lahdella. Nummisen Tapani suunnitteli
rengastuksen aloittamista Viurilanlahden puolella, joen toisella
puolella lietealtailla rengastelivat Karhun Heikki ja Hakalan Jouko
kahlaajia, niinikään verkoilla. Mie istuskelin muutaman päivän
ensin piilokojussa kahlaajia odottaen, välillä sitten
rengastusporukoiden mukana.
Säät olivat vaihtelevia, välillä
satoi, välillä paistoi, enimmäkseen paistoi ja kuvaajan kannalta
liian ärhäkästi vastavalon puolelta. Petoja näkyi päivittäin,
lajisto oli vakiintunutta. Päivittäin näkyi pari ruskosuohaukkaa,
sääksi tai kaksi, usein lisänä varpushaukka ja nuolihaukka.
Heinätaveja näkyi yhtenä päivänä kolme, räyskiä päivittäin
kahdesta kolmeen.
Kahlaajia oli sadepäivänä 15.8.
runsaasti neljästätoista lajista. Suokukkoja oli kaksisataa, liroja
ja suosirrejä viisikymmentä. Lapinsirrejäkin oli kaksikymmentä,
pikkusirrejä viisitoista ja lisänä kaksi kuovisirriä. Kuvattavaa
kojun edessä riitti. Seuraavina päivinä oli aurinkoista ja
selkenemisen myötä kahlaajat lähteneet muutolle, päivittäinen
lajimäärä jäi kymmeneen. Kun lajimääriä vertailee vuosikymmentä aikaisempiin, huomaa miten olosuhteet kahlaajille olivat jo huonontuneet merkittävästi Halikonlahdella.
Kahdeksantenatoista päivänä kulutin
aamupäivän kuvauskojussa ja iltapäivällä sitten Nummisen Tapsan
ja Vikmanin Reijon kanssa Viurilanlahdella verkkopaikkoja kunnostaen
ja seuraten rengastusta iltapimeään asti. Verkoista paras löytö
oli luhtakerttunen, iltahämärissä rannan yllä saalisteli
kehrääjä.
***
( ryti- ja luhtakerttunen verkosta tulleina vertailtavina )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.